Käpybrikettejä & taimitarhareissu
Marraskuun ekalla viikolla käytiin vierailemassa Pataman taimitarhalla ja Siemen Forelian karistamolla. Mielenkiintoinen reissu kun en ainakaan itse ollut aiemmin vieraillut vastaavissa paikoissa ja muutenkin hirveän vähän aiheesta tiesin etukäteen.
Karistamo oli jännä paikka. Aloitimme käpylinjaston alkupäästä, jossa ne liukuhihnalla kulkevat isoon rumpuun hankkiutumaan eroon havuista ja muista roskista. Seuraavaksi käpyjä esikuivattiin isossa laitteessa, etteivät ne pääse homehtumaan odotellessaan uuniin pääsyä. Kuivauksen jälkeen käpyset päätyivät koneelliseen varistukseen, jossa niitä lämmitetään enintään 42 °C asteeseen ja käpyjen auetessa siemenet varisevat. Käpyhylsyt vedettiin alipaineella varastoon ja siemeniä jatkoivat matkaansa jos jonkinmoisten linjastojen läpi. Veden sekä alipaineen avulla siemenistä eroteltiin rikkoutuneet ja huonot siemenet pois (hyvä siemen ei ime vettä itseensä, huono imee ja painuu pöntön pohjalle). Tämän jälkeen siemeniä vielä pyöriteltiin kuivatuksessa ja niitä tarkkailtiin ennen säkitystä. Ainoa miinuspuoli paikassa oli mahdottoman kova meteli, jonka takia oli hieman vaikeaa saada selvää opastajan puheista. Mutta kyllä tuosta nyt jotain jäi päähän.
Karistamon vieressä oli myös koivunsiementuotantoa lähes kasvihuoneolosuhteissa. Koivut olivat hieman eri-ikäisiä ja n. 6-7 vuotiaina ne vaihdetaan aina uusiin. Tilassa oli hyvät olosuhteet kasvaa, maassa oli mm. valkoista kiveä, jotta auringonvaloa heijastuisi enemmän. Taimitarhalla taas oli halleissa paljon suloisia pieniä männyntaimia ja kävimme myös isossa kylmävarastossa, jossa taisi lämpötila olla -4 paikkeilla. Täytyy sanoa että kun ensin on seisty sateessa jonkin aikaa ja sitten mennään piipahtamaan pakastimessa, niin on muuten kylymä!
Meillä oli seuraavalla viikolla odottamassa Biomassan jatkojalostus-kurssin tiimoilta briketöintiharjoitus ja karistamolla kun oltiin, niin ryhmämme koki ahaa-elämyksen. Käpyhylsyt nimittäin käytettiin paikan päällä hakkeen seassa rakennusten lämmitykseen. Kävyillä on niin kova lämpöarvo, ettei niitä voi pelkästään poltella. Karistamollakin on jo onnistuttu kaksi hakekonttia käräyttämään tähän mennessä. No, myöhän tietysti kysyttiin, että saataisko mitenkään yksi säkillinen käpyjä matkaan ja sehän vaan onnistui!
Briketöintitehtävän valmistelu alkoi käpyjen viskelyllä ympäri labraa, eli mittasimme irtotiheyttä kukkurallaan käpyjä olevaa metallipönttöä lattialle tiputtelemalla. Oli hyvä että jokaiselle ryhmän kuudesta jäsenestä riitti tekemistä. Pieni osa kävyistä laitettiin metallivuokiin ja punnitsemisen jälkeen uuniin kuivamaan (105 °C). Pojat seuraavana aamuna kävivät ne punnitsemassa, jotta voidaan määrittää käpyjen kokonaiskosteus.
Hauskinta tehtävässä oli kuitenkin koulun briketöintikoneen käyttö. Meitä oli opastamassa ja vahtimassa koneen käyttöön perehtynyt henkilö, sillä sen verran monta nappulaa ja johtoa siinä on ettei kaikkia voi muistaa. Kaadoimme kävyt pönttöön, jossa terät pilkkovat ne n. 10 mm kokoisiksi kappaleiksi. Sieltä putkea pitkin ne sitten siirtyivät ruuviin kohti puristinta ja lopulta ulos kiinteinä, ihan aavistuksen tennispalloa suurempina briketteinä. Brikettien valmistumisaikaa mitattiin ja valmiista briketeistä piti vielä irtotiheys määrittää lopuksi. Tuon höykytyksen jälkeen briketit jo vähän varistivat kävynpalasia, mutta pysyivät kuitenkin muuten koossa. Puristamisessa ei käytetä minkäänlaisia sidosaineita. Olimme kaikki sitä mieltä, että paljon jännenpää oli tehdä briketit jostain vähän erikoisemmasta tavarasta, kuin perus kutterista tai hakkeesta. 🙂
