Aikuisiällä agrologiksi ja JAMKille töihin

Kiinnostus ympäristöasioihin vei agrologikoulutukseen

Pellossa ne on kasvanut, sanoi äiti joskus meistä lapsista, mutta ihan hyvällä. Ollaan saatu juosta paljain varpain hiesuista mökkitietä pitkin, peltojen läpi rantaan uimaan. Matalassa pitkässä hiekkarannassa meitä on ollut serkuksia ja kavereita siihen aikaan, 80-luvulla. Mukaan pääsivät myös naapurin koira, vuohia ja possukin. Nyt sitä samaa mökkitietä juoksee oma jälkipolvi.

Paluu takaisin lapsuudenkotiin oman perheeni kanssa tuli ajankohtaiseksi yli kymmenen vuotta sitten. Arkeen kuului ja kuuluu mm. vähän metsänhoitoa, erilaisten hyötykasvien kasvattamista harrasteluna, kotitarvekanalan pitoa ja hevosten hoitoa.  Omavaraisuudesta, ympäristö- ja energia-asioista kiinnostuneena olin joitakin vuosia sitten Helmet-hankkeen lantaseminaarissa. Mietin, josko voisin hyödyntää hevosen lantaa lämpökeskuksessamme. Se ajatus ei lähtenyt vielä lentoon, mutta kiinnostuin seminaarissa biokaasusta ja aloin tutkia sitä tarkemmin. Jotenkin päädyin sitä kautta myös Biotalousinstituutin nettisivuille ja tutkimaan agrologikoulutusta.

Samana kesänä rakennettiin nouseva katto hevosten purukatokseen. Netistä vaihtoehtoja tutkiessa vastaan tuli taas Biotalousinstituutti, tällä kertaa sen hakevaraston katto, mikä oli myös rakennettu nousevaksi. Montaa mielenkiintoista asiaa tutkiessa olin taas päätynyt samalle sivustolle. Harmittelin, että yhteishaku oli mennyt. Kuitenkin toiveikkaana laitoin Merjalle opintotoimistoon viestiä ja sen seurauksena olin syksyn täydennyshaussa mukana, pääsykokeissa ja yllättävän nopeasti opiskelijana.

Biotalouden opiskelua voisi jatkaa loputtomiin

Opiskelu oli mielenkiintoista, innostavaa ja välillä vähän tuskaakin. Kun perheellisen päivän tunnit loppuivat kesken, opiskelu jatkui yön pikkutunneille saakka. Opinnäytetyö julkaistiin helmikuussa 2021 ja nyt sitä on ladattu jo noin 150 kertaa. Lopputulosta, Biokaasupotentiaali käyttöön metsäteollisuuden lietteistä, pääset lukemaan linkistä http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202102202500 tai artikkelin uusimmasta Biokierto ja Biokaasu -lehdestä https://biokierto.fi//data/wordpress/htdocs/wp-content/uploads/2021/05/Biokierto-ja-Biokaasu_toukokuu-2021.pdf sivulta 22-23.

Biotalouden saloihin tutustumiseen jäi koukkuun. Mitä se biotalous sitten on? Se on niin mielenkiintoinen, laaja, kasvava ja uusia innovaatioita synnyttävä käsite, että sen opiskelua voisi jatkaa loputtomiin. Jos pitäisi sanoa muutamalla sanalla, niin se on uusiutuvien luonnonvarojen kestävää käyttöä. Jos voisin vielä jatkaa muutamalla lauseella, siihen kuuluu myös se, miten pääsemme eroon fossiilisista polttoaineista vastuullisesti. Biotalouteen liittyy läheisesti myös muutos lineaaritaloudesta kiertotalouteen, missä materiaali ei päädy lopulta jätteeksi, vaan hyödynnetään yhä uudelleen. Lauseiden sisältöä voisikin sitten avata useamman päivän webinaareina ja vuosien opiskeluna.

Tässä kohti lapseni sanoisivat, että pystyikö sen tosiaan sanomaan sen noin lyhyesti? Yritin, mutta ihan vähän jatkan. Kaikilla lajeilla ja eliöillä on oma tarkoituksensa. Kun ihminen muuttaa luonnon kiertokulkua, sillä voi olla meille tuntemattomia seurauksia. Meidän pitää nyt pitää huolta luonnon monimuotoisuudesta, jotta voimme jatkossakin saada voimaa luonnosta, mm. ihan puhtaan ruuan muodossa. Esimerkiksi vain pölyttäjien avulla voimme saada tarpeeksi satoa, oli kyse hedelmistä, viljoista tai marjoista.

Vinkit, joita itsekin toteutan

Mitä sitten voimme tehdä yksilöinä luonnon monimuotoisuuden eteen? Jaan muutaman päällimmäisenä mielessä olevan vinkin. Vieraslajit, mm. komealupiini, kurtturuusu ja jättipalsami valtaavat pinta-alaa heikommilta, Suomen luontoon kuuluvilta kasveilta. Komealupiini, vaikka niin kaunis onkin, on myrkyllinen ja voi haitata kimalaisten lisääntymistä ja on niille tärkeiden kasvien tilalla. Siksi olisi tärkeää hidastaa näiden haitallisten vieraslajien leviämistä. Nyt jo kolmantena kesänä peräkkäin käynnistän raivaussahan siimapään, millä katkon komealupiinien varret kukkivista osista. Alue sisältää tienpiennarta sekä pellon laitamia. Vieraslajien hävitykseen löytyy myös yhteisöllisiä ryhmiä, esim. soolotalkoot, www.vieraslajit.fi.

En itsekään uskonut kovin hyönteishotelleihin, mutta niin vain isäni rakentamaan asumukseen tulivat asukkaat, joten voin suositella niiden rakentamista tai hankintaa. Jos rakentaa itselle, niin miksei myös kaverille lahjaksi.

Kolmas vinkki liittyy soihin. Soilla elää runsaasti uhanalaisia lajeja, mitkä ovat menettäneet niille suotuisia ympäristöjä, kun soita on ojitettu maatalouskäyttöön pelloiksi ja tehokkaammiksi metsätalousmaiksi. Nyt kuitenkin ymmärretään, että suolla on tärkeä merkitys sellaisenaan, luonnontilaisena. Halutessasi pääset nyt oikeasti osallistumaan suon ennallistamiseen Pylkönmäellä 23. ja 24.8., voit valita myös vain toisen päivistä. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan! Paikan päällä opit varmasti lisää mm. siitä, millaisia hiilivarantoja suot ovat ja miksi ne ovat niin tärkeitä veden kierron kannalta sekä saat ikimuistoisia kokemuksia. Ilmoittautumaan pääsee linkistä https://www.jamk.fi/fi/Tapahtumat/soiden-ennallistaminen-talkoot/.

Metsänomistaja voi vaikuttaa lajien kirjoon jättämällä mm. lahopuuta metsään. Kuka tahansa voi kuitenkin omilla valinnoillaan edistää kiertotaloutta, vähentää kulutusta ja muuttaa tottumuksia; esim. omistamisen sijaan vuokrata, lainata tai ostaa yhdessä jonkun kanssa. Kannattaa perehtyä ja vertailla hankintojen koko elinkaarta ja ympäristövaikutuksia.

Opiskelun jälkeen töihin JAMKiin

Komealupiinin siemenpankki säilyy maassa vuosia, mutta toivottavasti sitkeys palkitaan, kun niittoa jatketaan useamman vuoden ajan. Niin kävi myös opiskelun päätteeksi, kun sain vuoden 2021 stipendin opintonsa menestyksekkäästi ja määrätietoisesti suorittaneelle agrologille. Vieläkin onnekkaampaa oli se, että opiskeluiden erikoistumisharjoittelu jatkui JAMKilla, EntoTek-hankkeessa työntekijänä. On innostavaa, kun saan monipuolisesti hyödyntää vahvuuksiani, käyttää luovuutta ja tehdä monenlaisia kokeiluja. On myös hienoa, että työ on sellaista, missä näen aidosti mahdollisuuksia ympäristöasioiden edistäjänä. Työskentelen nykyisin siis Hyönteiskasvattamolla.

Kasvatamme mustasotilaskärpästen koko kiertoa eli munia, toukkia, koteloita ja aikuisia. Toukkien ravintona voidaan käyttää erilaisia biomassoja, riippuen lopputuotteen käyttötarkoituksesta, esim. elintarviketeollisuuden sivuvirtoja ja näin ympäristökuormitus vähenee. Mustasotilaskärpäsillä on siis merkitys kiertotaloudessa ja niistä voidaan saada proteiinin ja rasvojen lisäksi ainesosia mm. lääketeollisuuteen, kosmetiikkaan, vedenpuhdistukseen ja biodieseliin.

Suomessa mustasotilaskärpästen mahdollisuudet tunnetaan vasta melko pienen piirin sisällä, mutta uskoisin, että tunnettuus tulee lisääntymään nopeastikin. Volare Oy ponnistaa parhaillaan ja on saanut yritykselle 0,7 miljoonan rahoituksen. Heistä kuullaan varmasti pian lisää ja kun minusta kuulette seuraavan kerran, niin tiedätte varmasti, mistä aiheesta kirjoitan.

Blogin alussa kerroin, kuinka lapsena leikimme pitkässä matalassa hiekkarannassa, missä nyt jälkipolvi saa nauttia samoista asioista. Onneksemme vesi on edelleen kirkasta, mutta kasvillisuus on lisääntynyt. Se on merkki siitä, että ihmisen toiminta on vaikuttanut luontoon näkyvästi. Meillä on vastuu selvittää, mitä voimme tehdä luonnon ja ympäristön hyväksi ja toimia sitten sen mukaan. Nautitaan luonnosta ja vuodenajoista!

Teksti: Henna Pitkänen, projektiasiantuntija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Kuvat: Henna Pitkänen ja Tiia Tahvanainen