Parrunpäältä oivalsin

Suomen ammattikorkeakouluväki kokoontui 4. – 5.5.2022 valtakunnallisille AMK-päiville Helsinkiin Metropolia AMK:n Myllypuron upouudelle kampukselle. Osallistujia oli yhteensä noin 350 kaikista ammattikorkeakouluista. Jamkistakin oli ponteva edustusryhmä. Läsnä olevien silmät ja posket hehkuivat kuin keväthuumauksessa ilmielävien kollegoiden kohtaamisesta – satapäin ja lähietäisyydeltä. Meille tuttu Vilma Mutka Mukamas Learning Designista totesikin lavalle panelistiksi noustuaan, että ”on niin mukavaa nähdä ihmisistä taas takapuoliakin”.

Päivien keskeisenä periaatteena oli, että osallistujia ei lyöty power point -nuijalla päähän, vaan tila annettiin keskustelulle ja suusta korvaan vuorovaikutukselle. Valinta oli miellyttävä, ja sen luoman eteerisen ilmapiirin pääasiassa puhetyöläisistä koostuva osallistujakunta hyödynsikin innokkaasti. Teema ”Oivalluksia osallistuen” alkoi toteuttaa tilaisuuden saatuaan itse itseään, ja ainakin henkilökohtaisesti huomasin ajoittain oivaltavani jotain. Pitkän eristäytyneisyyden jakson jälkeen yhteisöllisyyden voima oli sielua hivelevää.

Tilaa luovalle ajatustenvaihdolle

Yhteisöllisyyden merkityksestä ja sen uhkaavasta heikkenemisestä on virinnyt keskustelua pandemian ja lisääntyneen etätyöskentelyn myötä. Ammattikorkeakoulun tutkinto-ohjelmien ja muiden toimintojen siiloutuminen sekä taiteilijaorganisaatiomainen työskentelytapa on havaittu jo aiemminkin ongelmaksi. Arjessa tekeminen tahtoo pelkistyä päälle kaatuvien leipäkiireiden hoitamiseen, ja luova ajatustenvaihto kollegojen, parhaillaan hyvin erilaisesta näkökulmasta asioita katsovien, kanssa typistyy korkeintaan satunnaisiksi kohtaamisiksi. Haluan siteerata vielä Vilmaa, kun hän kertoi työn tutkija Esko Kilven tokaisseen amk:n kehittämiskeinoksi, että ”reflektoikaa enemmän”.

Metropolia AMK:ssa on yhteisöllisyyden kysymykseen tartuttu systemaattisella otteella. Vuosikymmenen alussa tehtiin päätös osallistavaa työskentelytapaa tukevien toimintojen tuomisesta olemassa oleviin rakenteisiin. Tavoitteena oli yksinkertaisesti lisätä vuorovaikutusta työntekijöiden välillä. Liikkeelle lähdettiin Parru-nimisellä projektilla. Sille perustettiin kuuden asiantuntijan työtiimi, jolle resursoitiin 2,3 henkilötyövuotta. Projekti on toteuttanut 101 talon sisäistä tapahtumaa, joihin on osallistunut 2500 Metropolian työntekijää. Toimenpiteet ovat konseptoitu Kipinät, Liekit, Nuotiot ja Säpinät -nimisiksi in-house -palveluiksi eri tilanteita varten. Korona-pandemian aiheuttama eristys toi lisätarvetta yhteisöllisyyden huoltamiseen.

Yhteinen nimittäjä palveluille on ydinryhmää laajemman osallistujajoukon tuominen ja osallistaminen ideointiin ja kehittämisnäkemysten tuottamiseen sekä vuorovaikutustilaisuuksien fasilitointi; siis hommaa, joka jää helposti esimerkiksi kiireiseltä projektikehittäjältä tekemättä. Osallistujia on haettu rohkeasti eri puolilta taloa monipuolisten näkökulmien esille tuomiseksi. Kokemukset ovat olleet niin hyviä, että toimintaa päätettiin jatkaa hieman laajennetuin resurssein. Osallistavaa työotetta on saatu juurrutettua organisaatioon ja yhteisön henkisiä resursseja ammennettu ennenkokemattomalla tavalla. Palveluita on tarjottu myös ulkopuolisille.

Oivalsin sillä kohdalla, että vastaava toiminta tuottaisi lisäarvoa omassakin tehtäväkentässäni, varmasti myös kollegoilleni. Pitäisikö Jamkin kutsua Metropolian ”parrunpäitä” evästämään yhteisöllisyyttä tukevan systeemisyyden rakentamista meille?

Teksti: Asiantuntija Markku Paananen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Kuvituskuva (c) Parru-tiimi, Piirroskuva (c) Tanja Kallio

Jätä kommentti