Kotimainen lampaanliha – ympäristöteko?

Lammas on laumaeläin, joka tuottaa mm. lihaa, villaa ja nahkaa, mutta toimii myös erinomaisena maisemanhoitajana. Lampaat pystyvät siistimään vaikeakulkuiset ympäristöt viimeistä ruohotuppoa myöten. Lampaat ovat myös kevyitä sorkkaeläimiä, jotka eivät jätä maastoon suuria jälkiä laiduntamisensa jälkeen. Siksi ne ovat hyviä maisemanhoitajia ja soveltuvat laiduntamaan esimerkiksi perinnebiotooppeja.

Perinnebiotoopit ovat uhanalaisia luontotyyppejä, joiden hoitomenetelmistä yksi on juuri laidunnus. Lampaat pystyvät poistamaan esimerkiksi ei-toivottua kasvillisuutta. Lampaiden käyttö perinnebiotooppikohteissa auttaa säilyttämään ne sekä niille kehittynyttä rikasta eliölajistoa. Suomalaisen kulttuurihistoriallisen identiteetin, kauniin maalaismaiseman ja luonnon monimuotoisuuden kannalta lampaat ovat tärkeässä asemassa vaalien sekä hoitaen tehokkaasti tätä uhanalaista luontotyyppiä.

Luonnon monimuotoisuuteen lampaat vaikuttavat positiivisessa mielessä maisemanhoitajina, mutta lampaanlihan tuottamisen sanotaan vaikuttavan ympäristöön hieman eri tavalla. Lampaanlihaa ei ole lautasillamme niin usein kuin esimerkiksi naudan-, sian- tai broilerinlihaa. Lampaanliha on Suomessa ehkä enemmän sesonginomainen tuote verrattaessa muiden lihojen saatavuuteen marketeissa, mutta silti se lasketaan ilmastoakuormittavaksi punaiseksi lihaksi. Ja miksi? Koska lampaanlihassa on rasvaa ja punaisen lihan käytölle suositellaan viikkorajoitteita sekä kehotetaan vähentämään tai korvaamaan lihaa mm. kasviksilla jo terveydellisistäkin syistä. Siitäpä voisi miettiä vaihtoehtoja omalle lautaselle! Esimerkiksi kerran viikossa hyvä pala lammasta ja lautaselle puolet kasviksia. Varmasti parempi vaihtoehto ympäristön kannalta, kuin vaikkapa joka päivä lautasella oleva sika-nautajauhelihasta ja makaronista tehty makaronimössö.

Alkutuotannolla on suuret ympäristövaikutukset – vai onko?

Märehtijänä myös lammas tuottaa metaania eli kasvihuonekaasua. Jotta lampaanlihalle voidaan laskea sen ilmastovaikutus eli hiilijalanjälki, on tiedettävä lampaanlihan koko elinkaari alkutuotannosta pöytään. Maataloudesta syntyy päästöjä eri osa-alueilla, jolloin pelkkä märehtijän metaanipäästö ei riitä määrittämään ilmastovaikutusta. Viljelystä niin turve- kuin peltomaalla ja käytetystä energiasta syntyy päästöjä, samoin kuin lannan käsittelystä ja varastoinnista. Kotieläintuotannossa rehuntuotantoon käytetään isompaa peltoalaa, jolloin nurmipeltojen osuus jää usein pienemmäksi, mikä vaikuttaa myös päästöihin. Laidun on luontaisin rehu lampaille ja myöskin edullisin ruokintatapa. Ruokinta vaikuttaa myös eläimen kasvuun ja ennen kaikkea hyvinvointiin. Tilalliselle ruokinnan, kuten laidunruokinnan onnistuminen on jokavuotista työtä, joka vaatii paljon suunnittelua.

Kasvaessaan kaikki kasvit sitovat hiiltä sekä maanpäälliseen osaan että juuristoon. Nurmikasvit monivuotisina ja runsasjuurisina kasveina sitovat tehokkaasti hiilidioksidia, ja juuret vieläpä lisääntyvät nurmen vanhetessa. Noin puolet nurmien sitomasta hiilestä on nimenomaan juuristossa. Juurien määrään vaikuttaa kuitenkin myös esimerkiksi nurmikasvilaji, viljelytekniikat ja kasvukauden sää. Lajiseoksina viljeltynä nurmet toimivat vielä tehokkaammin hiilensitojina. Kasvien sitomaa hiiltä kuitenkin pääsee karkaamaan viljelytoimien, kuten maanmuokkauksen vuoksi. Esimerkiksi nurmen ensimmäinen niitto keskeyttää yhteyttämistuotteiden kulun juuristoon ja osa juuristosta kuolee, mutta samaan aikaan nurmi keskittyy uudelleen kasvuun kohti toista satoa siirtäen yhteyttämistuotteita uusien juurien kasvulle. Näistä syistä peltomaasta halutaan rakentaa tehokas ja pitkäaikainen varasto hiilelle eli hiilinielu. Nurmilajiseosta valitessa täytyy osata miettiä myös eläintä, joka nurmea syö. Jos seos sisältää liikaa lajia, joka ei ole niin maittavaa eläimelle, eläin vähentää syöntiä, mikä näkyy myös eläimen kasvussa ja näin ollen lopulta lihantuotannossa.

Kotimaisen lampaanlihan kulutusta on varaa kasvattaa

Lihankulutus lasketaan henkilöä kohti luullisella lihalla. Lampaanlihan kulutus henkilöä kohti parin viimeisen vuoden aikana on ollut noin 0,5- 0,7kg vuodessa, johon lasketaan noin 20% osuus luusta sekä kypsennyshävikki 10- 30% riippuen tuotteesta. Tällöin varsinainen syöty liha on noin puolet edellä annetusta määrästä. Käytännössä siis 0,5kg lihankulutus vuodessa on noin 0,25kg. Vastaavat lihankulutukset parin viime vuoden aikana ovat naudalle alle 20kg ja sialle sekä broilerille lähemmäs 30kg vuodessa.

Lampaanlihan kulutus Suomessa on pientä ja itse asiassa vain joka toinen karitsa-annos on kotimaista lihaa. Lampaan- ja karitsanlihan yhteiskulutuksesta kotimaista on noin kolmasosa. Mistä siis loput lampaanlihat tulevat? Euroopan maista suurimpia lampaanlihantuottajamaita ovat Iso-Britannia, Espanja ja Ranska, mutta Suomeen lampaanlihaa tuodaan eniten Uudesta-Seelannista. Lampaanlihaa Suomesta ei juurikaan viedä ja lampaanlihan tuonti aiheuttaakin painetta hintoihin ja tuotteistukseen. Suomessa ei ilmeisesti ole olemassa kunnollisia tilastoja lampaan- tai karitsanlihan kuluttajahinnoista, eivätkä Suomen tuottajahinnat seuraa muiden tuottajamaiden hintoja. Suomessa lampaanlihan hinnat ovat alhaisemmat ja tasaisemmat pitkän aikavälin tarkastelussa.

Mitä on syytä ottaa huomioon, kun pohditaan ruoan ympäristövaikutuksia? Ympäristöön vaikuttavia asioita on monia ja ne muodostavat ketjun, jota yleensä tarkastellaan hiilijalanjälkenä eli kuinka paljon minä tai tuotteeni saastuttaa tätä maapalloa. Siksi on hyvä verrata, onko tuontilihan ostaminen järkevää, kun pohditaan päästöjen ketjua alkutuotannosta pöytään asti. Kuljetus lisää tuontilihan päästöjä huomattavasti.

Kotimainen lampaanliha on hyvä valinta

Suomalainen lammas toimii erinomaisena maisemanhoitajana ja lampaita otetaan kesätyöntekijöiksi esimerkiksi kaupungeille maisemanhoitoa varten. Lampaiden käyttö perinnebiotooppikohteissa auttaa rikastuttamaan eliölajistoa sekä säilyttämään perinnemaisemat. Lampaiden ruokinta koostuu suurelta osin laitumesta, säilörehusta ja heinästä eli tilojen pellot ovat suurelta osin nurmikasveilla, jolloin hiilensidontaa tapahtuu hiilivarastoksi asti. Lampaanlihan kulutus on pientä Suomessa, joten jos kaupasta ostaessa vaihtaa yhden annoksen viikossa lampaanlihaan, tuskin päästöt nousevat taivaisiin. Kotimaisen tuotteen valinta on aina vastuullista, halusi sitten tukea työllisyyttä, eettisyyttä tai ruuan laatua. Suomalaisen ruuan takana on aina puhdas ilma, vesi ja maaperä.

Mikä olisi ratkaisu sille, että lampaanlihaa suosittaisiin enemmän ja kotimaista lampaanlihaa saataisiin enemmän kuluttajien pöytiin? Esimerkiksi tähän kysymykseen haetaan vastausta Jamk Biotalousinstituutin koordinoimassa Lampaanlihan tuotannon kehittäminen -hankkeessa. Hankkeesta saat lisää tietoa osoitteesta: www.aitomaaseutu.fi/lammasketju.

Johanna Toivonen, agrologiopiskelija, erikoistumisharjoittelussa Lampaanlihan tuotantoketjun kehittäminen -hankkeessa. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti