Alanen-järven kunnostussuunnitelma-hanke: suunnitelmasta toteutukseen

Sanotaan, että ”järvi on valuma-alueensa lapsi”. Tämä sanonta pitää varsin hyvin paikkansa, koska valuma-alueen koko, maanpinnan vaihtelut, maaperän laatu ja valuma-alueella tapahtuva ihmistoiminta ovat ne tekijät, jotka pitkälti määrittelevät sen, kuinka järvi voi ja kuinka hyvin sen luontaiset ominaisuudet toimivat rehevöitymistä vastaan. Luonnontilaisella järvellä on monia mekanismeja selviytyä kuormituksesta, mutta mikäli kuormitus ylittää pitkän aikaa järven sietokyvyn, alkavat nämä luontaiset mekanismit pettää yksi toisensa jälkeen. Rehevöitymiskehityksen hidastaminen ja pysäyttäminen on pitkäjänteistä puuhaa. Se on työlästä, muttei kuitenkaan mahdotonta.

JAMK Biotalousinstituutin vesitiimi aloitti keväällä hankkeen, jonka tarkoituksena oli laatia Laukaan Vehniän kylässä sijaitsevan Alanen-järven kunnostussuunnitelma. Kuluneen kesän aikana taustatutkimukset saatiin tehtyä ja lopullinen suunnitelma valmistui lokakuun alkupuoliskolla. Laadittua suunnitelmaa esiteltiin paikallisille Vehniän kylätalo Himmassa lokakuun 7. päivänä.

Alasen on pinta-alaltaan 56 hehtaaria ja sen valuma-alue on melko suuri, lähes 19 km². Vettä Alasessa on vain 0,9 metriä ja se tulee muutamista isommista puroista ja rannan lähteistä. Valuma-alueella on varsin voimakasta maankäyttöä; asutusta valuma-alueella on reilusti, onhan alue suosittu asuinpaikka näppärän matkan päästä Jyväskylästä. Järven ympärillä on aktiivista metsätaloustoimintaa ja myös maataloutta rannoilta löytyy. Valuma-alueen liikennemäärätkin ovat suuret, koska Tikkakosken lentokenttä sijaitsee vain 1,5 km päässä järvestä ja uudessa valtatie 4-hankkeessa Alasen luusuan yli rakennettiin uusi Alasenrannan silta. Alasen heikko kunto on toki suurimmaksi osaksi seurausta menneiden vuosikymmenten aikana kerääntyneestä kuormituksesta, mutta kunnostussuunnitelman laatimisen yhteydessä selvää oli, että tulevaisuudessa valumat Alaseen yhä vain suurenevat, mikäli tilanteeseen ei puututa pikaisesti. Hankkeen ensisijaisena tavoitteena oli, että järven virkistyskäyttöarvoa saadaan nostettua sekä järven ekologista tilaa parannettua.

Kuormitus valuma-alueelta saatava hallintaan

Kunnostussuunnitelmassa selvitettiin erilaisia vaihtoehtoja järven kunnon parantamiselle. Tosiasia kuitenkin on, että jos kuormitusta ei valuma-alueelta saada hallintaan, kaikki järveen itseensä kohdistuvat kunnostustoimet jäävät olemattomaksi tai ainakin hyvin lyhytaikaiseksi. Kunnostussuunnitelmaa laadittaessa joudutaan punnitsemaan tarkkaan se, kuinka paljon toimia kannattaa tehdä itse järvialtaaseen ja kuinka paljon valuma-aluesuunnittelulla saadaan parannuksia aikaan pidemmällä aikavälillä. Alasen kunnostussuunnitelmassa pyrittiin huomioimaan nämä molemmat asiat.

Korpelanpuro on yksi järveen laskevista ojista ja sen alkupää on Tikkakosken lentokentän alueella. Paikallisissa on aiheuttanut huolta lentokentän ja sen kyljessä sijaitsevan paloharjoittelualueen mahdolliset vaikutukset järven tilaan. Lentokentällä ja paloharjoittelualueella on kuitenkin ympäristölupansa, jonka seuranta on viranomaisten käsissä. Näiden alueiden valumilla saattaa kuitenkin olla vaikutusta alapuoliseen järvialtaaseen. Suunnitelmassa suositeltiin kosteikon rakentamista Korpelanpuron varteen. Laaja-alaisella kosteikolla saataisiin puhdistettua järven lounaispuolelta tulevat valumavedet ennen kuin ne pääsevät Alaseen. Tarpeeksi laaja-alaisella kosteikoilla on mahdollisuus myös suodattaa mahdolliset lentokentältä tulevat jäämät.

Järven ympärillä sijaitseville, järveen päin viettäville pelloille ehdotettiin perustettavan kolmen metrin suojakaistan sijasta jopa 15–20 metrin levyiset suojavyöhykkeet. Nämä ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä alueita järven ympärillä, mutta niiden pääasiallinen tarkoitus on kuitenkin hillitä pintavalumia kaltevilta pelloilta. Suojavyöhykkeet ovat siis vesistön ja pellon tai rakennetun alueen välissä olevia viljelemättömiä vyöhykkeitä, jolla on pysyvä kasvipeite.

Järvellä itsellään olisi hyödyllistä järjestää hoitokalastus. Hoitokalastuksen puolesta puhui vahvasti myös kesällä Alasella tehty koekalastus. Hoitokalastuksella järvestä saadaan suoraan poistettua ravinteita kalamassan mukana, mutta särkikalamäärän pienentämisellä on vaikutusta myös järven veden laatuun. Ylisuuren särkikalakannan poikaset etsivät ruokaa järven pohjaa pöyhimällä. Kymmenet tuhannet särkikalakilot vapauttavat samalla pohjaan sedimentoitunutta fosforia valtavia määriä ympäri vuoden, mikä pahentaa järven sisäistä kuormitusta. Hoitokalastuksella on siis useita etuja rehevöityneessä järvessä. Järven sisäinen kuormitus ja sinileväesiintymät vähenevät ja järvestä saadaan kalamassan mukana poistettua suoraan fosforia ja typpeä. Särkikalojen poistamisen jälkeen petokalakantojen on mahdollista elpyä vähentyneen ravintokilpailun seurauksena, jolloin järven virkistyskäyttöarvo kalastuskohteena paranee. Hoitokalastuksen seurauksena järven sameuden voidaan odottaa vähenevän ja näkösyvyyden lisääntyvän.

Matala järvi voi kasvaa umpeen vähitellen

Yhdeksi merkittäväksi järven käyttökelpoisuuteen vaikuttavaksi tekijäksi nousi sen vähäinen vedenkorkeus. Järven keskisyvyys on reilusti alle metrin ja vedenpinnan vaihtelut ovat monia kymmeniä senttejä.  Matalassa järvessä vesikasvien on helppo kasvaa, kun ravinteistakaan ei ole puutetta. Maksimisyvyyden järven keskellä ollessa parisen metriä, ei vedenkorkeus esimerkiksi voimakaskasvuisille ulpukalle ja lumpeelle ole minkäänlainen haitta. Toistaiseksi umpeenkasvu ei onneksi ole ollut niin nopeaa, kuin se vedenlaadun ja olosuhteiden puitteissa voisi olla. Vedenpinnan nostolla voisi olla monia merkittäviä etuja järven vedenlaatuun ja virkistyskäyttöön. Järven keskivedenkorkeuden nostoa ehdotettiinkin yhtenä kunnostustoimenpiteenä Alasella. Vedenpinnan nostaminen on kuitenkin vesilaissa luvanvarainen toimenpide. Luvan hankkimiseen kuluu usein aikaa useita vuosia ja sisältää paljon byrokratiaa. Vedenpinnannostohanke vaatii myös luvanhakijalta valtavia ponnisteluita. Edes luvanhakijan määritteleminen ei ole aina yksinkertaista, koska se on vesilaissa selkeästi määritelty. Esimerkiksi JAMK ei voi olla luvanhakijana keskivedenpinnan korkeuden nostohankkeessa. Vedenpinnan nostohanke vaatii edistyäkseen vielä erillisen esiselvityshankkeen.

Kyläillassa keskustelimme paikallisten ihmisten kanssa suunnitelmasta ja sen toteutusvaihtoehdoista. Paikalla oli paikallisaktiivien lisäksi kyläyhdistyksen ja järven osakaskunnan edustus sekä tietenkin ELY-keskuksen edustaja. Järven pinnan nosto -hanke jäi vielä mietityttämään, mutta paikalliset olivat innostuneita aloittamaan hoitokalastuksen ja muut ehdotetut toimet jo ensi kesänä. Nyt JAMKin vesitiimi auttaakin rahoitushakemuksen tekemisessä hoitokalastushankkeessa, joka on tarkoitus aloittaa kesällä 2022. Rahoitusta hoitokalastushankkeeseen haetaan vesienhoidon tehostamisohjelmasta, mutta omarahoitusosuutta pyritään keräämään paikallisesti eri toimijoilta sekä paikallisten tekemän talkootyön avulla. 

Projektiasiantuntija Hanna Nousiainen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti