Polulla biotalouden asiantuntijaksi, osa 1/4

Opiskelija Sari Laakso kertoo, kuinka päätyi opiskelemaan agrologiksi, vaikka yksi tutkinto oli jo taskussa ja työelämä opettanut lisää.

Se virtaa suonissasi..

Aamupala. Lounas. Välipala. Päivällinen. Iltapala. Suomalaiset pystyssä ja käynnissä pitävä päivittäinen ruokailujärjestys, jonka avulla verenkiertoomme päätyy energiaa ja ravinteita. Elämän punainen lanka. Tiedän tarkkaan kuinka tärkeää hyvä ja ravitseva ruoka on, kiitos vanhempieni, läheisteni, koulun ja mediassa pyörivien tuhansien eri dieettiohjeiden. Tiedän myös aivan omakohtaisesti mitä tapahtuu, kun syö pilaantunutta ruokaa tai juo saastunutta vettä. Kuitenkin vasta hiljattain päähäni alkoi pulpahdella kiihtyvällä tahdilla kysymyksiä, usein silmäillessäni lautaseni täytettä tai ruokakaupan hyllyä: Missä tämä on tehty? Kuka sitä valmistaa? Kuinka kauan tätäkin on kasvatettu ja prosessoitu ennen kuin se päätyi kaupan hyllyyn? Ja missä ja miten? Missä kaikkialla se seikkaili ennen tänne päätymistään? Miten voi olla, että saman tuoteryhmän tuotteiden välillä on niin isoja hintaeroja? Mitä nämä kaikki kuvakkeet, lyhenteet ja leimat tarkoittavat? Osaavatko kanat, possut ja lehmät hymyillä? Kuinka kauas voi ihminen loitota ruokansa alkuperästä? Tai kuinka lähellä hän voi sitä olla? Miksi appelsiinit ja tomaatit maistuvat erilaiselta eri maissa? Mistä tämä kaikki -ton-ton-ton kumpuaa? Miten voi tietää näin vähän ruoastaan, vaikka on yli 30 vuotta syönyt ja juonut, niin henkensä pitämiseksi kuin elämästä nauttiakseen?

Nimeni on Sari Laakso. Olen aikoinaan valmistunut Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta interiöörirestauroijaksi, mutta päädyin työskentelemään Etelä-Suomeen elintarvikealalle jäätelöiden pariin. Moneen ylläolevaan kysymykseen minulla oli työni ansiosta jonkinasteinen vastaus olemassa, mutta jo pidemmän aikaa olin tuntenut tarvetta saada aiheesta lisää tietoa ja päästä kehittämään itseäni. Kipuilin kauan minkä suunnan ottaa, ja lopulta päädyin siihen, että opiskeluun olisi tieni käytävä. Sitä seurasi seuraava kysymysaalto: milloin olisi oikea aika aloittaa opiskelut, miten saisin opiskelun sovitettua arkeeni sekä onko minulla edes varaa ajatella opiskelua? Läheiseni saivat kuulla aiheesta joka näkemällämme, ja otsasuonissani tykytti, kun pyörittelin mielessäni kaikkia eri vaihtoehtoja. Minulle oli tärkeää, että tulevat opit olisivat hyödyllisiä nykyisessä työssäni, mutta että ne tarjoaisivat myös uusia kehittymismahdollisuuksia. Halusin myös oppia jotain merkityksellistä, jotain minkä avulla voisin vaikuttaa omaan ja muitten hyvinvointiin ja parantaa maailmaa.

Sitten huomasin koulutusaloja hakiessani Jyväskylän ammattikorkeakoulun tarjoaman monimuoto-opiskelumahdollisuuden agrologiksi. Luonnonvara-ala, ja sen sisällä erityisesti biotalousala, tuntuivat heti mielenkiintoiselta. Ai miksi? No siksi, että en äkkiseltään keksinyt elämän osa-aluetta maapallolla, mihin luonnonvarat eivät vaikuttaisi. Alan tietojen hyödyntäminen nykyisessä työssäni, sekä mahdollisissa uusissa suunnissa, oli aivan selvää, samoin kuin vaikutusmahdollisuudet. Yhteys joihinkin koulun kursseihin oli kuitenkin hatara. En ole nimittäin elämässäni viettänyt aikaa maatilalla. Metsässä retkeilyä sitäkin enemmän luontoa rakastavan perheeni ja partioharrastuksen ansiosta.

Pitkän harkinnan jälkeen ilmoittauduin hakijaksi. En pitänyt todellakaan itsestään selvänä, että pääsisin opiskelijaksi, enhän edes ollut aivan varma olinko elämässäni nähnyt elävää lehmää tai possua. Hevosen ainakin. Ja koirahan ja akvaariokaloja meillä oli ollut kotona. Minua tyynnyteltiin sanoin: ”Se on koulu, sinne mennään nimenomaan oppimaan. Asenteesta se on kiinni eikä aiemmista tiedoista.” Siispä, sydän hakaten ja posket hehkuen matkasin Jyväskylään pääsykokeisiin. Tunsin, kuinka kynsieni alla tykytti puristaessani lyijykynää jättäessä vastauksiani paperille. Muistan myös, kuinka veri pakeni päästäni tulosten tullessa ja tajutessani, että minut oli valittu koulutukseen mukaan. Tämä on se etsimäni muutos, tässä on se hakemani suunta.

Polulla biotalouden asiantuntijaksi osa 2/4 ilmestyy maanantaina 2.12.

Sari Laakso, opiskelija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti