Biotekniikka on ruoantuotannon tulevaisuutta

Osallistuin Ikuinen satokausi – teknologia mullistaa ruokamme -seminaariin 25.9.2020. Mielenkiintoisin asia mikä esiteltiin oli biotekniikan tohtori Lauri Reuterin esitys biotekniikasta ja ruoantuotannosta. Kuuntelin aluksi esitystä hieman huvittuneena, mutta jo hetken kuluttua esitys tuntui mielenkiintoiselta, kun Reuter oli päässyt vauhtiin.

Suomessa on pitkät perinteet bioteknologian osaamisesta. Kotimaisen biotekniikan isänä voidaan pitää kemian nobelisti A. I. Virtasta. Teolliseen biotekniikkaan ovat investoineet jo 1950-luvulta lähtien Valio, Alko ja Suomen Sokeri. Yliopistojen rooli tutkimuksessa on ollut tärkeä. Metsäteollisuus on hyödyntänyt yhä enemmän biotekniikkaa metsätalouden tuotantoprosesseissaan. (Biotalous 2014.)

Reuterin mukaan rikkain 10 prosenttia maailman väestöstä tuottaa puolet maapallon päästöistä. Ongelma ei ole väestön kasvu muuttuvassa ympäristössä. Mielestäni kehittyvissä ja väkirikkaissa maissa päästöt kasvavat nopeimmin. Syynä tähän on lisääntynyt autoilu ja kulutus. Teollisuusmaissa päästöjen kasvu on tasaantunut tai päästöjen määrä on laskenut. Poikkeuksena voidaan nähdä kansainvälinen lentoliikenne ja merenkulku. Vuonna 1960 päästöt olivat noin 8 gigatonnia (Gt CO2) ja vuonna 2017 päästöt olivat noin 36 gigatonnia (Gt CO2). Kansainvälisen lentoliikenteen ja merenkulun kasvu voidaan katsoa teollisuusmaiden ongelmaksi. (Ilmasto-opas.fi 2019.)

Reuterin mukaan vuoteen 2050 mennessä tarvitaan 60 prosenttia enemmän ruokaa ja se ei onnistu nykyisellä tekniikalla. Tarvitaan siis enemmän uutta tekniikkaa vähemmällä kuormituksella. Ruoantuotanto vie tällä hetkellä 40 prosenttia maasta ja se on kaikkein hedelmällisin ja rikkain maapinta-ala. Mielestäni Reuter visioi tulevaa maapallon ruoankulutusta onnistuneesti. Kuitenkin lopulta kuluttaja tekee ostopäätöksen millaista ruokaa hän haluaa ostaa. Myös perinteistä ruoantuotantoa tarvitaan tulevaisuudessa. Ekologisuus kasvaa myös perinteisessä ruoantuotannossa tulevaisuudessa. (Reuter 2020.)

Reuter puhui ruoantuotannosta mikrobien avulla. Kuviossa 1 kerrotaan mitä hyötyä on mikrobien avulla tehdystä hampurilaisesta. Kymmenen vuoden päästä on kannattamatonta tuottaa lehmien avulla maitojauhetta ja kanojen avulla munia elintarvikkeisiin. Reuterin mukaan lehmiä ei tarvitse tulevaisuudessa. Olen asiasta pitkälti samaa mieltä, että ruoantuotantoa mikrobien avulla tulee kehittää, mutta kuitenkin maatilayrityksiä (karjatiloja ja kasvinviljelytiloja) tarvitaan tulevaisuuden Suomessa. Maaseutu pysyy tällöin asuttuna ja palvelut säilyvät maaseudun lähiympäristössä. Mielestäni Suomessa voi toimia perinteinen ruoantuotanto ja mikrobien avulla toimiva ruoantuotanto. Täytyy muistaa, että Suomen päästöt ovat promillen luokkaa maapallon päästöistä. (Reuter 2020.)

Reuterin mukaan täällä pohjoisessa ei kasva mikään muu kuin nurmi. Mielestäni hän tarkoittaa tällä argumentilla, että ruoantuotanto irtikytketään ympäristöstä. Reuterin visiossa tulevaisuuden ruoantuotanto tapahtuu maatiloilla panimoissa, sillä niiden avulla voidaan tuottaa ruokaa ympäri vuoden, myös talvella. Mielestäni panimoissa talvella toteutettu ruoantuotanto kuluttaa enemmän energiaa nykyiseen ruoantuotantoon verrattuna. Tulevaisuuden ruoantuotantoon siirtymiseen tarvitaan riittävä siirtymäaika. Lopuksi voin todeta, että ruoan ostaja päättää millaista ruokaa hän haluaa syödä ja teollisuus valmistaa elintarvikkeita kulutuksen mukaan. (Reuter 2020.)

Mikko Kantanen, agrologiopiskelija (YAMK), Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti