Osaaminen ratkaisevaa metsien tulevaisuudelle

Metsät ovat merkittävä osa suomalaista yhteiskuntaa. Kansallisvarallisuutena niiden arvo on noin 80 miljardia euroa, joka on rakennuskannan jälkeen suurin varallisuuserä. Metsät ovat lähellä kaikkia, ja niiden merkitys on meille niin Suomen historiallisen kehityksen kuin nykyisen hyvinvoinninkin kannalta keskeinen. Metsät ovat myös elinympäristö ihmisille ja eliölajeille. Metsiltä odotetaan lisäksi roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Erilaisten, osin ristiriitaisten, tavoitteiden yhteensovittaminen on suuri yhteiskunnallinen haaste. Sitä on toki yritetty jo pitkään. Puun riittävyydestä oltiin huolestuneita ja metsien käyttöä alettiin rajoittaa viimeistään myöhäiskeskiajalla. 1700-luvun puolessa välissä esiintyi jo vakavaa puutetta puutavarasta suurimpien asutuskeskittymien ympärillä. 1800-luvulla huoli metsien tilasta kasvoi niin suureksi, että päätettiin tehdä täyskäännös metsien käsittelyssä. Runsaiden metsäpalojen ja kaskeamisen, kestämättömän puukäytön, kuten harsintahakkuiden ja tervanpolton, sekä olemattoman metsänhoidon johdosta Suomen eteläpuoliskon metsät olivat päätyneet surkeaan kuntoon.

Aluksi oppia haettiin Saksasta. Metsäammattikuntaa ja virkamiehiä alettiin kouluttaa. Perustettiin organisaatioita ja kehitettiin lainsäädäntöä. Uuden metsätalouden perustaksi luotiin kompromissi, joka simuloi metsäpalojen ylläpitämää paloekologiaa. Puita korjattiin hyötykäyttöön palamisen sijasta, samalla uudistaen metsiä kasvukuntoisiksi. Alaharvennukset mukailivat puuyksilöiden välisessä kilpailussa häviölle jääneiden puiden poistumista. Metsän uudistamiseen kehitettiin jalostettua viljelyainesta, koska alkuperäinen metsäpuiden perimä oli heikentynyt harsintahakkuiden johdosta.

Seuraava vuosisata oli kovaa ponnistelua ”puu- ja metallijaloilla” kansantalouden nostamiseksi köyhästä agraariyhteiskunnasta jälkiteolliseksi hyvinvointivaltioksi. Talous ja tehokkuus olivat tärkeimmät arvot muiden, usein luonnonsuojelun kustannuksella. Tuloksena talous nousi, yhtä matkaa metsävarojen kasvun kanssa. Vuosituhannen vaihteeseen tultaessa maan johto arvioi, että tiukkaa metsätalouden ohjausta ei enää tarvita. Merkantilismin perinteistä luovuttiin, ja metsänomistajat vapautettiin harjoittamaan omien tavoitteidensa mukaista metsätaloutta. Samalla ekologinen kestävyys nostettiin taloudellisen ja puuntuotannollisen kestävyyden rinnalle tasavertaiseksi arvoksi.

Nuorisomme on seuraava askel aikakausien jatkumossa. Heidän kykynsä ja osaamisensa vaikuttavat paljon metsien tulevaisuuteen. Osaamishaaste on ennennäkemätön. Kuinka metsien tuotolla vastataan liki mahdottomaan ihmiskunnan materiaalitarpeeseen? Millainen on pohjoisen havumetsän ekologia? Nykyiset elinympäristöt ja eliöpopulaatiothan ovat parin edellä kuvatun aikakauden tuotosta. Osataanko uusia digitaalisia tekniikoita hyödyntää tehokkaasti? Miten puuntuotannon tulee vastata uusien tuotteiden raaka-ainevaatimuksiin? Kuinka ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja metsien hiilitasetta hallitaan?

Keski-Suomessa metsäalan tutkintokoulutusta annetaan Gradian ja POKE:n yksiköissä metsäkoneen kuljettajille ja metsätalousyrittäjille. Heidän osaamisensa onkin keskiössä laadukkaan metsätalouden toteutuksessa. Korkeakoulutasoisia metsäalan tutkintoja ei metsämaakunnassamme voi opiskella. JAMK:n Biotalousinstituutti tosin tarjoaa agrologikoulutuksen osana poikkeuksellisen vahvan metsällisen osuuden, erityisesti metsänomistamisen näkökulmasta. Monipuoliseen täydennyskoulutukseen sen sijaan on erinomaiset mahdollisuudet kaikilla koulutustasoilla. Poikkitieteellisen osaamisen lisääminen onkin avain erilaisten tavoitteiden yhteensovittamiseksi. Metsät ovat epäilemättä keskiössä tulevaisuudessakin, ja tarjoavat siten erittäin mielenkiintoisia työnäkymiä alaansa harkitseville nuorille.

Teksti on julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 5.11.2021

Asiantuntija Markku Paananen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Jätä kommentti