Ei ihan tavanomainen koulupäivä ghanalaisittain
Kestävän sanitaatioprojektin koulutuspäivä pidetään Hon kunnanviraston salissa. Tarkoitus oli aloittaa 9.30, mutta 9.45 noin puolet sadasta kutsutusta ei ole vielä saapunut paikalle. Kunnan ympäristöterveyspäällikkö, MEHOksi kutsuttu Aaron Kofi Amedzo kehottaa paikallaolijoita soittamaan tutuilleen, jotka kenties puuttuvat paikalta.
Tuulettimet ja ilmastointilaitteet hurisevat, ilma salissa on silti hikisen lämmin. Ruskeissa puutuoleissa on oikealla puolella leveä luentokäsinoja. Etuseinälle on heijastettu projektorilla diasarja. Keksejä, vesipulloja ja ruokaa on tilattu kaikille kutsutuille, ja matkakulut on luvattu maksaa.
Ensin esitellään läsnäolijat. Joka koulusta on pari oppilasta, opettajia ja rehtori sekä SHEP koulun terveyskasvatusohjelman työntekijä.
Alkurukous lausutaan seisten pää kumarassa. MEHO, JAMKin ja LABin opiskelijat sekä Tuija Manerus pitävät PowerPoint-esityksensä. Esityksille taputetaan kuin MEHOn kylässä: kaikki seisovat, käsiä heilutetaan pään yllä kuin heinää, sitten yhtä aikaa yksi taputus, kaksi taputusta ja lopuksi kolme. Kunnanjohtaja puhuu siitä, kuinka juuri nyt on oikea aika puhua lannoiteomavaraisuudesta Venäjän tilanteen vuoksi. Lopussa MEHO kääntää Tuijan esityksen vielä ewen kielelle.
Sitten pidetään evästauko. Kaikille annetaan pieni muovipussillinen, jossa on keksejä, mehua ja vettä. Sitten on kysymysten vuoro. Joku kysyy, voisiko käyttää huussipuruna tuhkaa tai kookospähkinän kuorivillaa, koska kylissä ei ole sahanpurua saatavilla. Olisi keksittävä ratkaisuja, kuinka tuoda yhteisöille vettä ja sahanpurua puutteellisille, mihin HTU:n Paulina ehdottaa vaihtokauppaa. Kysytään, haittaako juomaveden kloori kompostissa eläviä mikro-organismeja. (Ei haittaa.) Montako kertaa virtsaa lisätään kasveille, paljonko sitä täytyy laimentaa. Laitetaanko virtsaa lehdille vai vain juuriin? Mikro-organismit kiinnostavat erityisesti erästä nuorta koululaista.
Tohtori AM Akumah pitää esitelmän: Potential of compost (faecal matter) and urine for agriculture in the tropics. Esityksen mukaan virtsan ravinteet ovat heti saatavilla. Vaarana on kuitenkin ammoniakin haihtuminen virtsasta. Hän näyttää myös tilastoja, joiden mukaan virtsa ja sitä sitova biohiili johtavat lannoitteena lähes yhtä hyviin tuloksiin kuin teollinen lannoite NPK, lehmänlanta ja ihmisperäinen komposti. Sama esitys pidetään tiivistettynä myös eweksi, mutta jälkikäteen tohtorin akateemista sanavarastoa arvostellaan vaikeatajuiseksi.
Sitten on ryhmätöiden vuoro. Muodostetaan kuusi ryhmää, joilla jokaisella on yksi kysymys käsiteltävänä. Keskustellaan kuivakäymälöiden avoimista kysymyksistä kuten siivouksesta, yhteisestä huolenpidosta, huussien ylläpidosta ja ylläpidon rahoituksen vaihtoehdoista. Jaetaan koululaiset, johtajat, rehtorit, kyläläiset ja opettajat joka ryhmään. Ryhmillä on noin puoli tuntia aikaa keskustella ja tehdä juliste omasta kysymyksestä ja sen vastauksista.
Esittelyjä ennen lauletaan ewenkielinen laulu, jossa ylistetään puhdasta ruokaa ja vettä.
Ryhmätöissä nousee esiin paljon asioita: lattioiden ja istuinten varovainen pesu ettei tankkiin mene pesuainetta tai liikaa vettä, säännöllinen lakaisu, sopiva koulutus, sahanpurun laitto, vähäisen veden käyttö, käyttäjien täytyy valvoa virtsatankkia vuotojen varalta, säännöllinen tankkien tyhjennys, kannen kiinnipito, kompostikammioiden ovet kiinni kaikkina aikoina, putkimiesten ja muiden huoltotyöntekijöiden rooli sekä mainonta ja kierrätyslannoitteiden myynti apuna käymälöiden ylläpitokustannuksissa. Eräs ryhmä toteaa vakaasti, että paperia ei saa laittaa kompostiin, mikä kuulostaa suomalaisista hämmentävältä.
Keskustellaan rahoituksesta. Vanhempainilloista puhutaan merkittävän tärkeinä viestintäkanavina. Ehdotetaan, että koulut voisivat kasvattaa kukkia tai kasviksia, joita myydä kuivakäymälöiden ylläpidon kustantamiseksi. Vanhempien ja koulujen johtajien tukea tarvitaan. Kenties hallitus voisi myöntää rahaa, joku ehdottaa. MEHO esittää, että toiminnan alkuunsaamiseksi pienikin summa riittää, esimerkiksi yksi cedi (noin 13 eurosenttiä) per oppilas.
Lopuksi koulujen rehtoreille ja terveyskasvatusohjelmaan osallistuville kasvattajille on kysely kuivakäymälöihin liittyen. Nousemme seisomaan ja MEHO lausuu päätösrukouksen. Läsnäolijat hakevat ruokansa: yollof-riisiä, kanaa ja salaattia noutolaatikoissa ja lähtevät koteihinsa.
Agrologiopiskelija Iida Tornberg, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti
Kuvat 1-5: Tuija Manerus. Kuva 6: Aaron Kofi Amedzo
Iida on heinäkuun loppuun saakka harjoittelussa Ghanan Ho’ssa, Kestävän kehityksen sanitaatio -hankkeessa, jota hallinnoi Huussi ry, ja jossa Jamk Biotalousinstituutti on kumppanina.