Välttämätön vetemme – Liian moni ei tiedä mitä juo!

Vesi! Tuo elämän eliksiiri ja edellytys. Maailman vesipäivän teemana on “Water for all – leaving no one behind”. Kaikilla maailmassa tulisi olla yhtäläiset oikeudet riittävään ja turvalliseen juomaveteen sekä asianmukaiseen sanitaatioon, joka myös turvaa veden laatua. Voimme pohtia, kuinka vaikuttaa omilla valinnoillamme siihen, että nämä tavoitteet toteutuisivat. Veden säästäminen kotona ei lisää vettä kuiville alueille muualla, mutta valitsemalla ruokapöytään kotimaisia tuotteita mahdollisimman paljon, voi välttää veden kuluttamista muissa maissa. Maissa, joissa kaikki eivät todellakaan tiedä mitä juovat; määrällisesti, kun vettä ei ole tai laadullisesti, kun on juotava sitä, mitä sattuu olemaan.

Kotimaassa tilanteemme on toisenlainen, olemme tottuneet luottamaan siihen, että vettä saa ja se on juomakelpoista koko maassa. Maaseudulla on kuitenkin tuhansia kaivoja, joiden vedenlaatua ei ole tutkittu vuosiin tai vuosikymmeniin, joitakin ei koskaan. Jotkin kaivoista on poistettu käytöstä, mutta suurta osaa käytetään aktiivisesti.

Olen usein kuullut kaivovettä käyttäviltä sen, kuinka heidän kaivossaan on ”tosi hyvä vesi”. Lisäksi kerrotaan, että se on kirkasta ja raikasta, eikä vettä ole tarvinnut tutkia, kun se on niin hyvää. Harva tietää, että väritön vesi ei välttämättä olekaan puhdasta, toisaalta harmaa vesi voi väriä lukuun ottamatta olla oikein hyvää. Erilaiset yritykset tarjoavat kaivovesien pika-analyysejä, joilla selvitetään vain tavanomaisimmat kemialliset riskit. Tällöin kuitenkin unohtuvat terveyden kannalta merkittävämmät mikrobiologiset riskit sekä esim. arseeni, uraani ja radon, joita kuitenkin esiintyy tietyillä alueilla hyvinkin yleisesti. Näitä riskitekijöitä ei voi vedestä nähdä, haistaa eikä maistaa!

Mielikuva hyvästä juomavedestä näyttääkin kiinnittyvän veden kirkkauteen sekä veden lämpötilaan. Lämmin vesi mielletään usein tunkkaiseksi ja vähemmän raikkaaksi kuin viileä vesi.

Voisikin todeta, että veden kanssa ei mielletä olevan ongelmia, niin pitkään, kun sitä kaivossa riittää, hanasta tulee, se on kirkasta, viileää eikä haise tai maistu miltään. Viime kesän jäljiltä monilla alueilla pohjavedenpinnat ovat olleet ennätysmäisen alhaalla. Kaivoja on kuivunut syksyn ja talven aikana, eikä kevät ole vielä tilannetta korjannut. Runsas veden tulo keväällä on kuitenkin merkittävä riski kaikille kaivoille ja erityisesti niille kuiviksi käyneille. Mikäli kaivon rakenteet eivät ole kunnossa, voivat valumavedet päästä kaivoon ja saastuttaa veden. Kuiviksi käyneissä kaivoissa vedenlaatuun vaikuttavia tekijöitä voi kulkeutua kaivoon myös maaperän kautta, kun vedenpinta maassa alkaa kohota, liukenee ja huuhtoutuu maaperästä erilaisia aineita veden mukana kaivoon.

Kevät onkin hyvää aikaa tarkistaa kaivon lähiympäristö ja rakenteet, jotta hyvälaatuista vettä saisi kaivosta myös tulvien jälkeen. Jos on käynyt niin, että kaivo on kuivunut tai vesi on ollut vähissä, kannattaa myös tutkituttaa veden laatu kunnon laboratoriossa. Myös niiden, joiden kaivon vettä ei ole tutkittu useaan vuoteen, on syytä tehdä se nyt. Vain tutkituttamalla veden voi todella varmistua sen laadusta!

-Nina Pimiä, projekti-insinööri, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Jätä kommentti