Salaatteja keittiön kaapista – ruoantuotannon tulevaisuudessa teknologia on merkittävässä roolissa

Tulevaisuuden ruokatuotannolla on lukuisia ongelmia ratkaistavanaan: maailman väkiluku kasvaa ja ruokaa tarvitaan nykyistä enemmän, mutta samalla viljelyskelpoisen maan ala vähenee muun muassa maankäytön muutoksien, ilmastonmuutoksen ja maan köyhtymisen vuoksi. Muuttuva ilmasto vaikuttaa viljeltävien kasvien menestymiseen ja sitä kautta luo kasvinjalostukselle paineita pysyä muuttuvan ilmaston perässä. Sään ääri-ilmiöt aiheuttavat epävarmuutta satojen onnistumiselle. Ruoka on myös jakautunut maailmassa epätasaisesti: toisaalla nähdään nälkää, toisaalla esiintyy ruokahävikkiä.

Robben pieni puutarha – älykästä kasvintuotantoa liukuhihnalla

Lapinjärveläinen Robert Jordas on vastannut yllä mainittuun dilemmaan kehittämällä teknologian ohjaaman älypuutarhan, jossa kasvatusolosuhteiden vakioinnilla ja ulkomaailmasta suljetulla, monikerroksisella tuotantotilalla tuotetaan optimoiduissa olosuhteissa suuri määrä kasviksia ja yrttejä. Tehokkaalla resurssien käytöllä ja energiansäästöllä tuotanto on kannattavaa. Tuotekehitys on suomalaista työtä, joka on herättänyt kiinnostusta myös ulkomailla. Huomion myötä Robben pieni puutarha on solminut yhteistyösopimuksen japanilaisen Fujitsu-elektroniikkayhtiön kanssa, jonka kanssa yhteistyössä kehitetään kasvihuoneeseen pilvipalveluita ja mobiilisti käytettävää viljelyn ohjaustekniikkaa älypuutarhan toiminnan optimoimiseksi. (Biotalous 2018).

Lähde https://www.facebook.com/robbeslittlegarden/photos/4069945203078960

Älypuutarhan voi periaatteessa perustaa sekä kylmään että kuumaan ilmanalaan ja tuotantotiloina voi hyödyntää esimerkiksi entisiä varastorakennuksia. Menetelmä kierrättää mm. lannoitteita, vettä ja lämpöä suljetussa järjestelmässä: vedenkulutus on 20 – 40 % ja energiankulutus noin puolet tavanomaisen kasvihuoneen kulutuksesta. Vakioidut kasvuolosuhteet ovat sekä nopeuttaneet sadon valmistumista noin viikolla perinteiseen kasvatukseen nähden ja esimerkiksi yrtteihin saadaan erinomainen maku. Tuotannossa ei myöskään tarvitse käyttää torjunta-aineita suljetun tuotantotilan vuoksi. (Biotalous 2018, Ikuinen satokausi -webinaari). Älypuutarhasta ja sen konseptoinnista ja tuotantoon liittyvästä neuvonnasta on tullut Robben pienen puutarhalle myös omaa yritystoimintaa, jolla yritys saa tuloja kehittämänsä menetelmän myynnistä (Ikuinen satokausi -webinaari.)

Lähde Biotalous-lehti 18.5.2018.

Hieno esimerkki sinnikkyydestä ja uskosta omiin kykyihin

Teknologian lisääminen tuotantoon lisää tehokkuutta, nostaa satoja, vähentää raskasta ihmistyötä, säästää energiaa ja vettä ja tuotanto voidaan viedä kuluttajien lähelle. Vakioitu järjestelmä voidaan perustaa lähes minne vain ja hyödyntää jo olemassa olevia rakennuksia. Lisäksi kehittämisprosessin aikana kerätty kiertotalousoppi on ansiokkaasti valjastettu bisneksen osa-alueeksi ja oma osaaminen tuotteistettu vientituotteeksi. Lisäksi on lähdetty kehittämään toimintaa yhdessä ison ulkomaisen elektroniikkatoimijan kanssa. Täydellinen tarina siis ja esimerkki, josta kannattaa ottaa oppia. Pitää rohkeasti alkaa kehittää ideoitaan ja epäonnistumisista huolimatta seurata intuitiotaan; ennen pitkää ahkeruus palkitaan, jos suunta on ollut oikea. Tästä syystä verkostoituminen ja yhteistyökumppanit ovat kullanarvoisia, jotta omasta tekemisestä voi saada palautetta, mikä puolestaan edelleen kehittää toimintaa paremmaksi.

Jäin miettimään tällä tavoin tuotettujen kasvisten ravintosisältöä ja miten valon ja maaperän suhteen ulkomaailmasta suljettu kasvatuskokonaisuus vaikuttaa kasviin. Robert mainitsi erityksessään, että heidän tuottamiensa yrttien maku on hyvä ja mainitsi näin tuotettujen yrttien olevan maultaan aivan eri tuote. Tuotteista ei ollut olemassa ravinneanalyysejä, joten ravitsemuksellisesta laadusta ei ollut tietoa verrattuna tavalliseen tapaan kasvatettuihin salaatteihin ja yrtteihin. Maku on kuitenkin kuluttajatutkimusten mukaan yksi eniten ruuan valintaan vaikuttavista ominaisuuksista (Tuorila 2001).

Maan kyky kasvattaa terveellisiä, ravinteikkaita kasvikunnan tuotteita riippuu sen mikrobiologisesta aktiivisuudesta ja rakenteesta. Mikrobeja täytyy olla monipuolinen joukko ja monesta eri toiminnallisesta ryhmästä. Maa sisältää itsessään lähtökohtaisesti erilaisia kivennäisiä ja hivenaineita, mutta kasvit eivät välttämättä pääse käyttämään niitä johtuen maan mikrobiologisen aktiivisuuden puutteesta tai häiriöistä (Jones 2018, 3). Tätä taustaa vasten täysin ihmisen luoma kasvatusympäristö tuntuu aika keinotekoiselta, tosin ympätäänhän viljelykasvejakin sienijuurilla erityisesti ensimmäistä kertaa kylvettäessä ja mikä mahtaa olla kasvualusta? Kasvualustaan voidaan lisätä mikrobeja mm. parantamaan kasvin taudinkestävyyttä tai ravinteiden ottoa (Mattila 2016, 18).

Laitteiston teknisyys näyttäytyy hieman haasteellisena ajatellen esimerkiksi kehittyviä maita. Miten varaosia on saatavilla ja kuinka kalliista investoinnista on kysymys? Pystyykö sitä ylläpitämään ja korjaamaan kustannustehokkaasti vai kuuluuko konseptiin ylläpito? Miten ääriolosuhteissa varmistetaan olosuhteiden vakiointi? Käytetäänkö tuotannossa mahdollisuutta energiaomavaraisuuteen esim. aurinkopaneelien muodossa, joita puutarhan katolle voitaisi perustaa. Mietin myös osa-aikaisen auringonvalon käyttöä avattavan tai valokatteen käytön myötä, onko valon lähteellä merkitystä kasveille?

Tulevaisuus on teknologisten ruoantuotantostrategioiden lisäksi (toivottavasti) myös ”takapihan” puutarhojen

Robben puutarhan tapaiselle tehokkaalle tuotannolle on tulevaisuuden maailmassa tilausta mm. väestönkasvun ja lähiruoan arvostuksen myötä. Bioreaktorit ja keinolihan kasvatus vievät tuotannon askeleen pidemmälle tuottamalla elintarvikkeita suoraan soluista kokonaisten kasvien ja eläinten sijaan, mutta kuitenkin tulevaisuudessakin kattaus on puoli ruokaa: haluamme nähdä, tuntea ja maistaa syömämme ruoan. Lisäksi Robben pienellä puutarhalla on hurmaava, lähes tuhkimotarina kerrottavanaan, mitä bioreaktoripuolukan kantasolupuuroa syödessä saattaa olla viihdyttävä ja voimaannuttava lukea ja tarjoaa meille elämysmatkan menneeseen: kun vielä kasvit kasvatettiin itse kokonaisiksi yksilöiksi.

Monta kertaa olen kuullut vanhan kiinalaisen sanonnan ”mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole tärkeää”.  Puutarhan hoitaminen käy terapiasta ja opettaa lapsillemme meitä ympäröivän ekosysteemin lainalaisuuksista. Oman ruoan tuottamisessa on jotain hyvin alkukantaista ja voimaannuttavaa. Avomaan kasvinviljelyllä on paljon opittavaa älypuutarhojen vertikaaliviljelyltä, mutta tehostaminen olisi mahdollista jo nykyisessä järjestelmässä. Maa- ja metsätalouden tohtori Toivo Rautavaara totesi kirjoittamassaan teoksessa ”Puutarhatalouden perusteita” (WSOY, Porvoo 1959), että ”puutarhaviljely on voimaperäisintä elintarviketuotantoa…tuhat neliökilometriä maata … joka olisi pelkkää puutarhaa…tältä alalta saisi ruokansa 1 000 000 henkeä. Eikä heidän suinkaan tarvitsisi olla pelkkiä kasvissyöjiä, sillä yli puolet vihannesten viljelyn tuotoksesta, mm. kaikki naatit, ovat erinomaista karjanrehua.”

Lähteet:

Biotalous 2018. Älyteknologia tehostaa kerrosviljelyä Robben pikku puutarhan kasvihuoneissa. Julkaistu 18.5.2018. https://www.biotalous.fi/alyteknologia-tehostaa-kerrosviljelya-robben-pikku-puutarhan-kasvihuoneissa/ Viitattu 29.1.2021.

Ikuinen satokausi -webinaari 25.9.2020. Robert Jordasin esitelmä yrityksensä toiminnasta.

https://panopto.jamk.fi/Panopto/Pages/Viewer.aspx?id=d93cf048-1e1c-4ce6-88f4-ac4800644d7c. Viitattu 29.1.2021.

Jones, C.E. (2018). ‘Light Farming’: Restoring carbon, nitrogen and biodiversity to agricultural soils. Agriculture’s Innovative Minds Symposium, Wichita, Kansas, USA. 1 February 2018. http://amazingcarbon.com/JONES-LightFarmingFINAL(2018).pdf?fbclid=IwAR3bU77-BCiPZAfo8hQU4niRxLB-pV16ttIf3Dq9q-Wyd9XgWpgNpBXqinE Viitattu 30.1.2021.

Mattila, I. 2016. Mikrobivoimaa kasvuun. Käytännön Maamies 4/2016 ss. 18-19. https://luomutietopankki.fi/wp-content/uploads/sites/4/2016/10/Mattila-T-Hivenet-siementen-pintaan-KM-4-2016.pdf. Viitattu 31.1.2021.

Rautavaara, T. & Ekholm,  G. 1959. Puutarhatalouden perusteita. WSOY, Porvoo.

Tuorila, H. 2001. Elintarvikkeiden aistittava laatu ja muuttuvat ruokamieltymykset. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 17(1):63-68. https://www.duodecimlehti.fi/duo92000. Viitattu 30.1.2021.

Pia Niemeläinen, agrologiopiskelija (YAMK), Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Jätä kommentti