Miksi soita kannattaa ennallistaa?

Soiden ennallistamisella tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla ihmisvaikutuksesta heikentyneitä soita pyritään palauttamaan mahdollisimman lähelle luonnontilaista. Ennallistamisen tarkoituksena on palauttaa suolle siellä aiemmin vallinnut hydrologia ojia täyttämällä tai niitä patoamalla. Suot ovat kohdanneet monia uhkia viime vuosikymmeninä, niistä lisää alla, samoin kuin ennallistamisen hyödyistä.

Olet tervetullut osallistumaan Freshabit LIFE IP-hankeen ja JAMKin järjestämiin suon ennallistamistalkoisiin Saarijärven Pylkönmäelle 23.-24. elokuuta. Ilmoittautumaan pääset alla olevasta linkistä.

Soiden ennallistaminen: talkoot – JAMK

Ojitukset ja hiilensidonta

Ensin oli suo, kuokka ja Jussi, ja kun Jussi sai koneen alle, alkoi tapahtua. 1960-luvulla alkoi soiden laajamittainen ojittaminen Suomessa. Tahdottiin lisää peltoja ja metsänkasvatuksesta tehokkaampaa. Valtio jakoi tukea ojitusten tekemiseen. 2000-luvulle tultaessa yli puolet Suomen soista on ojitettu, Keski-Suomessa jopa yli 80%.

Ojitusten lisäksi muu maankäyttö, kuten peltojen raivaaminen ja turpeennosto ovat heikentäneet soiden tilannetta entisestään. Enää luonnontilaisia soita ei ojiteta enempää, mutta tilanne on kuitenkin päässyt kestämättömäksi soiden kannalta.

Kerrataanpa vielä, miten ne ojitukset oikein vaikuttavat soihin. Rahkasammaleet ovat avainasemassa soiden toiminnassa ja turpeen muodostumisessa. Rahkasammalet tarvitsevat kosteutta elääkseen ja ne voivat elää jopa kokonaan veden pinnan alla. Rahkasammalet kasvavat kasvien kärjistä ja samaan aikaan niiden juuret maatuvat turpeeksi. Kosteissa olosuhteissa turve kerrostuu ja sitoo itseensä suuret määrät hiiltä. Vedenpinnan alla turve on käytännössä turvassa hajoamiselta, eikä pääse vapautumaan takaisin ilmakehään. Turve onkin mitä parhain hiilensitoja luonnontilaisilla soilla. Ojituksessa veden pinnan taso laskee ja rahkasammalet kuivuvat ja kuolevat. Tästä seuraa se, että hapekkaissa oloissa vuosituhansia kerrostunut turve alkaa hajota ja päästää sitomaansa hiiltä ilmakehään. Tässä onkin yksi syy, miksi soita kannattaa ennallistaa: ennallistamalla saadaan suot muutettua takaisin hiilenpäästäjästä hiilensitojaksi.

Suomen metsien hiilinieluista ja niiden laskennallisesta määrästä puhutaan paljon. On kuitenkin muistettava, että puusto toki sitoo hiiltä, mutta ainoastaan sen aikaa, kun puuta jaksetaan kasvattaa. Suurin osa puusta kaadetaan ja käytetään ihmisten hyväksi, jolloin hiilivarasto ei ole kovin pitkäaikainen ja vapautuu sitten taas tavalla tai toisella takaisin kiertoon. Turpeen hiilensitomispotentiaali on kuitenkin lähes kymmenkertainen verrattuna metsiin tai mihin tahansa muuhun ekosysteemiin. Maapallon pinta-alasta vain 3% on soita, mutta suot pidättävät silti kolmasosan maapallon hiilivarannosta. Samaan aikaan kun puhutaan Suomen hiilinielujen suuruudesta, on osoitettu, että 10-12cm paksuinen turvekerron sitoo hiiltä saman verran kuin täysikasvuinen puusto sen päällä. Miksei kukaan puhu tästä?

Elinympäristöjen katoamisen pysäyttäminen

Soiden kuivatus on aiheuttanut muutoksia myös siellä kasvavassa eläin- ja kasvilajistossa. Vedenpinnan laskiessa soiden kasvilajit korvautuvat kangasmetsän lajeilla. Uusimman, vuonna 2019 tehdyn lajien uhanalaisarvion mukaan suot ovat 120 uhanalaisen lajin ensisijaisia elinympäristöjä. Uhanalaisia lajeja, joiden toissijaisia elinympäristöjä olivat suot, oli yhteensä 129. Soiden merkitys uhanalaisten lajien elinympäristönä on siis merkittävä, katsottiinpa asiaa minkälaisten lasien läpi tahansa. Eniten uhanalaisia lajeja suoeläjistä on hyönteisissä, putkilokasveissa ja sammalissa. Ennallistamisella pyritään palauttamaan alkuperäiseen suoluontoon kuuluva elinympäristöjen mosaiikkimaisuus. Siinä vaihtelevat puustolliset osat, märät kohdat ja pienimuotoiset aukot. Myös lahopuun määrän lisääminen on monesti pyrkimyksenä suon ennallistamisen yhteydessä, koska lahopuusta riippuvaisissa lajeissa esiintyy runsaasti uhanalaisia lajeja. Ennallistamisen yhteydessä pyritään siis luomaan vaihtelevia elinympäristöjä, jotta kadonneet suolajit löytäisivät jälleen oman paikkansa suoekosysteemistä.

Soiden suodatusvaikutus puhdistaa valumavesiä

Luonnontilainen suo pidättää uskomattoman suuria määriä vettä. Veden mukana kulkeutuvat ravinteet ja kiintoaineet on mahdollista pysäyttää luonnontilaiselle suolle, ennen kuin ne päätyvät alapuolisiin vesistöihin rehevöittämään järviä. Tämä suodatusominaisuus on saatu tuhottua kuivattamalla soita ja suuri määrä ravinteita, kiintoainesta ja humusta on päästetty valumaan vesistöihin. Ennallistamalla ja vesien ohjailuilla on mahdollista palauttaa osa tuosta soiden tärkeästä tehtävästä ja näin ollen  puhdistaa valumavesiä ennen kuin ne saavuttavat vesistön. Lisäksi soiden vettä pidättävällä kyvyllä on ollut monin paikoin tulvia hillitsevä vaikutus. Tulvalta suojautumiseen on jouduttu ottamaan uusia menetelmiä käyttöön ja tulvavesien hallinta tulee olemaan yhä ajankohtaisempaa ilmaston lämmetessä kautta koko maapallon.

Luontoarvot ja virkistyskäyttö

Suomen pinta-alasta kolmasosa on soita. Ne ovat sitä alkuperäistä luonnollista elinympäristöä, joka on ollut paikoillaan tuhansia vuosia. Ne ovat siis varsin merkittävä osa suomalaista luontoa ja kulttuuriperintöä. Vaikka korostamme metsiämme ja järviämme, soiden tarjoamat marjamaat, riista- ja retkeilykohteet ovat merkittävä osa suomalaista vapaa-ajanviettoa ja merkittävä matkailuvaltti. On muistettava, että soista emme pääse loputtomasti hyötymään, jos emme anna sille myös jotakin takaisin.

Hanna Nousiainen, erityisasiantuntija, Freshabit LIFE IP -hanke, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Jätä kommentti