Biotalouden alkutuotanto haastaa elinikäiseen oppimiseen
Biotalous on nimensä mukaisesti taloutta, joka ammentaa lisäarvonsa bioottisesta eli elävien eliöiden muodostamasta luonnosta. Ekosysteemien biologinen toiminta siis mahdollistaa monimuotoisen raaka-aineiden hyödyntämisen, jalostamisen, palveluiden tuotannon ja edelleen kehittämisen. Luonnon geneettinen, kemiallinen ja fysikaalinen rikkaus ovat vielä suurelta osin vasta odottamassa löytäjäänsä, ja biotalouden varaan lasketaan paljon – jopa toivo ihmiskunnan selviytymisestä fossiilisten raaka-aineiden ehtyessä ja ekologisten kriisien uhatessa.
Mutta samalla biologia myös rajoittaa ja haastaa. Elävät eliöt eivät toimi kuten koneet tai kemialliset prosessit, ennalta tunnettujen mallien mukaan, vaan kaikki on monimutkaisempaa – erilaisten systeemien ja takaisinkytkentöjen verkostoa, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Biotalous on edelleen myös suurelta osin luonnon abioottisten eli elottomien olosuhteiden säätelemää, ja esimerkiksi ilmaston muuttuminen vaikuttaa biotalouden toimintaedellytyksiin.
Biotalouden mahdollistajia ovat alkutuottajat, yrittäjät, jotka sananmukaisesti toimivat arvoketjujen ruohonjuuritasolla, siellä missä yhteyttäminen muuttaa aurinkoenergiaa biomassaksi. Vaikka tämä perustuotantotehtävän ohjailu, hoitaminen ja sadonkorjuu ovat koko biotalouden edellytys, taloudellinen tulos tehdään muualla. Jalostamaton biomassa, esimerkiksi nurmirehu, leipävilja tai tukkipuu, ovat markkinoilla halpoja suhteessa niiden tuottamiseen käytettyihin tuotantopanoksiin.
Vuodenaikojen vaihtelu tuo biotalousalan alkutuotannon tehtäviin ja työkuormiin kausivaihtelua. Kasvu- ja sadonkorjuukaudella työtä on usein enemmän kuin ehtii ja jaksaa, ja talvikaudella työstä ja toimeentulosta saattaa olla pulaa. Työtehtäviä on paljon, ja moniosaamista vaativan perustyön lisäksi monella on leipää leventämässä yksi tai useampia sivuelinkeinoja omine osaamisvaateineen.
Kaikkea osaamista on aika ajoin päivitettävä, ja siinä ohessa pitäisi opetella uutta, kuten strategista johtamista, uuden digitaalisen teknologian hallintaa ja sosiaalisessa mediassa viestimistä. Aikaa ja mahdollisuuksia osallistua saattaa yrittäjällä olla niukasti, mikä luo tarvetta hyvin täsmällisesti ajoitetulle ja tarpeisiin vastaavalle koulutukselle. Pitkä, tutkintoon johtava koulutustarjonta ei usein vastaa näitä erityistarpeita, vaan katsetta olisi käännettävä elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien ja tarjonnan suuntaan.
Tähän koulutuksen ja osaamistarpeiden kohtaanto-ongelmaan on tarttunut PULSE-hanke (Promoting smart specialization oriented adult learning pathways in small and medium enterprises, Erasmus+, 2019-2022 ), jossa kuuden osallistujamaan (Suomen lisäksi Latvia, Liettua, Viro, Saksa ja Espanja) voimin pohditaan, millaisilla metodeilla saataisiin yritysten osaamistarpeet kartoitettua ja kuinka aikuiskoulutusta tarjoavat tahot voisivat niiden perusteella tarjota toimivia ja tehokkaita opintokokonaisuuksia. Kansainvälisessä hankkeessa on tunnistettu useiden haasteiden olevan yhteisiä, vaikka toisaalta myös erojakin löytyy niin yritys- kuin koulutuskulttuurissakin. Suomen työpanoksesta vastaavat JAMKin Ammatillinen opettajakorkeakoulu ja Biotalousinstituutti.
Laura Vertainen
Kirjoittaja on Tarvaalasta valmistunut agrologi amk ja peruskoulutukseltaan FT (Ekologia ja ympäristönhoito), joka työkseen toimii lehtorina Biotalousinstituutissa, kasvattaa metsää ja pitää maaseutua asuttuna.