Lampurit pellonpientareella: tarjolla tietoa nurmesta
Tiistaina 7.7.2020 järjestettiin Lammastalouden tuotannontekijät -hankkeen Keski-Suomen nurmipienryhmän ensimmäinen tapaaminen Piesalan tilalla Petäjävedellä. Asiantuntijoina mukana oli Keski-Suomen ProAgriasta Juhani Peltola sekä Sini Sillanpää Etelä-Pohjanmaan ProAgriasta. Päivän aluksi kahvien lomassa tutustuimme LaTu-hankkeeseen Marianne Niinikosken vetämänä sekä kävimme päivän sisältöä läpi. Päivän ohjelmassa oli tutustuminen satomäärien arviointiin ja siihen liittyviin menetelmiin, videoon rehupunnituksesta, kasvinsuojeluasioihin sekä tutkia kasvustonäytteiden tuloksia. Päivän sää oli kovin vaihteleva ja alussa näyttikin, että taivas tippuu niskaan, mutta esittelyjen jälkeen aurinko tulikin esiin ja suuntasimme siis pellolle.
Pellolla tutustuimme konkreettisesti satomäärien arviointiin, nurmien silmämääräiseen arviointiin, rikkakasvitilanteen arviointiin sekä laidunasioihin.
Satomäärien arvioinnissa ei Juhanin mukaan ole oikotietä onneen, vaan jokaisessa menetelmässä on omat hyvät ja huonot puolensa eikä yksikään menetelmä ole täysin yksi yhteen saadun sadon kanssa. Niillä saadaan kuitenkin suuntaa siihen millainen sato nurmista on tulossa. Tärkeintä nurmien havainnoinnissa on se, että alue, jota tarkastellaan, on rajattu esimerkiksi kehikon avulla.
Toinen tärkeä seikka on se, että ei valikoi tutkittavia kohtia vaan satunnaistetaan ne. Hyvä tapa tähän on heittää kehikko summittaisesti (huomioiden maasto sekä kanssa ihmiset) nurmelle. Näin saadaan kattavampi ja todellisuutta lähempänä olevia arvioita. Kehikon avulla voidaan havainnoida, onko nurmi kuinka tiheää, millainen on nurmen rikkakasvi (oheiskasvi) tilanne. Tässä voidaan havainnoida myös mahdollisia ravinnepuutoksia mitä kasvustossa ilmenee.
Seuraavaksi oli Sinin vuoro kertoa laidunnurmen pituuden havainnoinnista. Lampaiden laidunnuksessa on tärkeää oikea-aikaisuus. Optimikorkeudessa oleva nurmi takaa karitsoille parhaimman päiväkasvun. Sini esitteli meille Lammasmaailman kehittelemän Kelpokaritsan laiduntikun, jossa on valmiina mittari, jolla voi havainnoida laitumen pituutta. Lyhyt nurmi on punaisella, koska silloin syötävää on liian vähän. Liian lyhyessä nurmessa on myös riski maa-aineksen kulkeutumiseen lampaan suuhun ja näin ollen on riski maavälitteisiin tauteihin sekä loisten leviämiseen. Lyhyeksi syötetty nurmi lähtee myös hitaammin uuteen kasvuun. Liian pitkä nurmi on merkitty punaisella myös, sillä sen maittavuus on huonoa sekä nurmen tallautuminen on suurempaa. Optimipituus on 5-11cm, jolloin lammas saa suullisen syötävää aina kun se haukkaa ruohoa. Tällöin ruokaa on tarpeeksi.
Tämän jälkeen keskustelimme siitä, mitkä seikat vaikuttavat siihen onko laidun hyvä vai huono. Tärkeimpänä on maan kasvukunto sekä ravinnetasapaino. Monipuolisuus nurmissa on tärkeää. Useaa eri lajiketta sisältävät nurmet kestävät sään ääri-ilmiöitä paremmin kuin sellaiset nurmet, joissa on vain kahta tai kolmea lajiketta. Syväjuuriset kasvit, kuten apilat saavat ravinteita ja vettä syvemmältä kuin pintajuuriset kasvit, eli ne pärjäävät paremmin kuivissa olosuhteissa. Tiheä nurmi on myös parhaimpia keinoja torjua rikkakasveja, sillä niille ei silloin jää tilaa kasvaa.
Nurmia havainnoidessa huomataan, mikäli pellolla on ravinnepuutoksia. Kaliumin ja mangaanin puutos on yleistä pelloilla. Hivenaineanalyysillä saa tietoa pellon ravinnetilasta, vaikkakin suositeltavaa on yhdistää sen tiedot omiin havaintoihin pellolla.
Peltojen kiertämisen jälkeen siirryimme sisätiloihin sateen yllätettyä meidät. Sisällä kävimme läpi kierretyiltä pelloilta aikaisemmin otettuja maa- ja kasvustoanalyysejä ja niiden tuloksia. Kasvustonäytteiden analyysitulosten raakavalkuaisen määrästä voidaan päätellä pellon typpilannoitusta. Korkea raakavalkuaisarvo voi kieliä siitä, että lannoitus on annettu väärään aikaan. Kasvi käyttää paljon typpeä silloin kun se kasvattaa vihermassaansa. Lannoituksen ollessa myöhässä kasvi on jo kasvattanut vihermassansa ja ei näin ollen tarvitse typpeä enää siihen. Silloin kasvi käyttää ylimääräisen typen valkuaisen määrän kasvattamiseen. Liiallinen raakavalkuainen lisää pötsin ongelmia.
Analyysit läpikäytyämme keskusteltiin vielä tovi päivän annista ja mieleen juolahtaneista kysymyksistä. Totesimme päivän olleen hyvin antoisa ja Juhani sai kehuja asiantuntijuudestaan. Tähän on helppo yhtyä, Juhanilta tuli paljon asiaa ja varmasti paljon jäi vielä puhumattakin. Kaiken kaikkiaan antoisa päivä.
Teksti ja kuvat: agrologiopiskelija, harjoittelija Jenni Parviainen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti