Järjestötoiminnan ja edunvalvonnan ammattilaiseksi

Saarijärven Tarvaalassa on koulutettu agrologeja vuodesta 1988, ensin opistotasolla Tarvaalan Maatalousoppilaitoksen toimesta. Vuodesta 1999 alkaen agrologi (AMK) koulutuksesta on vastannut Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Tässä sarjassa tutustutaan Tarvaalan alumneihin, ja heidän uratarinoihinsa. Millainen agrologi sinusta tuli, Elina Nummela?

Abitalvi 2011-2012. ”Iskä, pääsenkö mukaan äestämään?” ”Iskä, mä voin lähteä sun kanssa KoneAgriaan.” ”Iskä, miten kuivuri toimii?” Esimerkiksi näiden kysymysten jälkeen isälle oli selkeää tyttären alavalinta, tyttärelle ei vielä niinkään.

No, syksyllä 2012 avasin kuitenkin ensimmäisen kerran silloisen Luonnonvarainstituutin, nyk. Biotalousinstituutin oven, eikä paluuta ollut. Ensimmäiset opiskeluvuodet menivät keskittyessä verkostoitumiseen ja koulutusalajärjestötoimintaan. Kipuilua omasta tulevaisuudesta ja koulutuksen tarpeesta oli paljon. Oman paikan ja suunnan löytyminen tuntui työläältä. TARMO:ssa tein hommia talvikisojen, risteilyjen ja muiden tapahtumien ja ohjeistuksien parissa. En koskaan ajatellut, että harrastuksesta ja järjestötoiminnasta voisi tehdä työn ja jopa uran.

Harjoitteluilmoituksesta se sitten kuitenkin lähti, kun bongasin rekryn Keskustanaisten korkeakouluharjoittelijan paikkaan. Epäröin, hain ja epäröin. Miten agrologi muka voisi päätyä naisjärjestöön edunvalvonnan pariin? Päädyin kuitenkin. Opettavaisen harjoittelun jälkeen olin saanut varmistuksen, tämä on oma juttuni ja koulukin alkoi maistumaan.

Valmistuin Tarvaalasta AMK agrologiksi syksyllä 2016. Samana päivänä kun valmistumispaperit tippui postilaatikkoon, kävin työhaastattelussa ja sain paikan 4H-yhdistykseltä lasten ruokakasvatushankkeen parista. Työelämäni alku oli pätkätöiden värittämää, kuten monella muullakin vastavalmistuneella: vajaa pari vuotta 4H-hommia, puoli vuotta MTK:lla assistenttina, kolme kuukautta ammattikoululla opettamassa ja ohjaamassa. Nämä vuodet opettivat vastuunottokykyä, vuorovaikutustaitoja sekä uskoa omaan tekemiseen. Kyllä minä osaan ja opin, jos vain niin haluan ja olen valmis tekemään paljon töitä.

Mielessä on jo pitkään kytenyt työ maatalouden edunvalvonnan parissa. Haave toteutui, kun reilu vuosi sitten aloitin työt järjestöagrologina MTK Keski-Suomella. Työnkuvaan kuului maaseutunuorten toiminnan organisointi, tapahtumien suunnittelu ja viestintä. Eli hyvin samankaltaisia töitä, mitä olin jo Tarvaalassa TARMO:n eteen tehnyt.

Viime vuoden syksynä 2019 saappaat suurenivat entisestään kun hyppäsin sijaistamaan liittomme toiminnanjohtajaa opintovapaan ajaksi. Puoleen vuoteen on mahtunut suuria epätoivon hetkiä, yllätyksiä hyvässä ja pahassa, kritiikkiä ja epäilyä, kiitoksia, onnistumisia ja itsensä kehittämistä. On hienoa tehdä työkseen merkityksellisiä asioita. Sellaisia, joissa tietää olevan työnsarkaa vielä pitkään.

Millainen agrologi minusta sitten tuli? Innostunut, aikaansaava, uutta kehittävä ja eteenpäin katsova. Nämä muutamat vuodet ovat ehtineet jo hioa epävarmasta nuoresta naisesta omiin taitoihin luottavan ja äänensä esille saavan järjestöalan ammattilaisen. Matka on kuitenkin silti vasta alussa, enkä millään malttaisi odottaa mitä maailmalla on vielä antaa!

Uusille ja tuleville agrologeille vinkkinä: vellominen on ihan ok, ei tarvitse heti tietää mitä tehdä ja mikä on oma suunta. Kun kuitenkin oman suuntasi löydät, niin pidä siitä kiinni, äläkä koskaan epäile omaa osaamistasi!

Elina Nummela, toiminnanjohtajan sijainen, MTK Keski-Suomi

Jätä kommentti