Kirje tulevaisuudesta
Hei Äiti, mitä kuuluu?
Olen viimein päässyt asettumaan tänne isoon kaupunkiin. Olin onnekas, kun löysin asunnon opiskelijakampuksen läheltä, koska tänne virtaa koko ajan lisää ihmisiä. Kaupunki on panostanut todella paljon uuteen teknologiaan ja tuntuu että tekoälyä ja tietotekniikkaa hyödynnetään kaikessa. Kodissani pystyn esimerkiksi hanan viereisestä näytöstä tarkistamaan kaupungin juomaveden laadun ja vesivarastojen riittävyyden. Jos vesivarat ovat vähissä, hanat piippaavat ja päästävät aina vain litran vettä kerrallaan tulemaan, jotta jokainen ymmärtäisi käyttää vettä säästeliäästi. Yritäpäs siinä sitten käydä suihkussa! Tulee mieleen mummon kertomukset saunailloista, missä vesi ei tullut suihkusta vaan sitä kauhottiin saavista päälle. Joskus vanhat keinot siis toimivat edelleen. Huomenna sitten alkavat biotalousopinnot, jännittävää!
Naapurini kertoi, että vedenkäsittelylaitoksen ja noh, melkein kaikissa kaupungin työpaikoissa, tekoäly hallinnoi melkein yksinään kaikkia automaattitehtäviä, ja työntekijät vain käsittelevät dataa ja opettavat tekoälyä paremmaksi. Tätä kautta kaupungin ympäristövaikutuksia on pystytty vähentämään reippaasti, mikä on laskenut kustannuksia, ja vapauttanut varoja uusiin investointeihin. Onneksi ketään työntekijöistä ei jouduttu erottamaan, päinvastoin. Arvaas vain, että minunkin pikku parvekkeelleni tullaan asentamaan aurinkopaneeli, josta saan itsekin käyttööni sähköä! Se onkin ihan tervetullutta, koska sähköpaneelini käyttäytyy välillä samoin kuin hana, kun olen vaikka unohtanut television stand-by asentoon. Kaupungille on selvästi tärkeää, ettei mitään luotuja resursseja hukata ja peräänkuuluttaa jokaisen omaa roolia siinä, että kaikkea riittäisi kaikille. Se saa kyllä minut tuntemaan olevani osa tätä yhteisöä, varsinkin kun sähköinen kommunikaatio on tehty niin helpoksi, että voin helposti äänestää ja luoda itsekin lakiehdotuksia. Yhteisö on aktiivinen ja on mukavaa, kun pystyy vaikuttamaan helposti omiin asioihin kaupungin äänestyspaneelissa. Silti, minusta on kuitenkin parempi, että esim. veden- ja sähkönkäyttötietoni eivät ole tuolla jossain, vaan asuntoni sisällä kovalevyllä turvassa, joka on yhteydessä talon keskusliittymään. Vesi- ja sähköfirma eivät siis tiedä asuntokohtaista kulutusta vaan vain rakennuksen yhteiskulutuksen. Muuten tekoäly tulisi vähän liian lähelle ihoa.
Ikävöin välillä vanhaa maatilaamme, mutta kun äärisääolot lisääntyivät ja vesistöjen ravinnekuormitus kasvoi rajujen huuhtoutumien myötä, meidän olisi pitänyt investoida täydellisesti uuteen teknologiaan tai muuttaa kokonaan tuotantosuuntaa. Sen avulla olisimme ehkä voineet pysäyttää maaperän köyhtymisenkin, mutta minulla ei ollut enää voimia eikä rahaa sellaiseen tempaukseen. Olen iloinen, että tilan ostaja aikoo istuttaa sinne puita. Metsä omalta osaltaan tulee suojelemaan alueen vesiä ja parantamaan maisemaa. Eikä se ollut häneltä taloudellisestikaan huono veto kaikkien hiilensidontatukien kautta.
Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin, tavataan pian!
Teksti liittyy kurssiin Biotalouden kehitystrendit, jonka olemme suorittaneet syksyllä 2020. Tekstin ovat ideoineet ja kirjoittaneet toisen vuoden agrologiopiskelijat Sari Laakso, Katri Heinänen, Henna Hämäläinen ja Henna Patama.