Niin minä mieleni konffasin
Keinoälystä kohistaan. Keinoäly tulee ja hoitaa päättelyhommat meidän puolesta, johtaa jopa robottien armeijaa ja tekee elämästämme helpompaa, tai tarkemmin sanottuna palveluiden tuottamisesta meille halvempaa. Keinoäly kerää suurta dataa lukemattomista pienemmistä ja suuremmista lähteistä ja prosessoi ylivoimaisella tehokkuudella rationaalisia päätöksiä entistä monimutkaisemmassa maailmassamme.
Ja mitä vielä! Ei päätöksiä ennenkään ole järjellä tehty. Ne on tehty mitä suurimmassa määrin tunteella, väitti kuka mitä hyvänsä. Joku on yrittänyt tukahduttaa tunteensa liialla järkeilyllä, ja jälki on ollut tuhoisaa, synnyttäen harhautuneita sieluja ja hirviöitä. Heuristinen affektio on oikotie päätöksentekoon ja ongelmien nopeaan ratkaisuun vapauttaen meidät päätä särkevistä pohdinnoista ja puntaroinneista.
Miksemme siis panostaisi keinoälyllisen elämän etsinnän sijaan keinotunteita tuottavaan järjestelmään? Päätöksentekoprosessissa keinoäly jäisi kakkoseksi mennen tullen. Keinotunteet luotsaisivat elämäämme kohtalon karikkoisilla vesillä tuottaen kaikkein edullisimpia tilanteen edellyttämiä tuntemuksia.
Ihmiset ovat ohjelmoituja lukemaan toistensa tunteita, joten hypotalamusta sopivasti kutittelemalla hymy nousisi huulille ja sosiaalinen menestys olisi taattu. Kaupassa pieni ruiskaus mielihyvää poistaisi esteet arveluttavilta ostopäätökseltä. Opiskelu muuttuisi iloksi ja ulkohuussin tyhjentäminen vain naurattaisi. Aivoissa toimiva palkitsemisjärjestelmä ohjaisi kansalaisia toteuttamaan hyödylliseksi katsottuja yhteiskunnallisia agendoja.
Varoitusjärjestelmä estäisi meitä tekemästä tunteiden vallassa tyhmyyksiä, jopa rikoksia. Vihan leimahtaessa järjestelmä estäisi mopoa keulimasta ja muuttaisi tunteenpurkauksen sen vastakohdaksi, rakkaudentunteeksi. Pahinkin riidankylväjä saisi ponnistustensa palkaksi pelkästään pusuja.
Johtajan ajattelemisesta saisi palkkioksi aina pienen satsin dopamiinia. Sellaiset ajatukset eivät voisi olla kovin vallankumouksellisia, ainakaan pitemmän päälle. Järjestelmällä olisi varmasti vientipotentiaalia.
Siirrä siis insinööri ahteriasi penkillä ja anna tilaa psykologille tulla kimppaan uusia keinotunteita suunnittelemaan. Ihmiskunnan auvo odottaa ikuisuuksia kestäneen etsinnän jälkeen.
– Markku Paananen –