Älyä etsimässä – viisautta kaivaten

Viime vuosina on alkanut hiljalleen putkahdella esiin yhdyssanoja äly-alulla. Älypuhelin, älytelevisio, älykoti, älypohjalliset (!), jne. Niinpä, kun kuulin ensimmäistä kertaa sanan ”älymaatalous”, en ollut ollenkaan yllättynyt, saati järkyttynyt. Päin vastoin, olihan tuo luonnollinen jatkumo kaiken ”älyllistämiseen”. Toki tarkistin, ettei vaan ollut keksitty itse keksimälleni Täsmäviljely-termille uutta synonyymiä! -Ei ollut, vaan uutta sisältöä löytyi.

Olen väitellyt Täsmäviljelystä vuonna 1995. Sitä ennen tein lisurin salaojituksen laadun mittaamisesta ja gradun viljankuivauksen automatisoinnista. Kaikissa oli tarkoitus tehdä asioita entistä fiksummin. Ihan tietokoneavusteisesti. Muistan hyvin, kun gradun nimeen piti varta vasten tunkea, että säätötekniikassa oli mukana mikrotietokone! Tuskin enää nykyään moista viitsittäisiin mainita.

Olen alkanut miettiä, että nämä erilaiset muotitermit ja -tutkimusaiheet ovat oikeastaan hyviä aikansa merkkejä. Kun luetaan aikaisempia tutkimusotsikoita ja julkaisuja, voidaan varsin varmasti määrittää, mihin aikakauteen kukin liittyy. Sääli kuitenkin, että moni järkevä aihe menettää niin nopeasti glamourinsa ja jää pois muodista, juuri, kun tulosta alkaisi tulla.

Väitöstä tehdessäni oli pinnalla ”kestävä kehitys”, nyt ”äly”, tulevaisuudessa toivottavasti ”viisaus”!

Miltähän kuulostaisi ”Viisas maatalous”? Tehtäisiin päätöksiä pitkällä tähtäimellä. Uskon ja toivon viisauden lopulta voittavan.

”Viisas on sellainen, joka ei joudu tilanteisiin, joista älykäs selviytyy”, sanotaan. Mielestäni siinä on vinha perä: ei pidä maataloudessakaan pilata tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Ei saa tehdä tilanteesta niin kriittistä, ettei siitä selviä kuin älykkäin vähemmistö, ja sekin vaivalla!

 

 

 

 

 

 

 

 

Hannu Haapala

Kirjoittaja on johtava tutkija Biotalousinstituutin uudessa Älymaatalouden soveltavan tutkimuksen tiimissä.

Jätä kommentti