Tapaus kyttyrälohi: uhka vai mahdollisuus?
Mitä jos Suomen vesistöihin ilmestyisi iljettävän näköinen kala, joka mädäntyy makeassa vedessä? Mitä jos sellainen kala nappaisi juuri sinun onkeesi? Suomen Jäämereen laskevat lohijoet täyttyivät vieraslajiksi luokitellusta kyttyrälohesta. Miten Atlantin lohien käy? Pilaavatko kyttyrälohet Suomen lohijoet kokonaan? Entä onko mahdollista saada kyttyrälohet pois Suomen lohijoista? Mitä jos kyttyrälohia ryhdytään kalastamaan ja pyydystämään, voiko niitä hyödyntää jotenkin?
Kyttyrälohi (Oncorhynchus gorbuscha), on ollut Tyynenmeren lukuisimpia lohia ja sitä on pyydetty ja säilötty kaupallisesti jo 1800-luvulta lähtien. Se on ollut merkittävä toimeentulon lähde myös monille alkuperäiskansoille. Etenkin Alaskan rannikoilla kyttyrälohi on merkittävä saalis kalastajille edelleen ja naapurimailla Kanadalla ja Yhdysvalloilla onkin yhteinen komissio seuraamassa määriä ja sääntelemässä kalastusmääriä kannan pitämiseksi elinvoimaisena. Venäjän pitkään jatkuneet istutukset, sopivan kannan löytyminen ja ilmaston lämpeneminen ovat tuoneet kyttyrälohen myös suomalaisten arkeen ja tähän päivään.
Kyttyrälohi on kaksivuotinen, tyypillisimmillään n. 50 cm pitkä ja 1–2 kg painava. Se on lyhytikäisin Tyynenmeren lohista. Tämä elinkaari on luonut kaksi erillistä populaatiota, parilliset ja parittomat, joiden poikasmäärät ja selviytyminen vaihtelevat suuresti monin paikoin. Kantojen vaihtelua selittää mm. lämpötilaerot, joiden perusteella myös Venäjälle saatiin lisääntyvä kanta. Alun perin sinne istutettiin parillisten vuosien poikasia, josta ei saatu elinvoimaista ja lisääntyvää kantaa. Poikasten vaihtaminen parittomaan vuoteen auttoi saamaan lisääntyvän kannan.
Viime vuosina kyttyrälohen määrät ovat kuitenkin kasvaneet merkittävästi ja se on lähtenyt leviämään Norjan rannikkoa pitkin alaspäin (ja Suomeen), johon yhtenä syypäänä pidetään ilmastonmuutosta. Kyttyrälohen katsotaan hyötyvän ilmaston lämpenemisestä arktisilla alueilla. Kyttyrälohen nimi tulee sen rajusti muuttuvasta ulkonäöstä kudulle noustessa. Uroslohien hampaat kasvavat voimakkaasti, yläleuasta tulee koukkuleukainen ja niskaan kasvaa suuri rasvapatti naaraiden houkuttelemiseksi.
Suomeen tulleet kyttyrälohet ovat peräisin Venäjän Kuolan alueelle istutetuista kannoista. Suomessa kyttyrälohta on havaittu Teno-, Näätämö- ja Inarijoessa sekä yksittäisiä kappaleita myös Itämeressä. Toistaiseksi tuntemattomista syistä kyttyrälohen määrä Tenojoessa nousi voimakkaasti vuonna 2017, jonka jälkeen määrä on kasvanut tasaisesti parin vuoden välein. Vuonna 2019 lohta oli noin 5000 kappaletta, kun taas tämän kesän määrän uskotaan nousevan jopa 35 000–40 000:een. Luonnonvarakeskuksen tutkija Panu Orell arvioi heinäkuussa 2021, että 80 prosenttia Tenojoessa tavatuista, pituudeltaan 45–65 senttimetrisistä kaloista oli kyttyrälohia.
Kyttyrälohen kanta on niin ennätyksellinen, että esimerkiksi Norjan toimenpiteet sen poistamiseksi eivät siihen suurta lovea tee. Se on jo levinnyt niin suurelle alueelle ja jatkaa edelleen tehokkaasti leviämistään, että poiston vaikutukset näkyvät lähinnä hetkellisinä ja paikallisina. Poistaminen vaatisikin kansainvälistä yhteistyötä naapurimaiden, lähinnä Venäjän ja Norjan kanssa.
Kyttyrälohi on Atlantin lohta eli Tenon lohta paljon ruotoisempi, joten se on hankalampaa valmistaa ruoaksi. Sen punainen liha on kuitenkin maultaan lähes samanlainen ja yhtä hyvä kuin Atlantin lohessa.
Kyttyrälohi tarjoaa sekä haasteita että mahdollisuuksia ympäristöllemme. Kuolleet kyttyrälohet ovat Atlantin lohien ravintoa. Kalanpoikaset saavat kyttyrälohien ansiosta paremmat kasvuolosuhteet. Tällä voi olla vaikutuksia jopa Atlantin lohien kokonaistuotannon kasvulle.
Kyttyrälohen aikaisempi kuteminen on hyvä asia Atlantin lohien kannalta. Kyttyrälohi kutee jo elokuussa eli kyttyrälohet ovat jo kuteneet silloin, kun Atlantin lohet ryhtyvät kutemaan. Kyttyrälohen poikaset lähtevät jo heti kuoriutumisen jälkeen vaeltamaan mereen. Tämä on pelkästään mahdollisuus Atlantin lohille, koska kyttyrälohen poikaset eivät ole kilpailemassa ravinnosta, jolloin Atlantin lohen poikasille jää riittävästi ravintoa.
Kyttyrälohet osaavat puolustaa omaa kutupaikkaansa aggressiivisesti. Kutuaikanaan ne saattavat häätää Atlantin lohia pois kutupaikoilta. Tämä voi olla uhka siinä mielessä, että Atlantin lohet lähtevät vaeltamaan jonnekin muualle, eivätkä palaa enää takaisin.
Makean veden simpukka raakku eli jokihelmisimpukka on tärkeä elementti veden ekosysteemissä. Raakut toimivat veden puhdistajina. Yksi raakku pystyy suodattamaan kymmeniä litroja vettä yhdessä vuorokaudessa. Raakuilla on tärkeä tehtävä ruokkia vesien hyönteisiä. Hyönteiset taas toimivat kalojen ravintona. Raakut ovat siis todella tärkeä osa vesistöjä. Raakut käyttävät väli-isännäkseen lisääntyessään Atlantin lohta. Kyttyrälohen vallattua joet myös raakkujen tulevaisuus on vaakalaudalla. Raakut saattavat kuolla sukupuuttoon, jos vesistöissä ei ole enää riittävästi Atlantin lohia ja ne korvaantuvat kyttyrälohilla. Kyttyrälohi ei oikein sovi väli-isännäksi raakuille sen lyhyen poikasvaiheen vuoksi, se on liian lyhyt raakun toukalle.
Kyttyrälohi istutettiin alun perin taloudellisista syistä, koska haluttiin lisätä kalan, erityisesti lohen määrää Itämeressä ja Venäjällä. Tällä hetkellä tiedot siitä miten kyttyrälohi vaikuttaa alkuperäisen Atlantin lohen määrään ja ympäristöön ovat rajalliset. Tästä syystä kyttyrälohta on haluttu torjua ja poistaa vieraslajina. Kyttyrälohi voidaan nähdä myös mahdollisuutena sekä taloudellisesti kannattavana. Esimerkiksi Tenojoen kalastusopas Atte Ikkalan mielestä kyttyrälohi sopii urheilukalastukseen. Hänen asiakkaansa haluavat saaliikseen kyttyrälohta, koska se on eksoottinen hurjan ulkomuotonsa takia, kalaa on paljon saatavilla joten, sitä on helppo myös ensikertalaisen kalastaa. Lohensoutaja Tero Ronkainen puolestaan pitää kyttyrälohta hyvänä ruokakalana.
Agrologiopiskelijat Heini Tiihonen, Joona Laitinen, Sirpa Judén, Elina Orjala ja Ira Tarvainen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti
Teksti on tiivistelmä Havaintoja biotaloudesta -kurssin tehtävästä.