Voimaannuttava Orinoron rotkolaakso
Orinoron rotkolaakso on syntynyt noin 10000 vuotta sitten jääkauden sulamisvesien vietyä pois irtaimen maa-aineksen. Sulamisvesivirta on virrannut luoteesta kaakkoon.Rotkoon ovat jääneet pystysuorat kallioseinämät. Syvimmältä kohdalta ne ovat peräti 20 metriä syvät. Pituutta rotkolla on noin 100 metriä. Pohjalla on irtainta kiviainesta joka on jäänyt huuhtoutumatta. Aivan kaikki virtaava vesi ei rotkoon mahtunut joten vesi huuhtoi puhtaaksi myös rotkoa ympäröivät kalliot. Pohjalta löytyy myös lähde. Ilmakuvista katsottuna Orinoron rotko näyttää aivan haavalle ja siitä lienee nimensä saanutkin. Kuten Savossa sanotaan haavaa orkoseksi. Läheinen lampi on kuitenkin nimeltään Orkonen. Itse Orinoron nimestä on vuosien saatossa ollut monenlaista versiota. Yksi mahdollinen on tarina jossa venäläinen upseeri olisi ratsullaan pudonnut rotkoon. Tästähän tuo ori tuohon nimen alkuun olisi voinut tulla: tosin mitään jäänteitä mistään pudonneesta eläimestä ei ole koskaan löytynyt. Onkin ihmetelty sitä asiaa että onko eläimillä tosiaan niin tarkka vaisto että tässä piilee vaaran paikka: ei kannata mennä lähelle! Rotkon uumenista tulee varmaan sellaiset ilmavirtaukset jotka opastavat pysymään kauempana. Orinoron rotkon laelta voi rohkeimmat kurkistaa alas mutta täytyy muistaa että missään ei ole turvakaiteita ja tuskin kukaan haluaa olla se ensimmäinen joka putoaa! En ainakaan minä. Itselläni tulee jalkoihin outoa vihlontaa heti kun reuna lähestyy. Yksi versio Orinoron nimestä on se että maa on loppunut luojalta kesken.Rotkossa vallitsee aivan oma mikroilmasto. Vielä kesäkuussa pohjalta löytyy lunta ja jäätä. Rotkon pohjalla ja kallion seinämissä kasvaa lukuisia harvinaisia kasveja mm. pohjankorvanjäklä ja raidankeuhkojäkälä (kuvassa).
Kauan aikaa Orinoro oli vain Mustinmäen kyläläisten tiedossa ja siellä käytiinkin viettämässä mm. juhannusjuhlia. Rotkon toisella puolella on Orkomäki ja toisella Heikinmäki. Erityisesti Heikinmäen puolella kalliot ovat tasaisia. Noilla kallioilla pidettiin ennen muinoin mm. juhannustansseja. On kerrottu että juhannuksena kannettiin mukana simaa jota sitten nautittiin. Kukapa tietänee tarkkaan mitä se sitten on ollutkin ! Heikinmäen puolella on kerrottu asuneen Heikinmäen piru. Siksipä sitä on pidetty myös tärkeänä noituuden harjoittamispaikkana.
Orinoron rotko on nykyään Rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.Noin 20 vuotta sitten Ympäristökeskus rakensi yhdessä Mustinmäen kyläläisten kanssa reitille luontopolun. Vaikeimpiin paikkoihin tehtiin portaita ja pitkospuita. Tuskin kukaan siinä vaiheessa arvasi millaiseen suosioon paikka vielä nousee! Orinoron kävijä määrä on lyönyt meidät kaikki ällikällä.Kävijöitä on ollut ulkomaita myöten joten polulle sattuessaan on hyvä valmistautua puhumaan muutakin kuin suomea ja savoa. Nuo alkuperäiset pitkos ym. rakenteet tulivat kuitenkin tiensä päähän jo muutama vuosi sitten ja jo ihan ihmisten turvallisuuden vuoksi oli ryhdyttävä toimeen. Pienenä kylänä meillä Mustinmäellä ei kuitenkaan olisi ollut mahdollisuutta tehdä asialle juuri mitään jo pelkästään rahallisen satsauksen vuoksi ja toisaalat mietittiin myös kylän ihmisten ikärakennetta: nuoria ei juuri ole ja me noin viisikymppiset olemme se yleisin ikäryhmä. Leppävirran kunnan kanssa käytiin asiasta keskustelua useaan otteeseen ja aina rahaa löytyi pikakorjauksiin jotta kukaan ei suoranaisesti vammaudu retkellään. Yhtenä vaihtoehtona oli jo se että puramme kaikki rakenteet pois koska niiden turvallisuutta ei voida enää taata. Retkeilijät menisivät täysin omalla vastuullaan polulle. Kyläyhdistyksessä pantiin mietintä käyntiin.
Pari vuotta sitten huomasimme Mansikka ry:n teemahaun jossa oli haettavana Leader- rahaa retkeilyalueitten ja luontokohteitten kunnostukseen. Oitis teimme hakemuksen jossa haimme rahaa Grillikotien ja laiturin rakentamiseen.Saimme rahaa kahteen kotaan ja laituriin. Toinen kodista pystytettiin Mustinmäen entisen kyläkoulun eli Mustinmäki-talon pihaan ja toinen Orkosen rannalle jossa oli ollut alusta saakka nuotiopaikka ja laavu. Laavu on tosin koko ajan toiminut puuvarastona. Rakennustyötä teimme talkoilla ja omarahoitusosuus korvattiinkin vain ja ainoastaan talkootyöllä. Grillikotien hankkimisen ajatus lähti siitä kun muutama vuosi sitten eräs kaupunkilaisisä poikansa kanssa kertoi että he mielellää vaikka yöpyisivät Orinorolla jos olisi paikka. Asuivat kaupungissa ja toiveena oli hiljaisuus ja nähdä aivan puhdas tähtitaivas ilman valosaastetta. Tiedän että monet ovat jo kodalla yönsä viettäneet.
Kun olimme saaneet kotaprojektin loppuun tuli ilmi että kuntamme entinen jo kauan sitten edesmennyt kultakauppias oli sijoittanut 6000 markkaa aikoinaan ja määrännyt rahan ajallaan käytettäväksi luontokohteitten kunnostukseen. Hän oli hyvin innokas luonto- ja kalamies! Oli tullu aika jakaa raha. Vuosien saatossa potti oli kasvanut ja nyt sitä oli peräti 70000 euroa. Rahaa hallinnoi kauppakamari joka sitten julkisti haun Leppävirtalaisten luontokohteitten kesken. Haimme rohkeasti ja saimmekin peräti 35000 euroa Orinoron kunnostukseen. Tämän kesän aikana rahalla on jo uusittu pitkospuut ja porrasrakennelmat. Ensi kesänä on tarkoitus jatkaa ja vuorossa ovat opasteet sekä uusi käymälä.
Kaiken muun kiireen ohella lähdimme vielä mukaan digihankkeeseen jossa kerättiin tarinoita ja suunniteltiin digisovellusta luontomatkailijoiden käyttöön. Kumppaniksemme sovellusta laatimaan valikoitui Retkipaikka.fi.
Nyt oli rotko viety kertaheitolla nykyaikaan ja eipä olisi kukaan arvannut mikä kansainvaellus tästä syntyy: joka paikka täynnä autoja kauniilla säällä varsinkin. Sovelluksen virallinen julkistaminen oli 1.9.2017. eli Leppävirran valtakunnallisen maaseutuparlamentin yhteydessä. Olimme yhtenä retkikohteena. Teimme retken Green Care hengessä.Olipa retkellä mukana myös juuri valittu valtakunnallinen kylähullu: Matti Hämäläinen Äänekoskelta. Edellinen kylähullu olikin Leppävirralta.
Suosio on siis rotkolle edelleen taattu ja uskon että ei se ainakaan vähenemään päin ole. Nykyihminen kaipaa rauhaa. Tuon rauhan voi kyllä kokea ihan kongreettisesti. Reitistön uudistamisen myötä on matkan varrelle tehty paljon lepopenkkejä joissa voi istahtaa ja ihmetellä. Kun aivan rotkon syvimmällä kohdalla istuu hetkeen hiljakseen:on ainoa ääni joka kuullu hiljainen veden tippuminen kallioilta alhaalla olevaan veteen. Lammen rantapenkille istuessa voi vaikka nähdä joutsenpariskunnan. Ja onhan jokaiselle elämys jo se kun voi nuotiolla paistaa eväsmakkarat ja kiehauttaa nokipannukahvit. Orinorolla voi nauttia kiireettömyydestä.
Useaan otteeseen olemme miettineet kuinka tämän kohteen voisi edes osittain muuttaa rahaksi? Olemme todenneet että se on hyvin vaikeaa. Olemme kylällä kuitenkin hieman yrittäneet ja jotain on saatu aikaankin. Erityisesti tämän menneen kesän aikana on tullut paljon yritysten ryhmiä ja ns.TYKY päiviä. Osa on halunnut tarjoilut kylätalon pihassa retken päätteeksi. Osalle on tarjoilut järjestetty metsän siimekseen nuotiopaikalle.Suuret ryhmät ovat myös tilanneet metsään kahvit ja kylätalolle vielä oikean ruokailun. Kaikista näistä meille on jäänyt ihan mukavaa tuloa.Vaikeintahan on ollut hinnoitella palvelu kun vielä periaatteena on että tarjoamme vain ja ainoastaan kotimaista ruokaa ja mahdollisuuksien mukaan vielä lähellä tuotettua. Mm. Italialainen viljelijäryhmä oli aivan otettu tarjoilusta : tarjosimme lähilihaa,muikkuja, suuressosetta ja omenapaistosta vaniljakastikkeella. Kaikki raaka-ainee t olivat kylältä paitsi muikut mutta nekin läheltä. Italialaiset olivat paikallisia luomutuottajia. Lukuisien kyselyiden jälkeen päätin tehdä itselleni myös hinnaston josta voin tarjoukset tehdä. Tämä on helpottanut paljon.
Tosiaan kun emme voi reitille laittaa mitään pääsymaksua ja mobiilisovelluskin on maksuton: meidän on yritettävä vetää jotain siitä välistä. Monta kertaa on ollut kunnan edustajienkin kanssa juttua siitä että kyllä näiltä matkailijoilta jää rahaa myös omaan kuntaamme. Mahdollisesti he asuvat,tekevät ostoksia ja tankkaavat kylällä. Kenties vievät viestiä eteenpäin ja houkuttelevat uusia matkailijoita Orinorolle.
Tähän Orinoron kunnostusprojektiin lähtiessä minulla ainakin oli suuri epäilys että kuka urakan suorittaa koska väki on iäkästä. En olisi ikinä voinut arvata millainen talkoointo alkaa. Käytännössä rakentaminen sujui niin että miesporukat olivat metsässä töissä ja naiset vuorollaan laittoivat ruokaa talkoilijoille. Työmäärä on ollut valtava jo siksi että maasto on vaikea ja rakennustarpeet on pitänyt osan matkaa kantaa koska millään koneella ei pääse paikalle. Onkin naureskeltu että seuraava kunnostus on jo seuraavan sukupolven töitä:meistä ei siihen enää ole.
Vaikka Orinorolla käy valtava ihmismäärä jo päivässä,ei siellä tungosta ole kuin ehkä nuotiopaikoilla.Reitti on koko pituudeltaan 7 km ja lyhin matka pelkästään rotkoa katsomaan on 900 m. Nämä reittimerkinnät löytyvät Orinoron retkeilykartasta.
http://visitleppavirta.fi/sites/default/files/lataukset/orinoro_fin_2016.pdf
Onpahan Orinorolle rantauduttu myös musiikin merkeissä. Seuraavalta videolta voi nähdä maisemia. Metsä ja rotkokuvaukset ovat Orinorolta.
Itse olen ”harrastanut” Orinoron parissa noin 20 vuotta. Mustinmäen kyäläisille Orinoro on aina ollut kuin oma lapsi:siitä on pidetty huolta vaikka korvauksetta. Tähän korvausasiaan lienee tulossa pientä muutosta koska yhteistyömme Leppävirran kunnan kanssa on todella hyvää. Orinoron matkailullinen arvo on huomattu. Tällä hetkellä se on Leppävirran ykkösmatkakohteita yhdessä hiihtoareenan kanssa. Luulen että tästä meidän on hyvä jatkaa. Itsekkin olen kasvanut jo niin kiinni Orinoroon että varmaan niin kauan jatkan kuin pystyn. AInoa puute Orinoron reitissä on se että sitä ei pyynnöistä huolimatta saada millään esteettömäksi. Tätä tarkoitusta varten olemme hankkineet kylätalolle AV laitteet.Orinorolta on paljon kuva-aineistoa ja kopterivideoita. Näin voimme antaa kokemisen ilon myös heille jotka eivät paikalle pääse. Itse olen toiminut kauan kyläyhdistyksemme puheenjohtajana. Ainakin toistaiseksi jatkan. Toiset johtokuntalaiset kiusaavat että tämä on kuulemma elinkautinen virka. Katsotaan. Itse opiskelen tällä hetkellä Tarvaalassa monimuotoryhmässä.
Tervetuloa Orinorolle!