Pettu
Pettu on monille varmaan tuttu ravintoa-aine runosta Saarijärven Paavo sekä historian tunneilta, mutta nykyään tämä aikoinaan hätäravintona käytetty puun sivutuote on jäänyt aika vähälle käytölle.
Pettu on männyn kuoren alla olevaa jälsi ja nilaosaa, jonka voi leikata irti ja jauhaa jauhoiksi. Myös esimerkiksi jalavasta ja haavasta voi saada pettua, mutta sitä on kerätty eniten männystä. Pettujauhoilla voitiin korvata osa ruisjauhoista ja sitä siis käytettiin aikoinaan kun vilja oli vähissä. Varhaisia merkkejä sen käytöstä on havaittu jo 1600-luvulta ja myös 1900-luvun aikana sitä on käytetty hätäravintona. Pettuleivässä on mukana siis myös ruisjauhoja, mutta jos leivässä ei ollut lainkaan ruista tai muita jauhoja, sitä kutsuttiin silkoksi (jos siis kakku on päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä, niin kyseinen kakku on tehty kokonaan pettujauhoista).
Keräämiseen parhaiten sopivan männyn tulisi olla ainakin yli 50-vuotias, oksaton ja kuoreltaan sileä ja ohut. Nuoremmista puista on vaikeampi kerätä ja niissä on myös enemmän haitta-aineita mukana, kuten hartsia, vahaa ja ligniiniä. Paras keräämisaika on toukokuusta heinäkuun alkuun, jolloin puulla on nopean kasvun vaihe ja pettu on ravinnerikkainta. Kerääminen tehdään edelleen tavallisesti käsin irroittamalla ”pettuliinoja” pystyssä olevasta tai kaadetusta puusta. Pettu esikäsitellään haitta-aineiden poistamiseksi joko keittämällä tai paahtamalla, jonka jälkeen se voidaan jauhaa jauhoksi.
Pettuleivällä on pitkään ollut ikävä leima pula-ajan ruokana, mutta nyt sen mahdollisuuksia ollaan katsomassa uudessa valossa. Esimerkiksi Jyväskylän ja Kuopion yliopistot sekä MTT Jokioisilla ovat tutkineet petun terveysvaikutuksia. Tutkimuksessa on todettu että pettu sisältää paljon mm. ravintokuitua, rautaa, mangaania, sinkkiä sekä flavonoideja. Lisäksi sillä on todettu olevan suotuisia vaikutuksia kolesterolitasoon eli jotkut ovat pohtineen voisiko pettu olla uutta superruokaa.
Pettu on kumminkin edelleen melko tunteman ja sillä on sanottu olevan karvas maku. Nykysuositusten mukaan pettua ei myöskään saa olla leivässä yli 25% painoprosenttia, sillä liika määrä ei ole vatsalle hyväksi. Jotkin tahot ovat sitä mieltä että pettua tulee tutkia vielä lisää.
Petun käyttöä on kyllä yritetty lisätä ja vuonna 1999 perutettiin valtakunnallinen pettuosuuskunta, mikä muutettiin myöhemmin Finnpettu Oy:ksi. Ranualla oli myös käynnissä pettuprojekti vuosina 1997-1999, mutta tällä hetkellä projektin toiminta tuntuu olevan hyvin vähäistä. Pettuleipää ja -jauhoja myyviä tahoja on kumminkin etenkin Lapissa ja Kainuussa ja ulkomaillekin tapahtuvaa vientiä on jonkin verran.
Petusta ei siis ehkä ole Suomen uudeksi huipputuotteeksi ainakaan vielä, mutta ehkä se saa vielä suuremman jalansijan ravintoaineena tulevaisuudessa. Olisihan se aika mielenkiintoinen muutos jos entisajan häpeillystä hätäravinnosta tulisi hyvinvointia hakevan väestön erikoisherkku.
Pettujauhoja ja pettuliina. Kuva: YLE / Heidi Törnroos. http://yle.fi/uutiset/3-6686297
Pettuleipä. Kuva: Sanna Kähkönen / Yle. http://yle.fi/uutiset/3-6709997
Aiheesta lisää: http://yle.fi/uutiset/3-6686297
http://yle.fi/uutiset/3-8391722
http://www.luontoyrittaja.fi/toimialat/erikoisluonnontuotteet/pettu/