Eläinten jäljillä ilmasta käsin – uusia teknologisia riistankartoitusmenetelmiä testaamassa

Biobord-verkoston tuloksia, osa 3/5.

Yhdessä työskennellessä löytyy välillä teemoja, jotka toistuvat eri maiden välillä. Tällä kertaa sama ongelma tuntui löytyvän eri puolelta Itämerta: kuinka uusia teknologisia menetelmiä voisi hyödyntää osana riistaeläinten ja muiden luonnonvaraisten eläinten kannanarviointia. Esimerkiksi valkohäntäpeurojen määrä on ollut Suomessa voimakkaassa kasvussa ja Luken (2021) arvioiden mukaan kaudella 2020-2021 Suomessa on noin 113 000-136 000 yksilöä (95% luottamusväli). Joskus tarve tietää eläinten määrä voi olla hyvinkin alueellista, jolloin riistakeskusten tasolle lasketut arviot eivät välttämättä riitä tai vaihteluväli on liian suuri. Entistä tarkemmista kanta-arvioista olisi myös apua niin elinympäristöjen kartoitukseen, metsästykseen ja lupien myöntämiseen, metsien- ja maatalousvahinkojen välttämiseen, liikennesuunnitteluun kuin populaatioiden kehityksen seurantaan.

Biobord-verkoston sisältä koottiin ryhmä aihepiiristä kiinnostuneita ja lopulta teknologiaryhmässä oli edustusta Suomesta, Norjasta, Latviasta ja Puolasta. Lähdimme loka-joulukuun 2020 aikana selvittämään tämänhetkistä tilannetta eläinten kannanarvioinnissa ja siihen käytetyissä menetelmissä ja teknologioiss,a sekä millaiselle jatkotoiminnalle olisi kysyntää. Suomessa haastattelimme esimerkiksi metsästysseuroja, metsä- ja riistatoimijoiden edustajia, poromiehiä ja erilaisista teknologioista kiinnostuneita. Tulevien tarpeiden ja toiveiden lisäksi kuulimme useita luovia esimerkkejä erilaisen teknologian käytöstä. Eräs poromies kertoi esimerkiksi käyttävänsä dronea porotokan ajattamiseen, siten että dronen kaiuttimista kuuluu nauhoitettua koiran haukuntaa.

Seuraavaksi aloitimme selvitystyön ja kokosimme teknologian tilaa kuvaavan raportin liittyen juuri villieläinten monitorointiin. Tämän yhdessä kootun raportin voit löytää Biobordin sivuilta englanninkielisenä: https://biobord.eu/documents/3/CBB_GoA2.3._Remote_Sensing_Technologies_Report.pdf

Ideat testiin kenttäoloissa

Joitain selvitettyjä menetelmiä piti päästä myös testaamaan käytännössä ja metsässä. Rajasimme tällä kertaa teknologiaksi dronen hyödyntämisen suurempien riistaeläinten kartoituksessa. Suomessa, Norjassa ja Latviassa ideoitiin siis omat kenttätestit kohdennetusti alueen tarpeiden mukaan kuitenkin siten, että meillä oli yhteiset tavoitteet ja toimintamallit. Norjassa partnerimme keskittyivät pantahirvien kuvaamiseen dronella ja esimerkiksi lähestymistestien tekemiseen. Eläimiä kun ei haluta turhaan häiritä uusilla havainnointimenetelmillä. Heitä kiinnosti myös tunturipeurojen kuvaaminen vuoristoalueilla. Latvialaiset kuvasivat dronen videokameran ja lämpökameran yhdistelmällä yli 1000 hehtaarin alueen ja kartoittivat alueen eläimet pyrkien kuvaamaan myös metsävahinkoja taimikoista.

Me täällä Keski-Suomessa lähdimme testaamaan dronen käyttöä riistakolmion talvilaskennan apuna. Siispä eräänä maaliskuisena sunnuntaina olimme Haukanmaalla Toivakassa hiihtämässä ja lumikenkäilemässä yhden 4 kilometrin kolmion sivun dronen kanssa. Haukanmaan riistamiehet ry:stä oli mukanamme kokenut eränkävijä jälkien ja muiden havaintojen tekemiseen maasta käsin. Me puolestamme kuvasimme dronella pätkä kerrallaan laskenta-aluetta 60 ja 80 metrin korkeudesta ja toivoimme, että jälkiä näkyisi myös ilmasta käsin. Dronekalusto ja osaavat pilotit olivat mukanamme JAMK:n teollisuustekniikan osastolta Jyväskylästä. Pitkän ja raskaankin lenkin jälkeen pääsimme vihdoin nokipannukahville ja makkaralle. Pilotoimamme menetelmä ei ollut vielä valmis ja huippuunsa viritelty, mutta koko suunnitellun alueen saimme silti kartoitettua.

Havaintoja ilmasta käsin

Kuvattu ja kerätty videomateriaali käytiin lävitse jälkikäteen havaintoja varten. Havainnot kirjattiin ylös ja kyllähän siellä oli jälkiä nähtävissä. Eläimiä itsessään ei kuitenkaan havaittu, vaikka niitäkin etsittiin. Mielenkiintoisia havaintoja olivat jalanjälkien lisäksi esimerkiksi hirvien makuupaikat ja teerien lumeen jättämät sukellusjäljet. Havainnot kirjattiin ylös sillä ajatuksella, että seuraava askel voisi olla koneoppiminen kuvamateriaalin perusteella. Ehkä joskus, kun meillä on paljon laadukasta pohjamateriaalia useista olosuhteista, voisi tietokone tehdä aikaa vievän havainnointiosuuden puolestamme ja laskea havainnot valmiiksi. Jäniksen ja ketun jäljistä voisi hyvin aloittaa selkeän tunnistettavan kuvion takia.

Eri maiden kenttätestien havaintoja esiteltiin kansainvälisessä webinaarissa toukokuussa. Vaikka aiheet ja lähestymiskulmat olivat eri alueilla hyvin erilaisia, olivat useat havainnot ja tekniset haasteet yhteneviä. Erilaiset testit myös selkeästi laittoivat enemmänkin asiaan perehtyneitä partnereita miettimään asiaa uudella tavalla. Meidän näkökulmamme keskittyä tällä kertaa enemmän jälkien havainnointiin eläimien sijasta herätti ajatuksia ja keskustelua.

Kysyntää ja tarjontaa uusille palveluille

Projektin avulla vaihdettiin paljon tietotaitoa ja kokemuksia eri maiden välillä, vaikka koronan tuomat rajoitukset estivätkin yhteiset tapahtumat ja testit samassa paikassa. Ehkä pisimmällä dronekuvauksien saralla olivat tällä kertaa latvialaiset partnerimme (Institute of Environmental Solutions), jotka avuliaasti jakoivat kokemuksiaan erilaisten alueiden monitoroinnista. Myös norjalaiset kumppanit (Inland Norway University of Applied Sciences) tekevät rutiinisti hirvien seurantaa omalla alueellaan ja kertoivat kokemuksistaan. Näitä kommentteja ja ajatuksia olemme jakaneet myös suomalaisille hankkeessa mukana olleille toimijoille.

Toivottavasti uusien menetelmien mahdollisuuksia avattiin edes hiukan hankkeen aikana ja kysyntää sekä tarjontaa tämänkaltaisille palveluille alkaisi löytyä. Uusien menetelmien ei ole tarkoituskaan syrjäyttää vanhoja ja hyväksi todettuja, vaan ennemminkin täydentää niitä. Esimerkiksi juuri säännöllinen riistakolmiolaskenta on menetelmä, jota ulkomailla selvästi kadehditaan. Meillä siihen on osaamista ja vapaaehtoisia eränkävijöitä tähän asti riittänyt, mutta haasteita jatkossa tuovat esimerkiksi vähälumiset talvet ja vapaaehtoisten löytäminen. Eikä tällä hetkellä muodikas laite drone ole suinkaan ainoa, vaan monenlaisia menetelmiä ja teknologisia ratkaisuja on olemassa.

Biobord-yhteisömme myös kerää ajatuksia ja ideoita mahdollista jatkoa varten. Vaikka joitain menetelmiä on nyt testattu, on vielä toki matkaa täysin toimivaan palveluun. Lämpimästi tervetuloa mukaan toimintaan, jos eläimien kannanarvioiden menetelmien ja erilaisten palveluiden kehityshaluja löytyy.

Innovaatiopilotti toteutettiin EAKR-osarahoituksella Interreg Baltic Sea Region -ohjelman projektissa ConnectedByBiobord 01.10.2020 – 30.06.2021. Hankkeen tulokset koottiin kansainvälisiin yhteistyösuunnitelmiin (kestävä ruokajärjestelmä, metsäbiotalouden digitaaliset arvoketjut ja uusien teknologioiden käyttö riistan ja villieläinten valvonnassa). Yhteistyösuunnitelmia edistetään JAMK:n vetämässä Itämeren alueen biotaloustoimijoiden Biobord -verkostossa. Mikäli kiinnostuit yhteistyösuunnitelmista tai verkostosta, vieraile Biobord.eu sivustolla.

Lisätietoa: ’Membership in the Biobord network’

Tutustu myös innovaatioprosessiimme.

Lähteitä:

Luke. 2021 (viitattu 11.8.2021) http://wordpress1.luke.fi/riistahavainnot-hirvielaimet//data/wordpress/htdocs/wp-content/uploads/sites/5/2021/03/Valkoh%C3%A4nt%C3%A4peurakanta_talvella_2020_2021.pdf

Päätoiminen tuntiopettaja Juho Pirttiniemi, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti