Kevään merkkejä meidän navetassa

Jälleen maaliskuussa se alkoi; ei yllättäen, mutta kuitenkaan tarkkaa päivää ei tiedetty. Emolehmien poikimakausi avattiin sunnuntaina, kun Ögonbling-lehmä päätti poikia. Ögonbling on charolais-rotuinen emolehmä, suuri ja valkoinen. Meillä emolehmät tapaavat poikia keväisin maaliskuun ja toukokuun välisenä aikana. Tämä lehmä näytti ensimmäiset poikimisen merkit jo puolen päivän aikaan. Kello riensi ja alkoi olla jo ilta, eikä vasikkaa kuulunut. Päätin tutkia tilannetta ja syy selvisi saman tien: kohtukierre! Ei onneksi täydellinen, vaan 180 astetta. Tällaisesta tilanteesta on vaikea selvitä ilman eläinlääkärin apua. Lehmä itse ei onneksi ole hengenvaarassa, mutta vasikan aika saattaa käydä vähiin, jos sitä ei saada nopeasti ulos.

Viikonloppuisin eläinlääkärit päivystävät valtavan suuria alueita. Niinpä nytkin alueemme eläinlääkäri vastasi puhelimeen 80 km:n päästä. Tunnin odottelun jälkeen eläinlääkäri saapui, puudutti lehmän epiduraalipuudutuksella ja vasikan etujalkoihin sidotun torsiohaarukan avulla kohtu käännettiin oikeaan asentoon. Siinä samassa sonnivasikka syntyi maaliskuiseen yöhön. Emä nuoli vasikkansa huolellisesti kuivaksi ja se sai emänsä ternimaitoa.

Biotalousinstituutissa opiskelemme kotieläinten hoitoa, ruokintaa ja jalostusta. Edellisen poi’itustarinan kaltaisiin tilanteisiin tulevat agrologimme voivat törmätä opintojensa aikana teoreettisesti ja harjoittelujen aikana myös käytännössä. Tänään tunnilla keskustelimme tuotantoeläinten terveydestä ja hyvinvoinnista. Keskeisimpänä asiana opiskelijat toivat esille lajityypillisen käyttäytymisen, ruokinnan ja olosuhteet. Näistä ruokinta ja olosuhteet ovat kokonaan hoitajan vastuulla ja käyttäytymisellään eläin kertoo meille olemmeko ansainneet sen luottamuksen.

Mirja Riipinen
Lehtori, kotieläintuotanto

P.S. Vasikan nimeksi tuli Dumle