Talkootyöllä – tekoja, tietoutta ja urheilumieltä

Freshabit LIFE IP -hanke on lähestymässä JAMKin osalta loppuaan. 7-vuotinen EU-rahoitteinen suurhanke sisävesien hyväksi mahdollisti JAMKin osallistumisen ensin automaattisten vedenlaatumittareiden ja vesinäytteiden analysoinnin kautta ja nyt vuonna 2021 loppurutistuksena tavoitteena oli ennallistaa suota Saarijärven reitin valuma-alueella. Kohteeksi valikoitui Pylkönmäen Lepikkokangas, joka sijaitsi sopivasti alueella, joka on määritetty Saarijärven reitin kuormitusriskialueeksi eli ns. hotspot-alueeksi.

Lepikkokangas on Metsähallituksen luontopalveluiden hallinnoima metsäalue, joka on keskellä Mäkelän ympäristöarvometsää. Paikalla kasvoi yli 100-vuotiasta puustoa ja alueella oli runsaasti metsäkanalintuja sekä yli 40 erilaista kääpälajia, joista osa vaateliaitakin lajeja. Alueelle ei siis haluttu mennä suurilla koneilla, vaan toteutustavaksi oli valikoitunut jo ennakkoon suon ennallistaminen talkootyön avulla.

Talkoita koronavirus huomioiden

Luonnonhoitohankkeissa talkoiden järjestäminen on vaativaa puuhaa, eikä koronavirus ainakaan helpottanut asiaa. Talkoiden päivämäärä valittiin jo Freshabit LIFE IP -hankkeen mediaviikolla, jonka JAMK järjesti toukokuussa. Talkoille tehtiin oma tapahtumasivu Facebookiin ja tapahtumaa markkinoitiin sosiaalisen median kanavissa, blogi-teksteillä, lehti-ilmoituksilla ja repäistiinpä aiheesta jopa mielipidekirjoitus näkyvällä paikalla Keskisuomalaisessa, mikä myöskin toi muutaman ilmoittautujan lisää.

1,5 viikkoa ennen talkoiden h-hetkeä kokoontumisrajoitukset kiristyivät koko maassa ja jouduttiin tekemään viime hetken päätöksiä siitä, onko tapahtuma ylipäätään mahdollista järjestää turvallisesti. Tapahtuma päätettiin kuitenkin pitää, koska kokoontuminen tapahtui ulkona ja kaikki ilmoittautujat olivat ilmoittaneet halustaan tulla paikalle ilman yhteiskuljetuksia. Lisäksi jaoimme joukon pienempiin ryhmiin siten että, ne ketkä olivat tulleet samalla autolla, pääsivät toimimaan patopaikoilla yhdessä ilman ulkopuolista altistumista. Lisäksi talkootapahtuma oli jaettu kahdelle päivälle, jolloin osallistujat voitiin jakaa kahdelle eri päivälle ilmoittautumisien mukaan.

Vaikka korona tai varsinkin sen varominen aiheuttikin jonkin verran peruuntumisia, saatiin ensimmäiseen talkoopäivään mukaan 11 henkeä ja toiseen talkoopäivään 5 henkeä. Tällä miehityksellä saimme 4/5 padoista tehtyä, joten tätä voidaan pitää erinomaisena suorituksena. Suureksi avuksi osoittautui metsuri, joka lupautui paikalle valmistelemaan patoihin tarvittavan puumateriaalin. Kun ammattimies on asialla, pystyimme samalla takamaan työturvallisuuden, kun sahaa käytti ripeä ammattilainen.

Lumi tuli maahan tänä vuonna jo marraskuussa, mutta onneksi saimme viimeisen eli viidennen padon rakennetuksi yhdessä Poken luonnonhoidon opiskelijoiden kanssa 18. marraskuuta. Samalla tarkastimme edellisten neljän padon toimivuuden. Iloksemme jyhkeät puurunkoiset padot olivat järkähtämättä paikoillaan eikä padon täyttöturvekaan ollut lähtenyt liikkumaan veden mukaan. Vain yhden padon reunaan oli vesi tehnyt pienen ohivirtauksen ja myös se saatiin korjattua Poken opiskelijoiden kanssa.

Suotalkoista jäi käteen muutakin kuin rakkoja

Patojen rakenne ja koko ovat niiden toiminnan kannalta merkittävä asia. Patojen tulee olla tarpeeksi leveitä ja korkeita, jotta padotusvaikutus saadaan tarpeeksi suurelle alalle. Padoista toki voisi tehdä tolkuttoman leveitä, mutta on huomioitava, että tolppien upottaminen maahan lekalla oli yksi talkoiden maitohappoisimmista työvaiheista. Patopaikat olivat sen verran kaukana tiestä, että valmiiden tolppien toimittaminen paikalle ei ollut mahdollista. Lisäksi vanhassa metsässä ei ollut paljoakaan nuorta puustoa, joka olisi ollut sopivan kokoista maahan hakattavaksi, joten näiden haasteiden edessä resurssien oikein allokointia jouduttiin tekemään henkilömäärän ja materiaalien suhteen. Tämä onnistui kuitenkin varsin hyvin.

Freshabit LIFE IP-hankkeen suotalkoista jäi käteen muutakin kuin rakkoja. Kaunis korpimetsä sai takaisin sinne aikaisemmin kuuluneet vetensä ja suon on mahdollista palauttaa luontaiset toimintonsa. Vettyneellä alueella on rahkasammalien mahdollista elää ja kasvit alkavat muodostaa paikalle uutta turvetta. Näin toimiessaan suo toimii tärkeänä hiilinieluna. Suuri osa rahkasammalista on määritelty Suomessa uhanalaisiksi, joten uusien kosteiden elinympäristöjen rakentaminen auttaa myös rahkasammalia ja muuta uhanalaista lajistoa. Veden pidättäminen valuma-alueella on tärkeää järvien puhtaana pysymiselle sekä myös tulvien hallinnalle. Luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen suo toimii kuin pesusieni ja samalla suodattaa vettä kosteikon tavoin. Lisäksi talkoilla saimme upeasti levitettyä tärkeää tietoa Suomen soiden huonosta tilasta ja ihmisten mahdollisuudesta tehdä jotakin konkreettista ympäristön hyväksi. Myös medianäkyvyyttä saatiin mukavasti ja tapahtumasta julkaistiinkin useita lehtijuttuja ja nauhoitettiinpa paikalta myös radiohaastattelu valtakunnalliseen Radio Suomeen.

Takaisin ihmisiin… Patojen rakentaminen on toki rankkaa puuhaa, mutta suurin osa ihmisistä oli erittäin hyvillä mielin siitä, että olivat ilmoittautuneet mukaan. Osa kyseli jo seuraavaa mahdollisuutta osallistua talkoisiin. Apuahan saimme yksityishenkilöiden lisäksi myös useilta eri tahoilta kuten Suomen luonnonsuojeluliitto, Hiilipörssi, Metsähallitus ja Keski-Suomen vesi ja ympäristö ry.

Päivä luonnossa tekee aina ihmiselle hyvää. Katsotaan, josko me JAMKissa innostutaan näistä talkoiden järjestelemisestä laajemminkin ympäristönhoidon ja ympäristökasvatuksen merkeissä.

Teksti ja kuvat: projektiasiantuntija Hanna Nousiainen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti