Yhä useampi haluaa yhteismetsän

Älkää pilkkoko kotitilaa, toivoi isäni kuolinvuoteellaan.

Me perilliset olemme tehneet työtä käskettyä ja pitäneet paikan yhtenäisenä kuolinpesänä. Viime vuodet on mietitty, miten tilanne ratkaistaan. Eräässä metsänhoitoyhdistyksen spv-koulutuksessa puhuttiin yhteismetsästä. Lakimies vinkkasi, että sellaiseen voi liittää myös tilakeskuksen ja mahdolliset tontit.

Heureka! Sehän on hyvä ja helppo ratkaisu, mietin.

Männä viikonloppuna istuin jälleen uudessa koulutuksessa. Nyt äänessä olivat yhteismetsien asiantuntijat. Metsäkeskuksen Jukka Matilainen totesi, että viisaampaa olisi pitää metsät omana ja tilakeskus omana kokonaisuutenaan. Mukana oli reilut 20 sukupolvenvaihdosta miettivää metsänomistajaa. Moni heistä potee samaa tuskaa kuin me. Hekin kulkevat koulutustilaisuudesta toiseen, koska janoavat tietoa.

Miten estetään suvun metsien pirstaloituminen? Miten varmistetaan, että jälkipolvi myös hoitaa perintömetsiään? Kuinka kohdella kaikkia perillisiä tasa-arvoisesti? Miten säästää veroissa? Pidätetäänkö vanhalle polvelle hallintaoikeus lyhyeksi vai pitkäksi aikaa – vai ei olenkaan? Kysymyksiä on loputtomasti.

Yhteismetsä on vastaus osaan kysymyksistä. Jos perillisiä on useita, heille on helppo antaa yhtä suuret osuudet. Jos joku heistä haluaa joskus luopua, hän voi myydä omansa. Muilla osakkailla on tietysti etuosto-oikeus. Omaisuuden realisointi on kuitenkin yhteismetsässä vaikeampaa kuin muissa omistusmuodoissa.

Veroissa voi säästää lahjoittamalla yhteismetsän osuuksia perillisille pikkuhiljaa. Erään metsätiloihin erikoistuneen lakimiehen mukaan perintö- tai lahjaveroja ei kuitenkaan pysty kokonaan välttämään; jossain vaiheessa verottaja kyllä haistaa ”palaneen käryä” ja puuttuu peliin.

Entä byrokratia? Sitä yhteismetsien pyörittämisessä on reippaasti enemmän kuin vaikkapa yhtymässä. Toisaalta työt annetaan yleensä hoitokunnan tai toimitsijan tehtäväksi.

Verottaja palkitsee yhteismetsän omistajat hieman alhaisemmalla tuloverotuksella. Eduiksi voi lukea myös sen, että yhteismetsän perustaminen sekä siihen liittyminen on edullista ja omistaminen vaivatonta. Jos yhteismetsä on iso ja puukaupat suuria, niistä saa myös kilpailutuksissa paremman hinnan kuin pienissä kaupoissa.

Etuosto-oikeuden vuoksi ulkopuoliset pääsevät osuuksiin kiinni melko harvoin, mutta haluttuja ne ovat. Houkutuksena ovat metsästysoikeudet; niitä hamutaan etenkin itärajan pinnassa ja Pohjois-Suomessa sijaitsevista yhteismetsistä, joissa pääsee metsästämään suurriistaa.

-Hilkka Rantala, projektitiedottaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Kirjoituksessa on käytetty asiantuntijoina metsätilarakenteen asiantuntijaa Jukka Matilaista Metsäkeskuksesta, kenttäpäällikkö Jussi Linnalaa Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomesta, asiakaspäällikkö Matti Närheä MetsäGroupilta sekä projektineuvoja Marja Liukkaala-Kotoa Metsäkeskuksesta.

Jätä kommentti