Unkarilaiset arvostavat hevoskulttuuriaan

Lokakuun puoliväli 2019 oli loistava ajankohta tutustua Koillis-Unkarin maaseutuun ja hevostalousteen. Maasto hehkui upeassa ruskassa, päivälämpötila hätyytteli hellelukemia ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Unkarin hevostaloudella on pitkät perinteet ja sen arvostus huokui voimakkaana. Varsinainen hevosturismin kipinä Unkariin on syttynyt 1960-luvulla.

Hevosten kasvatusta ja koulutusta moneen tarkoitukseen

Matai Menes on Unkarin valtion omistama hevostila, jossa on n. 270 hevosta. Suurin osa niistä on Nonius-rotuisia hevosia, joiden juuret juontavat Ranskaan, josta ensimmäiset Noniukset tuotiin Unkariin Napoleonin sotien aikana. Tallit sijaitsivat Unkarin ensimmäisen kansallispuiston, Hortobagyn alueella, joka on perustettu 1.1.1973. Tällä hetkellä kansallispuisto kattaa 82000 hehtaaria koskematonta luontoa.

Meillä oli kunnia olla ensimmäinen ryhmä pitkään aikaan, joka pääsi ratsastamaan tilan hevosilla pustalla. Onhan se kokemus, kun pusta aukeaa ja vaikka ratsasti tunnin, niin tasaista pustaa riitti ja riitti. Hevoset olivat hyvin kuuliaisia ja virkeitä, joten pystyi nauttimaan upeasta maisemasta ja raikkaasta ilmasta.

Pustaratsastuksen jälkeen kävimme kärryajelulla parivaljakolla, jossa meille esitettiin perinteinen pustan hevosesitys, jossa hevoset kävivät makuulle ja olivat rauhassa vaikka ratsastajat läiskyttivät todella voimakkaasti ilmaa ruoskillaan. Myös hevosen selkään nouseminen oli helppoa, koska hevonen oli puoli-istuvassa asennossa, jolloin ratsastaja nousi selkään ja vasta sen jälkeen hevonen nousi kokonaan ylös. Hevosen ja ihmisen yhteistyö oli todella saumatonta.

Pustan loputon ruohotasanko tuntuu jatkuvan taivaaseen asti, ratsastus siellä on huumaava kokemus.

Lipizzan hevoseen ei voi olla ihastumatta

Svilvasvaradissa tutustuimme Unkarin valtion omistamaan Lipizza-siittolaan. Upea lipizzanhevonen on valkoinen ja sen nimi tulee alun perin rotua kasvattavasta slovenialaisesta Lipizzan kylästä. Oli mieleenpainuva katsoa, kun paimen haki 60 Lipizza-tammaa varsoineen vuoren päältä aivan eteemme. Näky oli huikea.

Suurin osa alueen Lipizza-hevosista koulutetaan kärryhevosiksi. Kävimme matkan aikana monissa kärrymuseoissa ja kärrykyydityksissä: kärryhevoskulttuuri on vanhaa, mutta edelleen voimissaan.

Vuonna 2014 Unkari on tehnyt Kincsen kansallisen hevosohjelman, jonka tavoitteena on nostaa unkarilaista hevoskulttuuria, tuoda esille ja kehittää unkarilaista hevosjalostusta sekä lisätä hevosalan tuntemusta koululaisille. Hevosopetusta järjestetään 3.-6. -luokkalaisille viikoittain ja tavoitteena on tutustuttaa lapset hevosiin mm. talutusratsastuksen ja hevosten rapsuttelun avulla.

Svilvasvaradissa on Unkarin uusin ja kehittyvin hevoskeskus. Alueelle on satsattu viimeisen neljän vuoden aikana n. 20 miljoonaa euroa kansallista rahaa. Alueelle on rakennettu kaksi isoa maneesia, ulkokenttä, 8500 katsojan kisa-areena, 30 hevosen talli ja siirtotalleja sekä hyvät parkkialueet. Alue on hakenut vuoden 2022 MM-valjakkoajokisoja.

Jokaisen (ainakin jokaisen hevosihmisen) täytyy kokea kärryajelu Unkarissa.

Lazar Lovasparkissa on kaikkea hevosihmiselle

Lazar Lovasparkissa (https://lazarlovaspark.hu/) käy vuosittain 100 000 turistia. Suurimmat kansainväliset vierasryhmät tulevat Kiinasta, Yhdysvalloista ja Australiasta. Omistajaveljekset ovat luoneet omaisuutensa kaupan alalla, mutta isän toiveesta pojista tuli valjakkoajajia ja lisäksi he perustivat suuren hevostilan, joka tarjoaa kaikkea mahdollista. Veljesten motto oli, että epäonnistumista kilpailuissa ei saa jäädä murehtimaan, vaan sen jälkeen on vain tehtävä enemmän töitä. Sama viesti päti heillä myös työelämässä.

Alue oli laaja ja hyvin hoidettu. Kotieläinpihalla oli mm. eri rotuisia hevosia, Unkarin grey cattle eli harmaita nautoja, eri rotuisia kanoja, Unkarin Racka-lampaita, joilla on kierteiset sarvet, Mangalitsa-sikoja ja monia, monia muita eläimiä. Esittelyt ja ryhmien vetämiset hoidettiin ammattitaidolla ja ruokailut olivat sujuvia ja paikalla oli tietenkin kansallispukuiset unkarilaiset iloiset viulunsoittajat.

Lazarin veljesten valjakkoajokisojen palkintokokoelma on todella mittava.

Pääkaupunki Budapestissä kohteina maatalousmuseo ja ravit

Alueen historia on tärkeää tuntea, jotta voi ymmärtää nykypäivää. Museossa oli esillä maatalouden erilaiset työvaiheet, jossa hevonen on aiemmin ollut vahvassa roolissa. Unkarin valtavilla peltoaukeilla ei näkynyt enää hevosia, vaan mm. valtavia nykyaikaisia traktoreita peräkärryineen, kylvölannoittimineen ja isoja Claasin puimureita maissiterällä.

Viimeinen kohteemme Unkarissa oli Budapestin ravirata, Kincsem Park, joka on 84 hehtaarin suuruinen puisto. Katsojat olivat kaikonneet radoilta Unkarissa, niin kuin ne ovat tehneet kaikissa muissakin Euroopan maissa. Ravirata oli hyvä esimerkki yhteistyöstä, sillä alueella oli myös kaksi laukkarataa, toinen nurmi- ja toinen kumirouhepintainen. Lisäksi alueella oli rugbykenttä, vinttikoirarata, maneesi ja katsomon alla oli uimahalli. Yhteistyö eri harrastajien kesken on tuiki tarpeellista, että alueen käyttöaste nousee.

Toimme tuliaisia uusina ajatuksina, ideoina ja yhteistyöviritelminä. Unkarilaisten tavoin meidän tulisi olla ylpeämpiä omasta kulttuuristamme ja historiastamme. Kun unkarilainen koskettaa Lipizzan hevosta, hän koskettaa yli 400-vuotista historiaa. Kun me kosketamme suomenhevosta, kosketamme yli 100-vuotista historiaa.

Hevosopintomatkan Unkariin mahdollisti Leader Viisarin Visiitti 2 -teemahanke ja hakijana oli Saarijärven Hevosystäväinseura. Saimme matkalta ideoita myös JAMK Biotalousinstituutin hallinnoimalle PÄMÄ-hankkeelle, jonka tavoitteena on löytää uusia yritysideoita pohjoisen Keski-Suomen maaseudulle.

Teksti: Hanna Kaihlajärvi, Projektiasiantuntija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Kuvat: Marianne Niinikoski ja Anna Laakso

Jätä kommentti