Mitä hyötyä metsäsertifioinnista on metsänomistajalle?
Metsänomistajana olen viime aikoina joutunut selvittämään itselleni entistä tarkemmin sitä, mitä kaksi tyypillisesti käytössä olevaa metsäsertifiointia tarkoittavat metsänhoidon näkökulmasta ja metsän omistamisen näkökulmasta. Mitä etua niistä on? Ja kenelle?
Usein puhutaan, että PEFC-sertifioinnilla (Metsäsertifiointi | PEFC) on lähinnä metsänomistajajärjestöjen ja metsäteollisuuden tukema järjestelmä ja FSC-sertifiointi (Periaatteet ja kriteerit (fsc.org)) puolestaan perustuu ympäristö- ja luontojärjestöjen näkemyksiin ja painottaisi enemmän ympäristöön ja suojeluun liittyviä seikkoja. Toistaiseksi FSC-sertifikaatti onkin asettanut rimaa korkeammalle etenkin säästöpuiden ja lahopuun osalta.
Parhaillaan on menossa suomalaisten sertifiointikriteerien uudistustyö PEFC-sertifikaatin (Standardityö | PEFC) osalta. Myös FSC-sertioinnin osalta kansallinen standardi on uudistumassa ja se on luovutettu kansainvälisen FSC:n hyväksyttäväksi. Käsittely kestänee noin vuoden. Tällä hetkellä uudistuvasta FSC-standardista ei ole helposti tietoa löydettävissä. Molemmilla sertifikaateilla on hyvin samankaltaisia tavoitteita ja mielestäni molemmat sertifioinnit edistävät metsien kestävää käyttöä ja metsäluonnon monimuotoisuutta. Suomen metsätalous on tiellä kohti kestävämpää tulevaisuutta.
Monet metsäekosysteemille tärkeät lajit ovat riippuvaisia lehtipuista ja sen vuoksi molemmat sertifikaatit edellyttävätkin, että myös tukkipuun tuotantoon tähtäävissä metsissä on entistä laajemmin erilaisia puulajeja ja sinne myös jätetään lahopuuta. Lisäksi Suomessa on lukuisia metsänomistajia, jotka ovat valtavirrasta poiketen myös istuttaneet tai muutoin kasvattavat muitakin puulajeja kuin valtavirtalajeja – mäntyä, kuusta ja koivua.
Metsäserfioinnilla yleensä pyritään osoittamaan puun alkuperä ja varmistamaan, että puu on kasvatettu ja tuotettu mahdollisimman kestävästi – niin luonnon kuin paikallisyhteisön tarpeet huomioiden sekä vallitsevan yhteisön sääntöjä ja normeja noudattaen. PEFC:n uudistustyön toinen versio huomioi kaikkiaan 34 eri kriteeriä painottaen eri kestävyyden näkökulmia.
Sertifiointikriteerit lähtevät tosiaan monille aivan itsestään selvistä perusteista, kuten lakien noudattamisesta huomioiden luontoa, paikallisyhteisöjä, yrityksiä ja yhteiskuntaa. Metsänomistajan näkökulmasta koen merkityksellisiksi kriteereiksi myös puuston terveydestä huolehtimisen ja metsänhoitotöiden laadun varmistamisen. Oman huomionsa saa myös luontaisen lajiston säilyttäminen sekä muuntogeenisten taimien välttäminen.
Keski-Suomi on Järvi-Suomea parhaimmillaan. Kriteereissä nostetaan esiin vesiensuojelun merkitys esimerkiksi metsänhoitotoimenpiteiden yhteydessä. Valumavedet voivat kuormittaa lähivesistöjä ja pohjavesien laatu tulee turvata. Lisäksi on tärkeää suojata herkät vesistömme ja esimerkiksi purojen ja jokien omintakeiset elinympäristöt.
Luonnon, metsäekosysteemin ja muutenkin arvokkaiden ekosysteemien, kuten suot ja uhanalaisten lajien elinympäristöt, merkitys tunnistetaan kriteereissä ja niiden olemassaolo turvataan. Kriteerit antavat myös ideaa siitä, miten metsänhoidolla voi edistää monimuotoisuutta, kuten kulottamalla, jättämällä säästöpuita ja kuolleita puita, suosimalla sekapuustoa ja riistalle tärkeitä tiheikköjä.
Huomiota herättää myös PEFC-kriteerit siitä, että metsänomistajien osaamista edistetään monipuolisesti ja että lasten ja nuorten metsätietämystä ja luontosuhteen kehittymistä edistetään. Tarkoitus on rakentaa toimenpideohjelma metsäalan nuorisotyöstä sekä metsä- ja luontoalan koulutuksesta vastaavien tahojen kanssa jo parin vuoden sisällä. Ajatuksena on vahvistaa lasten ja nuorten luontosuhdetta sekä lisätä tietoja metsätaloudesta ja metsän käytöstä.
Metsänomistajan näkökulmasta sertifioinnissa on kyseessä myös taloudellisesti merkittävä asia. Ei ole lainkaan yhdentekevää, onko teollisuudella halua ostaa puitani, kun niitä haluan myydä. Ja minua kiinnostaa myös, minkälaista hintaa ostaja niistä haluaa tarjota. Odotan siis innolla näitä uusia ja kunnianhimoisia kriteerejä ja niiden tavoitteiden saavuttamista. Samanaikaisesti joudun aidosti pohtimaan, pitäisikö minun sertifioida PECF-sertifioidut metsäni myös FSC-sertifioinnilla – metsäyhtiöt kun näyttävät tarjoavan maksuttomia ryhmäsertifiointeja.
Valtaosa Suomen metsistä on sertifioitu nimenomaan PEFC-sertifioinnilla ja se soveltuukin moneen lopputuotteeseen. Maailmalla FSC onkin paljon tunnetumpi kuin meille metsänomistajille niin tuttu PEFC. Käytännössä metsänomistaja voi halutessaan sertifioida vaikka molemmilla menetelmillä metsänsä. Ja itseasiassa, se voisi ainakin minun ja metsieni osalta olla viisas ratkaisu.
Kirsi Knuuttila, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti
Kirjoittaja toimii Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalousinstituutissa Metsätiimin vetäjänä ja omistaa metsää.