Heittäytymällä matkaan ja uusiin korkeuksiin
Suurimmalla osalla meistä on kokemuksia johtamisesta, ja siitä millaisesta johtamisesta me itse pidämme tai arvostamme. Paljonko me kuitenkaan keskustelemme työpaikoilla, harrastuksissa tai kotona siitä, millaista johtaminen on, miten meitä työpaikassa johdetaan ja millaista johtamista arvostetaan? Veikkaisin, että ei välttämättä paljoakaan. Ajatella, että asia, joka koskettaa meitä kaikkia on kuitenkin asia, josta ei uskalleta (tai haluta) puhua ääneen.
Kuka saa johtaa?
Jätämmekö siis esimiehet ihan yksin miettimään ja tekemään asioita niin kuin aina on tehty tai niin kuin heille itselleen on kokemuksia kertynyt? Pitääkö johtamisen olla vain esimiesten yksinoikeus vai voiko siihen muillakin olla jotain sanomista? Voisiko sitä yhteisesti kehittämällä, kokeilemalla ja keskustelemalla päätyä hyväksi johtajaksi. Voiko johtamista edes kouluttaa/opiskella vai onko hyväksi johtajaksi kehittymisessä ratkaisevinta halu, mielenlaatu ja asenne?
Havainnoinnista johtamiseen
Ympäristön havainnointi, aistiminen, ajattelu ja kuunteleminen nousevat arvoon arvaamattomaan, kun ollaan ihmisten kanssa tekemisissä. Miten paljon itse arvostan edellä mainittuja toimia oikeina työtehtävinä (johtamisena) ja lasken mukaan teholliseen päivän toimintaan? Tuleeko selittelemisen tunne, jos joku huomaa minut vain istumassa ja ajattelemassa. Onko meillä vallalla käsitys, että vain silloin, kun ihminen on kiireinen ja naputtaa ahkerasti koneella tai tekee tehokkaasti käsillään, hän tekee palkkansa eteen töitä?
Sanoittamalla parempaa johtajuutta
Usein tavoittelemme kehitystä ja uskomme, että vain isoilla muutoksilla päästään perille. Joskus kuitenkin pienillä askelmilla ja jokapäiväisen arjen muutoksilla on isompi voima. Osalle ihmisistä nämä pienet arjen kehittämisteot ovat automaattisia, ja he eivät niitä edes huomaa tai noteeraa. Kuitenkin asioiden sanoittaminen olisi tärkeää, jotta voisimme yhdessä oppia ja kehittää työyhteisöjä ja johtamista. Jokainen voisi osaltaan sanoittaa millaiset johtajan teot, puheet tai huomiot ovat tuntuneet hyvältä ja aidolta sekä tuoda niitä avoimesti ilmi. Suurin osa meistä haluaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja mitä enemmän meille annetaan siihen työkaluja, mahdollisuuksia ja toiveita, niin sitä paremmin siitä tehtävästä suoriudumme.
Jännityksestä huolimatta johtamiskokeiluihin
Johtaminen on kokonaisvaltaista toimintaa ja siihen tarvitaan pohjalle tiettyjä rutiineja ja omaksuttuja toimintatapoja. Toisaalta välillä tarvitaan kokeiluja ja heittäytymistä sekä menemistä sinne missä ei tunne olevansa vahvimmillaan: esim. palauteen kysyminen ja vastaanotto, jutustelutuokio niistä näistä, tai vastuun jakaminen … Jännitys mahassa kipristellen ja ääni vavisten selviää ensimmäisestä ja toisesta kerrasta hengissä. Sitten jo hengitys tasaantuu ja voi jopa nauttia kutkuttavasta jännityksen tunteesta ja onnistumisen iloista. Eihän sitä ensimmäisellä kerralla johtajankaan tarvinnut olla täydellinen vaan näitä asioita harjoitellaan ja kehitytään – kerätään palautetta ja kokemuksia tulevaisuutta varten. Välillä uskaltaa heittäytyä täysillä uuteen tuntemattomaan. Välillä taas tuntee palavaa halua vain kaivautua omaan poteroon ja turvautuu kaikkiin vanhimpiin ja tutun turvalliseen toimintaan. Siitähän johtamisessakin on kyse: pitää osata ryhtyä kehittämään, mutta välillä pitää olla tasaisia aikoja, joissa tapahtuu asioiden oikea käyttöönotto ja juurruttaminen normaaliin toimintaan.
Hilkka Heikkilä (FL, sertifioitu projektipäällikkö) toimii TKI-tehtävissä Jyväskylän ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä. Innokas älypöllyttäjä ja rassaa aivojaan vapaa-aikana laulamisella.
Kirjoittaja pohtii ja havainnoi johtamista YZ-sukupolvi vie työyhteisön uudelle tasolle – projektissa projektipäällikkönä ja aktiivisena toimijana. Projektia voi seurata eri kanavissa:
twitter & instagram: @yzjohtaminen
