Lypsykarjatilojen aloittamisen nykytila Suomessa
Tänä päivänä puhutaan paljon siitä, kuinka haastavaa maatalouden harjoittaminen on. On selvää, että nykyisellään kun tilojen keskikoko pyörii siinä kolmenkymmenen hujakoilla ja taloudellinen tilanne on mitä on, täytyy laajennuksia alkaa suunnittelemaan. Etenkin maitotiloilla maidon hinnan lasku ja viennin hiipuminen Venäjälle asettavat haasteita aloittaville ja jo toiminnassa oleville tiloille. Taloudellisesta lamasta huolimatta tälläkin hetkellä tehdään isojakin investointeja, jotka ovat jopa kannattavia.
Suurin ongelma investointeja suunniteltaessa muotoutuu usein varmastikin viljelyalan saatavuudesta. Kasvimaan kokoisella pellolla ei ruokita satapäistä karjaa. Harva haluaa vuokrata peltoa, mutta kovin moni ei ole välttämättä halukas myymään omiaan pois vaikkei pelloille olisi tarvetta. Tämän lisäksi aloittamiseen tarvitaan vahvaa sitoutumista pitkäkestoisiin lainan takaisinmaksuihin ja tarkkaavaiseen työntekoon. Työtä tehdään päivästä toiseen viikonloput mukaan lukien.
Investointiin liittyy paljon riskejä. Haastavassa taloudellisessa tilanteessa isoihin heilahduksiin kustannuksissa tai tuotteen hinnassa ei ole varaa. Monesta muutaman sentin heilahdus maidon hinnassa voi kuulostaa pieneltä. Maitomäärät pyörivät parhaillaan yli kymmenessä tuhannessa litrassa vuodessa lehmää kohden, ja kun tämä kerrotaan satapäisellä lypsylehmien määrällä, ovat tappiot suuret. Sama pätee raaka-ainekustannuksiin, kuten ostorehuihin. Tämän lisäksi muiden oheistarvikkeiden hintojen nousu voi vaikuttaa radikaalisti tulokseen. Eräs pieneltä tuntuva, mutta tärkeä osa investointia on työmenekin realistinen määritys. Aliarvioitu työnmäärä voi muotoutua liian raskaaksi isännälle tai aiheuttaa tarvetta ulkopuoliselle työvoimalle.
Lypsyrobotti tuntuu olevan tämän päivän trendi. Monesti lypsytavan valinta vaikuttaa investointikustannuksiin ja työmäärään. Robotilla säästytään aikaa vievältä lypsimien asettamiselta ja työmäärä pienenee. Se kuitenkin sitoo valvonnan osalta, joidenkin mielestä jopa liiaksi asti. Robotin kanssa on aina varauduttava häiriötekijöihin, sillä uusinkaan teknologia ei ole pomminvarmaa. Kaikki lehmät eivät automaattisesti edes osaa tai opi menemään lypsyllä itsestään, vaan niitä on ajettava lypsylle. Lehmät, jotka eivät opi, ovat vain turha taakka työntekijälle.
Asemalypsy on toinen yleinen tapa hoitaa lypsytapahtuma. Asemalypsyn hyviä puolia ovat usein pienemmät investointikustannukset ja työn jaksottaminen. Työntekijä hoitaa lypsyn kaksi kertaa päivässä tiettyyn aikaan, eikä näin synny ylimääräistä valvonnan tarvetta. Monien mielestä se, että lypsy hoidetaan käsin lisää eläinten yksilöllistä tarkkailun määrää ja mahdollisesti maitohygieniaa. Parsinavetoiden rakentaminen on kuolevaa perinnettä, eikä se ole usein edes kannattavaa.
Lypsykarjatilan pyörittäminen vaatii yrittäjältä paljon niin fyysisiä kuin henkisiä voimavaroja. Tilojen määrä Suomessa vähenee, mutta tilakoot suurenevat. Isot tilakoot tuovat enemmän vastuuta ja sellaisen aloittaminen vaatii tarkat suunnitelmat pitkälle tulevaisuuteen asti. Voitaisiin sanoakin, että maataloutta harjoittaville kyse on työn lisäksi myös elämäntavasta.
Jussi Nieminen & Jaakko Moisio