Jättiläismäinen aukko Biotuotetehtaan ympärillä? Vai sittenkin harvennushakkuita ja hyvin hoidettuja metsiä?

Tieto Äänekosken Biotuotetehtaasta toi muutama vuosi sitten vipinää myös metsäneuvojien ja muiden metsäammattilaisten elämään. Heräsi valtavasti kysymyksiä: Miten saada puuta liikkeelle metsistä ja tiet kuntoon? Miten huolehtia metsäluonnon monimuotoisuudesta? Miten saada metsänomistajat hoitamaan metsiään aktiivisesti, jotta puuta riittää tulevaisuudessakin?

Näissä kysymyksissä auttamaan perustettiin Sykettä Keski-Suomeen metsiin -hanke. Sen aikana on muun muassa järjestetty paljon koulutustilaisuuksia metsänomistajille.

Biotuotetehtaaseen ja muun teollisuuden puun käyttöön liittyy edelleen paljon pohdintaa. Tämän jutun tarkoituksena on vastata ainakin osaan kysymyksistä. Vastaajina ovat tuotantopäällikkö Pasi Arkko Metsä Groupista ja aluejohtaja Helena Reiman Suomen Metsäkeskuksen Itäiseltä palvelualueelta.

Paljonko Biotuotetehdas käyttää puuta nyt?

Pasi Arkko: 6,5 miljoonaa mottia eli noin 20 000 mottia päivässä. Valtaosa on pyöreää puuta, mutta hakettakin on merkittävä määrä.

Kuinka laajalta alueelta puu tulee?

PA: Havukuitu tulee lähempää: Keski-Suomesta, Pohjanmaalta, Pirkanmaalta sekä Pohjois- ja Etelä-Savosta. Koivukuitua tulee jonkin verran junalla laajemmaltakin alueelta, Lounais-Suomesta saakka.

Kuinka suuri osa puusta on Keski-Suomesta?

PA: En kommentoi sitä.

Onko tehtaan ympärillä jo jättiläismäinen aukko, jollaisesta etenkin ympäristöihmiset puhuvat?

PA: Ei ole, sen jokainen pystyy omin silmin näkemään!

Helena Reiman: Kun katsotaan metsävaratilastoja, niin aukean uudistusalaan osuus metsämaalla on reilu yksi prosentti. Suomessa eri hakkuutavoilla käsitellään noin 700 000 hehtaaria vuodessa. Siitä uudistushakkuiden osuus on noin 20 prosenttia eli noin 140 000 ha.

Paljonko Biotuotetehtaan puunhankinta tuottaa kantorahatuloa Keski-Suomeen?

PA: Metsä Group maksoi koko Suomessa 640 miljoonaa euroa viime vuonna. Keski-Suomen osuutta kantorahatuloista en halua yksilöidä.

Paljonko Biotuotetehtaan puunhankinta on luonut lisätyöpaikkoja Keski-Suomeen?

PA: Tehtaan työllistävä vaikutus on 2 500 henkilöä ja se toi 1 500 lisätyöpaikkaa. Vaikutus ulottuu koko Suomeen.

Nouseeko kuitupuun hinta tulevaisuudessa?

PA: En kommentoi tätä.

HR: Tässä pätee kysynnän ja tarjonnan laki. Toivoisin, että hinta on sellainen, että se tuo jalostajia ja puun kasvattajia. Jos puu on liian kallista, meillä ei ole teollisuutta ja jos se on liian halpaa, puun myyjät eivät myy.

Minkälaisia hankintaväyliä Metsä Group käyttää?

PA: Pysty- ja hankintakauppaa, toimituskauppaa ja vaihtopuuta, mikä on logistisesti erittäin järkevää. Lisäksi ostetaan sahahakkeita.

Kuinka metsävarat ja niiden kehitys vastaavat muuttuvaan puun kysyntään?

HR: Ei ole sattumaa, että Suomeen on tullut näin paljon investointeja. Jo 60-luvulla luotiin pohja, että maa nousee metsäteollisuuden varaan: aloitettiin intensiivinen metsänhoito. Nyt kannetaan sitä hedelmää. Meillä on hyvät metsävarat. Metsät ovat terveet, hyvässä kasvukunnossa ja metsien ikäluokkarakenne on tasainen. Tämä on hieno tilanne.

Entä monimuotoisuus:

HR: Suomen hakkuut ovat lisääntyneet 2010-luvun alun 60 miljoonasta kuutiosta noin 72 miljoonaan kuutioon. Toki viimeiset vuodet ovat olleet metsäteollisuuden huippuvuosia. Luontoasiat vaativat samanlaista tasoloikkaa. On tärkeää, että kokonaiskestävyyteen kiinnitetään enemmän huomiota: metsät uudistetaan nopeasti ja hyvin sekä varhaishoidot tehdään ajallaan. Metsänluonnonhoidon täytyy olla hyvällä tasolla ja luonnon monimuotoisuudesta pitää huolehtia; mm. arvokkaita luontokohteita pitää säästää ja lahopuuta, palanutta puuta ja vanhojen metsien suojelualueita pitää lisätä.

Metsätoimijat lanseerasivat joku aika sitten säästöpuu-lahopuu –kampanjan. Kaikkien metsäammattilaisten peruskoulutuksessa ovat luontoarvot mukana, samoin täydennyskoulutuksessa.

PA: Tekopökkelöt ovat konkreettinen esimerkki siitä, mitä Metsä Group on tehnyt. Syksyllä tulee täyteen puoli miljoonaa tekopökkelöä. Niitä tehdään pari kappaletta per hehtaari ja ne näkyvät metsissä kymmeniä vuosia. Näin saadaan lahopuuta ja linnuille pesäpaikkoja. Metsäkoneenkuljettajia koulutetaan koko ajan: viime vuonna koulutimme sisäisesti 1 400 hakkuukoneen kuljettajaa ja yrittäjää. Uusia kuljettajia tarvitaan. Meillä on Pokessa yksi kummiluokka, samoin Etelä-Savossa ja Kurussa. Toijalaan tulee oma. Metsäkoneenkuljettaja on nyt ollut kaksi vuotta suosituin ala Etelä-Savossa!

Kuinka metsätalouden toimenpiteiden ja puun korjuun laadun taso turvataan, kun puun käyttö lisääntyy?

HR: Kun tulin alalle, metsillä oli uudistuskypsyysikä. Uudistuskypsyysiän tilalle tuli uudistusjäreys. Nyt metsälain muutoksen jälkeen metsänomistaja hakkaa silloin, kun haluaa. Alussa oli pelko, hakataanko nyt liian aikaisin, mutta suuressa mitassa näin ei ole käynyt. Metsänomistaja tekee järkeviä päätöksiä omalta kannaltaan. Kun puulla on menossa arvokasvu, se siirtyy kuidusta tukkiin. Jos kuidun hinta on vaikka 17 euroa kuutiolta ja tukin 57 euroa kuutiolta, ero on niin merkittävä, ettei kukaan huvikseen hakkaa kuituna. Ja jos metsänomistaja joutuu hakkaamaan liian aikaisin, niin silloin hänellä on omat perusteensa siihen. Metsälaissa on säädös uudistamisvelvoitteesta ja myös erityisen tärkeiden elinympäristöjen turvaamisesta. Metsänomistajat myyvät puuta monta kertaa omistusaikanaan. Jos puunkorjuussa tulee korjuuvaurioita liikaa, et ehkä tee toista kauppaa. Tämä on ihan sama kuin jos käyt ostamassa maitoa ja se on hapanta, niin silloin sinua ei huvita. Omavalvonta on tärkeä asia.

Onko tulevaisuuden puuntuotto uhattuna, kun taimikonhoitotyöt ja ensiharvennukset jäävät reilusti jälkeen tavoitteista?

HR: Iso kuva Suomessa on tosi hyvä. Euroopasta on metsät hävitetty, mutta meillä metsävarat kasvavat kokoa ajan. Meillä on perhemetsätalous, ammattilaisia, lainsäädäntöä, investointitukea, metsänhoitosuositukset, vapaaehtoisuuteen pohjautuvat sertifiointijärjestelmät ja niin edelleen. Kokonaisuutta hoidetaan valtavan hyvin. Jos katsotaan lähemmin, on totta, että esimerkiksi taimikonhoitoja pitää lisätä: Ne pitää tuplata! Tämä liittyy hakkuutason nousuun. Melkein jokaisella uudistuskohteella pitää tehdä varhaishoito, koska niillä on rehevät pohjat. Ensiharvennuksia pitää myös lisätä, mutta ei enää niin paljon kuin aiemmin. Laki velvoittaa huolehtimaan uudistamisesta eikä lainrikkomuksia juurikaan ole. Tähän asti metsänhoito ei ole ollut niin hyvä bisnes, koska kuitupuulle ei ole ollut kysyntää. Nyt kun kysyntää on ja rahaa liikkuu enemmän, toivon, että tilanne innostaa metsänomistajia myös hoitotoimiin, koska on näkyvissä, että kuitupuu menee kaupaksi.

PA: Teimme viime vuonna 800 kasvatushakkuiden korjuujäljen tarkastusta omille työmaillemme. Niiden mukaan viime vuoden korjuulaatu oli hyvä. Kelit olivat todella hyvät: oli kuivaa, kantavuus oli hyvä, eikä tullut painumia. Toissa vuoden syksyllä korjuuolosuhteet olivat ihan toisenlaiset. En allekirjoita sitä, että töiden laatu olisi heikentynyt.

Mikä ylipäätään on metsien tilanne nyt?

HR: Suomen metsiä on inventoitu sata vuotta. 1917 oli ensimmäinen metsien inventointi ja nyt on 13. inventointi menossa. Luke laskee 50 vuodelle eteenpäin, miten metsävarat kehittyvät, jos hoitotyöt tehdään ajallaan. Metsien keskikuutiomäärä on noussut. Nyt meni rikki 140 kuutiota hehtaarilla, mutta kun aloitin koulun 1967, se oli 80 kuutiota hehtaarilta. Loputtomastihan metsien kasvu ei voi lisääntyä, vaikka lannoitettaisiin tai ryhdyttäisiin tasaisemmin kasvattamaan. Meillä on tasainen kehitysluokkarakenne: taimikoita, nuoria ja varttuneita kasvatusmetsiä sekä varttuneita metsiä on hyvin. Kun uudistuskypsät metsät siirtyvät aukoiksi, niin varttuneet metsät siirtyvät uudistuskypsiksi. Me emme ole niin kuin Japani, jossa on vain vanhoja ihmisiä, vaan meillä on kaikenikäisiä. Suurimman kestävän hakkuutason käsite perustuu siihen, että tulevillekin sukupolville säästyy samat mahdollisuudet. On paljon parempi maailman kannalta, että teollisuus on täällä eikä jossakin Venäjällä, jossa piut paut välitetään ympäristöstä.

Mitä turvemaille pitäisi tehdä?

HR: Läpi Suomen noin kolmasosa metsätalousmaasta on suometsiä. Siellä puuvarat ovat kasvaneet koko ajan. Tarve niidenkin käytölle on tällä hakkuuintensiivisyydellä kova. Mutta: Suometsät lilluvat hiilipatjan päällä. Vedessä oleva rahkasammal on hiiltä, eloperäistä ainetta. Märistä suometsistä voi vapautua myös metaania ja niihin liittyy myös haastava vesiensuojelukysymys. Suometsiin olisi järkevää hallitusti kokeilla ja ajaa eri-ikäiskasvatusta, jotta ne olisivat edelleen talouskäytön piirissä ja jotta maapohjaa ei tarvitsisi niin paljon myllätä. Turvemaille sopii myös pidennetty kiertoaika. Jos turvemaat ovat sopivan kosteita, ne ovat hyvin uudistuvia. Meillä alkaa keväällä koulutuskierros turvemaiden käsittelystä.

PA: Metsä Groupissakin koko kenttä koulutetaan tämän tiimoilta tänä vuonna.

Tarvitaanko Etelä-Suomessa laaja-alaisempaa luonnonsuojelualuetta?

HR: Tällä hakkuuvauhdilla vanhojen metsien tilanne on hankala. Olen sitä mieltä, että tämä ratkaistaan suojelualueilla. Suojelualueiden määrä on meillä hyvällä tolalla, niitä on eniten Euroopassa, mutta ne ovat painottuneet Pohjois-Suomeen. Etelä-Suomessa niitä on vähänlaisesti ja siellä niitä pitää hallitusti lisätä niin, että niiden kytkeytyneisyys toisiinsa paranee. Tämä on myös ekologitutkijoiden esittämä tavoite.

Mitä ajattelette eri-ikäiskasvatuksesta?

PA: Se on ollut yksi vaihtoehto jo muutaman vuoden ja eri-ikäisleimikoita on tehty, tosin niiden osuus on aika pieni. Monesti nämä saattavat olla metsänomistajalle joitakin erikoiskohteita, esimerkiksi kesämökin ympäristössä.

HR: On todella tärkeää, että meillä on monipuolista metsän käsittelyä ja että eri-ikäiskasvatus hallitusti ajetaan sisään. On tärkeää, että ala osaa sen ja pystyy esittelemään sitä. Eri-ikäiskasvatus sopii esimerkiksi suoalueille, kaupunkien lähimetsiin, luonnonsuojelualueiden lähimetsiin ja metsiin, joihin esimerkiksi maiseman takia halutaan peitteisyyttä. Silloin kun metsä on herkästi uudistuvaa ja siellä on useampia latvuskerroksia, eri-ikäisikasvatus voi olla myös metsänomistajalle taloudellisesti kannattavaa. Minun on kuitenkin vaikea ymmärtää painetta siihen, että tasa-ikäisrakenteisesta kokonaan luovuttaisiin. Silloin metsistä käytäisiin 15 vuoden välein hakemassa pikkukökkösiä. Usein toistuvat hakkuut eivät ole järkeviä luonnon eivätkä toiminnan tehokkuuden kannalta. Eri-ikäiskasvatuksesta on koulutuskierros käyty Metsäkeskuksen omalle henkilöstölle ja se uusitaan tänä vuonna. Tätä kautta saadaan tietoa mahdollisuudesta vietyä metsänomistajalle.

PA: Kuskit ovat ottaneet eri-ikäiskasvatuksen hyvin vastaan. Työskentely on vastaavaa kuin harvennushakkuilla eli jäävää puustoa varotaan. Se ei ratkaisevasti poikkea harvennuksista.

Mitä ajattelette avohakkuista?

PA: Vanhoja metsiä pitää uudistaa, jotta meillä on tulevaisuudessakin kasvavia metsiä. Yhden kaadetun puun tilalle istutetaan keskimäärin neljä uutta tainta eli neljä terhakkaa nuorta hiilensitojaa. Näin varmistetaan, että metsät pysyvät terveinä ja elinvoimaisina ja sitovat hiiltä myös tulevaisuudessa. Näkisin, että metsät ovat vähän kuin teini-ikäisiä: Teineinä ne kasvavat koko ajan. Satavuotiaina ne eivät enää kasva.

HR: Kun tasaikäisrakenteiseen mentiin 1950-luvulla, metsät olivat huonossa kunnossa. Metsien hoidon käsite on syntynyt tasa-ikäisrakenteisen metsänkäsittelyn mukana. Metsänomistajat käyttävät nyt 15 prosenttia puukauppatuloistaan metsien hoitoon. Nykyinen metsänkäsittely on tutkittu ja koeteltu. Kun metsät uudistetaan ja hoidetaan, niin ne lähtevät tosi hyvin kasvuun. Eri-ikäiskasvatus perustuu vasta pienempään tutkimukseen ja kokemukseen. On hyvä, että eri-ikäisrakennetta käytetään, mutta se ei ole kaiken ratkaisija. Tasaikäiskasvatuksella on ollut haasteensa. Menetelmää on kuitenkin kehitetty koko ajan: muun muassa maanmuokkaukseen, taimiin, luonnonhoitotöihin ja vesiensuojeluun liittyvä osaaminen on kehittynyt todella paljon. Näin tulee käymään jatkossakin ilmastoviisaan metsänhoidon osalta.

Vielä sananen sellusta:

HR: Minua kyllä ärsyttävät hirveästi jutut, joissa sellua halveerataan. Siitä nyt vain maksetaan ja hyvinvointivaltiolle tarvitaan rahoittajaa. Uudet monituotetehtaat ovat kuin pyramidin huippu: Onnistuessaan ne ovat Suomelle valtava mahdollisuus korvata hiili-intensiiviset tuotteet uusiutuvalla puuraaka-aineella. Kaikki on meistä itsestämme kiinni: meidän osaamisestamme, tahdostamme ja yhteisestä näkemyksestämme. Toki metsänomistajilla ja metsätoimijoilla on avainrooli! Metsä on valtava mahdollisuus suomalaisille.

MUUTAMA FAKTA PUUNOMISTUKSESTA:

Suomessa on puuta arviolta 2 437 miljoonaa kuutiometriä.

Suomessa on 632 000 metsänomistajaa.

Keskimääräinen metsänomistus on noin 30 hehtaaria.

Keskimääräinen aukon koko on luokkaa 1,7 hehtaaria/käsittelykuvio.

Hilkka Rantala, projektitiedottaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Jätä kommentti