Hevonkakkaa polttoaineeksi & metsäretkiä
Vasta yksi kuukausi syyslukukautta takana ja kauhiasti tekemistä. Nyt on kuitenkin sen verran kiinnostavia hommia että täytyy päivitellä. Elikkäs alkuviikosta koulun labrassa saattoi hieman tuoksahtaa sille itelleen, kun työparini kanssa valmistelimme hevonkakkaa uuniin laitettavaksi. Kurssin nimi on Maaseudun energiahuolto ja tehtävänä oli valita haluamansa kiinteä biopolttoaine, josta sitten kohtapuoliin pitäisi laskea alku- ja loppukosteudet sen polttoaineeksi kelpaavuuden määrittämistä varten. Vähän ollaan vielä ulalla, mutta ainakin labrahommat menivät suhteellisen hyvin putkeen. Mitä nyt pari sai vähän pellettipurua silmilleen mittauspönttöä (50l) puulevylle pudotettaessa. Pönttö piti kolmisen kertaa tiputtaa 15cm korkeudelta, pinta tasata ja pönttö punnita, minkä jälkeen voimme laskukaavan avulla kenties irtotiheydenkin määrittää.
Tämän lisäksi laitoimme kaksi alumiiniastiaa täyteen samaa tavaraa, punnitsimme ne ja tyrkkäsimme uuniin yön yli kuivahtamaan. Siivoamisessa vierähtikin sitten tovi, kuten kuvista voi päätellä. Seuraavana päivänä mitattiin näytteiden painot uudelleen ja nehän olivatkin huomattavasti laskeneet.
Enää pitää laskukaavaviidakosta selviytyä, jotta voidaan ryhtyä biolämmistysjärjestelmää suunnittelemaan. Järjestelmän perustana tietysti ”oma” polttoaineemme.
Metsän uudistaminen -kurssilla taas pääsemme useampaankin kertaan pois luokasta metsään samoilemaan (tai pikemminkin rämpimään). Vaihtelu virkistää ja viime kerralla pystyin koirankin ottamaan matkaan, mikä vähensi sen kotona yksinoloa puolella, huippu juttu siis. Nelisen tuntia olimme metsässä ja kohteinamme oli muutama erilainen hakkuun jälkeinen alue. Ensimmäinen oli melko karua ja kivikkoista maata ja taimiakin sieltä löytyi, mutta osa oli aika huonossa kunnossa. Hirvi oli tainnut käydä apajilla.
Kaksi seuraavaa paikkaa olivatkin sitten hyvin märkiä ja risukkoisiakin, eikä isojenkaan ojien ylityksiltä vältytty. Kukaan ei kuitenkaan kastautunut, Jodaa lukuunottamatta.
Koira oli ihan mukava lisä metsässä, se kun touhusi kaikenlaista pientä koko ajan ja innostuivatpa jotkin sille keppiäkin viskomaan. Turvemaasta koostuneen alueen ojassa oli pari putkea johtamassa ylimääräistä vettä pois, ja veden alla oleva putki oli mennyt vähän tukkoon. Päätimme tökätä kepillä roskat pois putken edestä ja johan lähti vesi virtaamaan. Systeemi on ihan toimiva, mutta välttämättä ei sitä tule tarkastettua niin usein, että tukoksia saattaa päästä syntymään. Onneksi putki ei kuitenkaan ollut täysin tukossa, ja toisessakin putkessa osittain olleen ison kepin päätti Joda avuliaasti ottaa pois. 🙂
Hieman kylmä keli oli mutta muuten reissu oli kyllä kiva ja ainakin minä opin paljon paremmin käytännössä näkemällä juttuja, kuin luokassa PowerPoint-esitystä tuijottamalla.
Viimeisessä paikassa näimme esimerkin muokkaamattomaan maahan istutetusta taimikosta, joka ei ollut aivan onnistunut. Heinä oli päässyt valtaamaan alueen ja taimia löytyi kasvuston uumenista kitumasta muutamia. Oli tärkeää nähdä tällaistakin käytännössä. Vielä on pari retkeä tulossa ennen kurssin loppumista, niitä odotellessa!
