Monikulttuurista gastronomiaa Brexitin varjossa

Jamkin restonomiopiskelijoita kouluttava Kimmo Aho kävi Lontoossa ja kertasi matkallaan Britannian ruoka- ja juomakulttuurin kehittymistä. Mitä vaikutuksia Brexitillä voisi olla matkailu- ja ravintola-alaan sekä gastronomiaan?

Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta on viime aikoina kipuillut Brexitin kanssa tavalla, jota meidän ulkopuolisten on vaikea ymmärtää. Mahdollinen Brexit vaikuttaa tulevaisuudessa moniin asioihin, joiden kaikkien vaikutusta ei vielä osata edes ajatella. Osa vaikutuksista tulee kuitenkin koskettamaan myös matkailu- ja ravintola-alaa sekä gastronomiaa. Esimerkiksi maan ruokaviennin vuotuiseksi arvoksi vuonna 2018 on laskettu noin 20 miljardia puntaa, josta EU:n osuus on yli 60 % (Food and Drink Federation 2018). Lisäksi Lontoo on maailman toiseksi suosituin turistikohde noin 20 miljoonalla kansainvälisellä vuotuisella matkailijallaan (Mastercard’s 2018 Global Destination Cities Index).

Vaikutteita eri puolilta maailmaa
Britanniassa on vuosisatojen ajan totuttu vieraiden kulttuurien vaikutukseen myös ruokakulttuurissa. Britit ovat kolonialismin aikoina saaneet nauttia kaukaakin tuotujen raaka-aineiden ja elintarvikkeiden hyvästä saatavuudesta. Näihin lukeutuu esimerkiksi tee, johon britit tutustuivat 1600- luvulla Kiinassa ja perustivat sen jälkeen teeviljelmiä Intiaan. Sittemmin teestä tuli leimallisesti brittiläiseen elämäntapaan kuuluva nautintoaine. Intialaisiin, ja jopa pakistanilaisiin maahanmuuttajiin liittyy puolestaan Tikka Masala, jonka on sanottu olevan nykyään brittien kansallisruoka. Sen juuret lienevät mainittujen maahanmuuttajien omistamissa ravintoloissa, jossa ruoka kehittyi 1960- luvulla brittiläiseen makuun sopivaksi. Toinen instituutioksi noussut ruokalaji on tietysti Fish and Chips, jota saarivaltiossa perinteisesti tarjottiin pubien lisäksi kadunvarsien kioskeista sanomalehteen kääräistynä ja mallasetikalla maustettuna. Uppopaistettujen perunoiden kotimaa löytyy kuitenkin Manner-Euroopasta, Belgiasta, josta niiden kerrotaan I maailmansodan jälkeen levinneen alueella taistelleen sotaväen kotiinpaluun myötä Britanniaan. Toisen maailmansodan jälkeen Britannia alkoi menettää vaikutusvaltaansa siirtomaissa ja samalla sodassa köyhtynyt kansakunta kärsi raaka-aineiden puutteesta. Tämä loi pohjan maineelle brittien huonosta ja tylsästä ruokakulttuurista, joka tosin on muuttunut radikaalisti Lontoon noustua maailman kärkikastiin gastronomian ja erityisesti cocktailien suhteen viime vuosituhannen loppupuolella.

Pitkät perinteet alkoholikaupasta
Britannia on jo vuosisatoja ollut alkoholikaupan keskus ja siihen liitetään niin sherry, portviini kuin rommikin. Kuningatar Elizabeth II tiedetään nauttivan ginistä monissa suosikkidrinkeissään, joihin lukeutuvat niin Gin & Dubonnet, Dry Martini kuin Gin & Tonickin. Onkin vaikea kuvitella peribrittiläisempää drinkkiä kuin Gin & Tonic, vaikka ginin juuret ovat Hollannissa ja tonicin Intiassa. Kymmenkunta vuotta sitten alkanut ginibuumi, joka näkyy vahvana Suomessakin, alkoi juuri Britanniasta. Itse asiassa, se alkoi juurikin Lontoosta, jossa ginin valmistuksella on yli 300 vuoden perinteet. Viski puolestaan on Britannian elintarvikeviennin ylivoimainen ykkönen kuusinkertaisella puntamäärällä verrattuna seuraavalla sijalla olevaan suklaaseen.

Mitä Brexit tarjoaa?
Briteissä tulee heidän omien arvioidensa mukaan jo muutamassa päivässä Brexitin jälkeen pulaa elintarvikkeista ja esimerkiksi tonnikalapurkin hinnan on arvioitu nousevan 25 %. Huolestuttavampi asia on kuitenkin hedelmien ja kasvisten hinnannousu. Tuoreen lontoolaisen Imperial Collegen tutkimuksen (Impacts of Brexit on fruit and vegetable intake and cardiovascular disease in England: a modelling study, 2019) mukaan Brexitin myötä hedelmien ja kasvisten hinnan nousu johtaisi niiden käytön vähentymisen myötä jopa tuhansiin sydän- ja verisuonitautien aiheuttamiin kuolemiin ensi vuosikymmenellä.


Myös ihmisten liikkuvuus hankaloituu ja mikäli muutoksia tämän hetkisiin suunnitelmiin Brexitin suhteen ei tule, niin puolin ja toisin tullaan vaatimaan viisumeita. Suomalaisten näkökulmasta on tietysti toivottavaa, että pääsisimme jatkossakin nauttimaan mahdollisimman helposti niin Lontoon musikaaleista, Valioliigan otteluista kuin haaleasta bitter-oluesta ja iltapäiväteestäkin paikan päällä eurooppalaisessa Britanniassa.

Kimmo Aho

Kirjoittaja Kimmo Aho työskentelee Jyväskylän ammattikorkeakoulussa lehtorina Kestävän gastronomian koulutusohjelmassa.

kimmo.aho(at)jamk.fi
+358-40-7409909