Hyönteistaloutta Tarvaalassa

Kesä ja kärpäset. Tänä kesänä kampuksella tutustuttiin uusiin surisijoihin; nimittäin mustasotilaskärpäsiin. Keväällä aloitettu ja juhannuksen maissa kunnolla käyntiin polkaistu VinsectS-hanke (virallisemmin VinsectS – Hyönteistalous osana Viitasaari-Saarijärven seutukunnan kiertotaloutta) toi vihreäseinäisen kasvattamokontin kampuksen hallipihalle. Sisään saatiin itsetehdyt kasvatustilat ja oululaiset mustasotilaskärpäset, jotka olivat jo ehtineet keräämään ihmetystä kahvion jääkaapissa.

Kasvattamon sisäänkäynti.

Mustasotilaskärpänen, nimestään huolimatta, on säyseä tropiikin kärpänen, joka muistuttaa ulkomuodoltaan ja kooltaan ampiaista. Laji ei kuitenkaan uhkaa tai pistä kasvattajaansa, vaan on kiinnostunut pelkästään hajoavasta biomassasta. Tämä onkin hankkeen idea, sillä mustasotilaskärpäsen toukat syövät ahneesti kaikkea biomassaa ja hyönteisten avulla voisimmekin tuoda lisäarvoa hukkaan meneville sivuvirroille.

Vielä ei valmista ratkaisua voi markkinoida, sillä asiaan liittyy runsaasti tutkimustyötä, jonka edelläkävijöitä Biotalouskampus onkin hankkeen ansiosta. Mutta ennen kuin varsinaiseen tutkimukseen päästään, piti opetella kärpästen kasvatusta. Kesä kuluikin Tarvaalan oman mustasotilaskärpäspopulaation kasvatuksessa. Jokainen työvaihe suoritettiin yrityksen ja erehdyksen kautta ja siihen nähden kesä menikin uskomattoman hyvin. Tietenkin alun innostuksessa ensin tuli hutkittua ja sitten vasta tutkittua, mutta virheistä oppii ja kärpäset eivät pienistä valittaneet. Tuotantoeläimiksi kärpäset ovat helppohoitoisia ja varsin omatoimisia. Kunhan olosuhteet onnistuu säätämään sopiviksi, ei toukille tarvitse kuin lisätä rehua kerran viikkoon ja jutella mukavia. Kasvattaja puolestaan tarvitsi välillä useammankin tauon kasvattamon olosuhteiden muistuttaessa saunaa kuumimpina päivinä.

Aikuiset yksilöt vikkelämpinä vaativat hieman enemmän huomiota ja huolenpitoa. Alun hutkimisesta esimerkkinä ensimmäiset kuoriutuneet aikuiset tuli innostuneena vapautettua valohäkkiin lentelemään ja hetken niitä ihasteltua tajusi unohtuneensa valmistella valohäkin loppuun. Sokeriliemen ja munintapahvien lisääminen vaati sangen nopealiikkeisiä häkin oven avaus operaatioita, mutta jatkossa asiasta muistuttaa kirkas keltainen post-it lappu häkin ovessa. Aikuiset ovat kuitenkin säyseitä ja nopeimmatkin häkin oven välistä livahtajat pystyy poimimaan rauhallisesti kontin seinämiltä talteen.

Kasvattamo herätti huomiota tasaisesti pitkin kesää, onhan hyönteistalous vielä melko eksoottinen tuotantosuuntaus Suomessa, ja useimmat vierailijat lohkaisivat vitsiä rehussa kiemurtelevien vaaleiden toukkien maistelusta. Positiivinen vitsailu onkin hyvä tapa lähestyä hyönteistaloutta. Mielteiset mielikuvat auttavat markkinointia ja alentavat kynnystä kokeilla uutta. Eikä lautaseltasi tule löytymään kiemurtelevia toukkia jatkossakaan. Hyönteiset saapuvat eläinrehuina tiloille ja proteiinijauheina keittiöihin. Vaihtoehtoiset ravinnonlähteet eivät tarkoita paluuta metsästäjä-keräilijä kulttuuriin. Mutta jos haluat nähdä hyönteisen hyönteisenä lautasellasi, on aiheesta ehditty jo julkaista keittokirjoja. Omana lukusuosituksena ehdotan Nordic Food Labin kokoamaa On Eating Insects – teosta, joka gourmet-reseptien lisäksi on sisältää esseitä ja tarinoita hyönteisravinnosta.

Vaikken hyönteistaloudesta ollut kuulutkaan ennen opiskelujeni aloittamista, kesän jälkeen tunsin tiettyä vetoa näihin surisijoihin. Kai se on verrattavissa omaan karjaan syntyvää tunnesidettä kun seuraat sen kasvamista, vaikkakin tämä karja mahtuu muutamaan karkkirasiaan.

Koteloituvien toukkien sihtaamista kasvualustasta.

JAMKin ja VTT:n yhteiseen, EAKR:n rahoittamaan VinsectS-hankkeeseen ja demonstraatiokasvattamoon pääsee tutustumaan Biotalouden teemaviikolla torstaina 13.9 hyönteisalan seminaarissa ja lauantaina 15.9 avoimissa ovissa.

-Sami Virtanen, projektityöntekijä, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Jätä kommentti