Katsaus kärpäsiin

Kaksi vuotta sitten kirjoitin Tarvaalan Tarinoihin kesästä ja kärpäsistä. Samaan aikaan aloitin työskentelyn Biotalousinstituutin hankepuolella opiskelujeni ohessa. Tuon kahden vuoden aikana on tapahtunut runsaasti niin Tarvaalan kärpästen parissa kuin hyönteistaloudessa Suomessa.

Mustasotilaskärpäset kiinnostivat laajasti

Mustasotilaskärpäset ja konttikasvattamo jatkoivat kiinnostuksen herättämistä ja VinsectS-hankkeen loppuraportissa arvioitiin noin 1500 henkilön käyneen niitä paikan päällä ihmettelemässä. Lisäksi kasvattamo, kärpäset ja kasvattajat esiintyivät lukuisissa artikkeleissa paikallisissa ja valtakunnallisissa sanomalehdissä ja päästiin sitä radioon ja televisioonkin. Norppa-liveä lähdettiin haastamaan Toukka-livellä, toukkalaatikon elämää seuraavalla livestream-lähetyksellä. Tosin Pullervo sai pitää tositv-tähden viittansa vielä toistaiseksi.

Kasvattamossa tehtiin muutakin kuin esiinnyttiin. Viime kirjoituksen aikaan ”karja”, mustasotilaskärpästen toukat, mahtuivat muutamaan karkkirasiaan. Sen jälkeen kärpäspopulaatio on kasvanut niin että karkkirasioita ja varsinaisia toukkalaatikoita on saanut hankkia lisää. Välillä populaatio on romahtanut lähes kokonaan ja vaikeuksien kautta on noustu uuteen nousuun. Ensimmäisen kesän kommentoin olleen yrityksen ja erehdyksen kautta opettelua, ja siitä saadut opit auttoivat varsinaisessa tutkimustyössä. Hyönteisten kasvatuksen lisäksi tutkimme niiden hyötyä kiertotaloudelle. Mustasotilaskärpäset ovat hajottajia ja siten pystyvät hyödyntämään laajaa skaalaa biomassoja ravintonaan. Testasimme osaa tästä laajasta ruokavaliosta syöttämällä kärpäsille maatalouden sivuvirtoja ja elintarvikejakeita, kuten perunankuorta ja ruuantähteitä, ja mittasimme miten tehokkaasti toukat niillä kasvoivat. Kärpäset lunastivat kirjallisuudessa mainitun tehokkuutensa, sillä enemmistö testatuista massoista oli verrattavissa kananrehusta saatavaan kasvuun. Selkokielellä tämä tarkoittaa, että mustasotilaskärpäsen toukat kasvavat tehokkaasti useimmilla yleisillä sivuvirroilla, joita syntyy maataloudesta ja elintarviketeollisuudesta.

Kasvattamon tietotekniset ja laiteongelmat puolestaan osoittivat kuinka herkästi mustasotilaskärpänen reagoi olosuhteiden muutoksiin vaikkei ihminen niitä vielä havaitse. Huomaamattomat muutokset pahimmillaan johtivat lähes koko populaation romahtamiseen, mutta sitkeimmät yksilöt ylläpitivät populaation pystyssä ja muutamassa sukupolvessa kasvattamo oli taas täynnä kuhinaa.

Tietoa hyönteisistä tarjolla jo runsaasti

VinsectS-hankkeen aikana saatiin paljon tuloksia ja uutena alana on tärkeää jakaa tietoa vapaasti, joten kirjoitimme myös julkaisuja kärpäsistämme. Yksi näistä julkaisuista esiteltiin Maataloustieteen päivillä posterina (https://journal.fi/smst/article/view/89230).

Emmekä olleet ainoita julkaisujen kirjoittajia. Aloittaessa hyönteisprojektia julkaistut artikkelit aiheesta tulivat pian tutuiksi, mutta näiden kahden vuoden aikana koko ala on saanut tuulta purjeisiinsa ja parhaimmillaan uusia julkaisuja tulee vastaan nopeammin kuin ehtii edellisiä lukea.

Jos aloittaisin opinnäytetyöni kirjoittamista nyt, vastaantuleva tuore tiedonmäärä vaikuttaisi uhkaavalta aloittelevalle hyönteiskasvattajalle. Siksi kaiken sen tiedon muuttaminen kevyempään muotoon on oleellista hyönteistalouden esille tuonnissa. Tästä esimerkkinä Tiedolla Hyönteisalan Tulevaisuuteen -hanke, jossa olimme mukana. Hankkeessa järjestettiin hyönteistalouden seminaareja ympäri Suomea, jossa hyönteisiä esiteltiin useasta näkökulmasta niin elintarvikkeina, rehuina kuin biomassojen käsittelijöinä. Seminaareista ja työpajoista on kerätty koosteet, jotka löytyvät Luonnonvarakeskuksen sivuilta (https://www.luke.fi/biosecurity/hyonteisala/).

Muutkin ammattikorkeakoulut ovat tehneet omiaan hyönteishankkeita. Oulun AMK:lla oli MiniEines-hanke, jonka myötä muuan muassa perustettiin Toukkaamo-sivusto, joka julkaisee ajankohtaisesti Suomen hyönteisalasta (https://toukkaamo.fi/). Seinäjoen AMK puolestaan kokosi ENTOLAB-hyönteiskasvatusoppaan Luonnonvarakeskuksen kanssa (https://www.luke.fi/biosecurity/entolab/).

Hyönteisala on yhä kokeiluvaiheessa

Median, ja sitä kautta kuluttajien tietoisuuteen, hyönteiset tulivat kovalla rytinällä ja hypetyksellä. Suomesta povattiin hyönteistalouden ykkösmaata ja kansalaisista täysiverisiä entomofaageja eli hyönteissyöjiä. Etenkin sirkkakasvattamoja syntyi ympäri Suomea. Pioneeriyrityksien tuotanto ei kuitenkaan vastannut kysyntää ja hinta toiveita, joten tuotteet katosivat kauppaketjujen hyllyiltä hiljaa, mutta yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Osa isommistakin toimijoista on nyttemmin lopettanut, mutta pienyrittäjien konttikasvattamoja silti ilmestyy sinne tänne tasaisesti, myös Saarijärvelle (Rantala Crickets). Media ehti jo kääntää kelkkansa ja kirjoittaa hyönteisalan kuolemasta, mutta alan toimijat tietävät, että nyt ollaan yhä vasta kokeiluvaiheessa. Entis ja Griidy panostavat tuotekehitykseen ja vientiin. Saksassa on suuret potentiaaliset markkinat, jotka eivät ole vielä avautuneet, joten monet toimijat Euroopassa valmistautuvat kultaryntäykseen. Entocube laittoi Samusirkkansa jäihin ja palasi teknologiakehitykseen viemällä sirkat maan alle Pyhäjärven kaivostunneleihin (https://callio.info/fi/natural-resources-business/hyonteisten-kasvatus/).

Tarvaalassa tutkimus jatkuu uuden hankkeen ja kasvattamon kautta. EntoTek tuo täysimittaisen hyönteiskasvattamon maakuntaan. Teollisessa pilottikasvattamossa jatketaan kasvatusolosuhteiden optimien hiomista ja automatiikan lisäämistä hyönteistuotantoon. Rakentaminen aloitetaan piakkoin ja remonttia jaetaan sosiaalisessa mediassa.

Itsekin ehdin näiden vuosien aikana valmistua agrologiksi ja tulla kiinteäksi osaksi Biotalousinstituutin henkilökuntaa.

Sami Virtanen, projektiasiantuntija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti, EntoTek-hanke

Jätä kommentti