Kajakilla kampukselle
Jyväskylän ammattikorkeakoulussa on käynnistetty työmatkaliikuntaan kannustava ”JamkLiiku”-kampanja. Sen innoittamana päätin testata työmatkan taittamista vesiteitse, eli kajakilla meloen.
Ensimmäiset sadat metrit kajakki liikkui Saarijärven keskustan kupeesta kajakkikärryä hyväksikäyttäen lähimpään rantaan.
Pienen varustesäädön jälkeen pääsin vesille klo 7.30. Tyyneltä järvenselältä seurasin auringon nousua ja maanteiden kiireistä työmatka- ja koululiikennettä.
Selän vastarannalla Saarijärvi kapenee rauhallisesti virtaavaksi Leuhunjoeksi. Joen rannalla on upeasti hoidettuja pihoja ja komeita omakotitaloja. Vähitellen joenvarsi muuttuu näyttäväksi pelto- ja metsämaisemaksi.
Reippaalan mutkassa joen länsirannalla sijaitsee Suomitryffeli Oy:n tryffeliviljelmät. Pellolla kasvaa tarkasti suojattuja tammien ja pähkinäpensaiden taimia, jotka on rokotettu Tuber Melanosporum sienirihmastolla. Tätäkään kulinaristeja palvelemaan perustettua biotalousyritystä harva seutukunnalla tuntee.
Vastarannalla tryffeiliplantaasia sijaitsee Tapperin taiteilijaveljesten koti ja heidän lapsuudesta kertova kulttuurikohde Juhola. Paikkaa pidetään myös keskeisenä luonnonsuojelun virstanpylväänä, sillä Tapperien 1960-luvulla käymä oikeustaistelu Leuhunkosken voimalan rakentamista vastaan päättyi Tapperien moraaliseen voittoon, sillä välituomioistuin määräsi Leuhunkoski Oy:n sähköyhtiön maksamaan Tappereille kertakorvauksena 18 144 markkaa 19 penniä maiseman muutoksesta ja kosken menetyksestä.
Pato ja Leuhunkosken uusiutuvaa energiaa tuottava voimalaitos siis kaikesta huolimatta rakennettiin aikanaan. Leuhunkoski olisi vapaana virratessaan upea ja vauhdikas kalastajien ja ulkoilijoitten virkistäytymiskohde. Nykyisellään se estää melojien etenemisen lisäksi myös kalojen luontaisen vaelluksen kohti Saarijärven reitin latvavesiä. Tämänhetkisen tiedon mukaan voimalaitokselle ollaankin rakentamassa vuosina 2019 – 2021 kalaportaita, mikä toivottavasti helpottaa kalojen liikkumista.
Voimalaitoksen kohdalla kajakkia piti siirtää lyhyen kannaksen yli maata pitkin. Siirtyminen liukkailta rantakiviltä kajakkiin voimalaitoksen alapuolisessa voimakkaasti virtaavassa vedessä oli matkan haastavin osuus. Paluumatkalla vastavirtaan melominen tulee olemaan oma haasteensa.
Loppumatka oli letkeää melontaa Kallinjärven matalissa vesissä. Joutsenet ainakin olivat ottaneet järven omakseen. Bongailu tuotti ainakin 12 kansallislinnun osumaa.
Noin tunnin rentouttavan taivalluksen jälkeen rantauduin Tarvaalan kampuksen saunarantaan. Loput n. 300 metriä kuljin koirapuiston, konehallien, kattilatestuslaboratorion ja auringonkukkapellon vieritse Biotalousinstituuttiin siistiytymään. Loppupäivän paneuduin mieli virkeänä mm. ensi vuoden budjetin ja uusien kehittämisprojektien suunnitteluun.
Kokonaisuutena melonta osoittautui erinomaiseksi työmatkaliikunnan muodoksi. Täytyy myöntää, että ei sitä aina ymmärrä etuoikeutettua asemaansa, kun voi liikkua ja työskennellä näin upeissa joki-, järvi- ja kulttuurimaisemissa.
Annukka
Pikantti tapa liikkua työmatkat 🙂