Erikoistumisharjoittelussa Biotalousinstituutin testauslaboratoriossa
Moikka, täällä kirjoittelee Aino, 4. vuoden agrologiopiskelija. Päädyin suorittamaan osan erikoistumisharjoittelustani Biotalousinstituutin testauslaboratorioon syyskuussa, kun labraan haettiin opiskelijaa, joka auttaisi asiakastyössä polttoaineen analysoimisen ja kuivattamisen parissa. Osan harjoittelustani olin suorittanut Metsä Springin tekstiilikuitutehtaalla, joten mahdollisuus päästä laajentamaan osaamistani erilaisessa oppimisympäristössä oli tervetullutta.
Vaikka harjoittelun alkuperäinen rakenne koskikin polttoaineen analysointia, pääsin tekemään paljon muutakin. Päivät koostuivat asiakkaiden biomassojen käsittelyistä, erilaisista rakentamis- ja purkutöistä, kaapelitunnelin kaivamisesta, aitojen pystyttämisestä, työkoneilla ajamisesta, lämpökameralla kuvaamisesta, järjestelystä, siivoamisesta, kirjaamisesta, raportoimisesta ja Hakijan päivään osallistumisesta. Tekeminen harjoittelussa oli monipuolista ja joka päivä oppi jotain uutta. Työtehtäviin sain perehdytystä ja tukea laboratorion henkilökunnalta. Oli mukavaa huomata, miten omaan työskentelyyni luotettiin ja sainkin suorittaa työtehtäviä myös itsenäisesti.
Agrologiopinnoista hyvät lähtötiedot harjoitteluun
Agrologin opinnoista olin saanut hyviä lähtötietoja testauslaboratoriossa työskentelemiseen. Bioenergy Use in the Rural Areas -kurssilta polttoaineiden esikäsittely ja analysointi oli tullutkin jo tutuksi, eikä haitannut vaikkei osannut tai tiennyt kaikkea etukäteen. Työn ohessa opetettiin ja selitettiin, miten ja miksi asiat tehdään. Harjoittelun aikana luotto omaan tekemiseen kasvoi. On myös tärkeää ymmärtää, ettei haittaa, vaikka ei osaisi kaikkea heti. Harjoittelun tarkoituksena on oppia uutta ja haastaa itseään. Laboratorion henkilökunta rohkaisikin minua useasti tekemään asiat ensin itse, jonka jälkeen auttoivat eteenpäin, mikäli homma ei lähtenyt sujumaan. Tekemällä oppii, niinhän se menee.
Mitä sitten opin harjoittelussa? Listasta tulisi varmaan niin pitkä, että sitä lukisi huomennakin. Päällimmäisenä tulee kuitenkin mieleen työkoneiden käyttö, erilaiset analyysit ja biomassojen käsittelyt, innovatiivinen ongelmanratkaisu ja se ettei saa lannistua. Jos jokin suunnitelma ei toimi heti, tulee hetkeksi pysähtyä ja miettiä uutta ratkaisua. Yhteistyön tärkeys on myös korostunut harjoittelussa. Työyhteisö rakentuu monesta eri alan osaajasta, näitä resursseja kannattaa ja pitää hyödyntää.
Lopuksi haluaisin kiittää Miiaa, Kimmoa, Villeä ja Jannea. Kiitos että mahdollistitte tämän harjoittelun ja jaksoitte alusta loppuun opastaa minua ja otitte minut mukaan työyhteisöönne. Harjoittelujaksoni on ollut erittäin mielenkiintoista ja saamiani oppeja voin varmasti hyödyntää tulevaisuudessakin. Töihin on ollut joka päivä mukavaa tulla, miettien mitäköhän hauskaa tänään tehdään.
Agrologiopiskelija Aino Penttinen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti