Kohti agrologin ammattia
Kahden opiskelijan tarina siitä, miten agrologiopinnot ovat edenneet.
Kaikki kiinnostaa!
Ennen ensimmäisiä virallisia luentoja ryhmänohjaajamme järjesti ryhmällemme tutustumistapaamisen Zoomin välityksellä. Huomasin heti, että ryhmä koostuu samanhenkisistä ihmisistä. Tuli sellainen olo, että on kiva alkaa yhdessä opiskella. Biologian kurssi opintojen alussa oli mahtava. Sen ja muiden kurssien ansiosta huomasin, kuinka laajalla kentällä agrologit työskentelevät. Erilaisia työmahdollisuuksia tulisi olemaan huimasti valmistumisen jälkeen. Pääsimme myös keräämään kasvikansiota, jonka aikana opin paljon uusia kasveja. Meillä kotona kerätään kyllä villiyrttejä, mutta kurssin aikana silmäni avautuivat aivan uudella lailla kasveille. Erityisesti minua alkoi kiehtomaan metsäkasvillisuus ja metsien kasvupaikkatyypitys.
Ihan kohta, ensi tammikuussa käynnistyy jo kolmas opiskeluvuosi. Apua, miten nopeasti aika menee! Tässä vaiheessa opinnoissa pitäisi alkaa suuntautumaan johonkin tarjolla olevaan vaihtoehtoon. Minulla vain on sellainen pikku ongelma, että haluaisin suuntautua vähän joka suuntaan. Metsäala ainakin kiinnostaa kovasti, ja siihen Jamk tarjoaakin todella laadukasta opetusta. Moni muukin asia kiinnostaisi, esimerkiksi ympäristö, energiatuotanto, tuotantoeläimet ja maataloustuotteiden jatkojalostus. Onneksi kursseja voi valita vapaasti eri aihealueista, eikä opiskeluiden suuntaus ole siten kiveen hakattua.
Opinnot sujuvat aika jouhevasti, sillä monimuotokoulutuksessa opiskellaan pääsääntöisesti etänä. Jopa täältä Lapista asti pystyy opiskelemaan Tarvaalassa, aika hassu ajatuksena. Kuitenkin ne parhaat luennot ja hetket opinnoissa on tapahtuneet silloin, kun ollaan lähiopetuspäivillä koululla. Mieleen on jäänyt erityisesti navettapäivä, traktoriharjoitukset ja metsäreissut. Ai niin, ja tietysti Alkutuotannon käytännöt -kurssin harjoittelu, jonka suoritin lypsykarjatilalla. Ensikertalaisena navetassa olin kuin lapsi huvipuistossa, rakastuin kaikkiin ja kaikkeen mitä sain tehdä ja kokea. Arvostus tilallisia kohtaan nousi huimasti! Käytännön maataloustöitä pitäisi jokaisen ihmisen päästä edes kerran elämässään kokemaan. Luulen, että silloin ihmisten ajatukset maataloudesta muuttuisivat paljon suopeampaan suuntaan.
Vaikka opinnoissa tulee aina välillä kiireempiäkin aikoja, niin aina sitä mielenkiinnolla odottaa tulevan lukukauden kursseja. Tulevan kevään kurssipaletti on taas sen verran mielenkiintoinen, että täytyy oikein ajatuksen kanssa koittaa keskittyä, että saa maaliin asti nyt käynnissä olevat kurssit. Jokainen kurssi on hyvin omanlainen. Siinä se tämän koulutuksen suola taitaakin olla: monipuoliset aiheet, joita käsitellään niin teorian kuin käytännönkin kautta.
Opinnot ovat jo puolivälissä – tulisiko minusta yrittäjä?
Opiskelu imaisi heti mukaansa. Ensimmäisellä lukukaudella opiskeltiin muun muassa tietotekniikkaa, jota olikin hyvä kerrata. Sillä kurssilla tehtävä raporttipohjan tekeminen oli hyvää valmistautumista jatkoa varten. Ei tarvitse joka kerta tehdä pohjaa uudestaan, vaan kaikki raportit voi tehdä sille. Perusopinnotkin alkoivat, ja agrologin biologia vei mennessään. Huomasin kulkevani lenkeillä katse ojanpenkoilla, niskat jumissa. Kasvioon oli kerryttävä 100 annettua kasvia kuvin.
Ensimmäinen käytännön harjoittelu oli alkutuotantoon tutustuminen heti kevään opintojen jälkeen. Pieni luomu emolehmätila antoi hyvän pohjan jatko-opiskeluun. Pääsin tutustumaan pienen tilan monipuolisiin tehtäviin taimikonraivauksesta eläinten ruokintaan ja hyvinvoinnin seuraamiseen. Mielessä on alkanut pyöriä oma yritys, joka voisi olla jotain Green Care -tyyppistä toimintaa. Näin voisin yhdistää molemmat ammattini.
Pian tulee kaksi vuotta opintojen alkamisesta ja olemme jo puolessa välissä. Miten tämä aika voikin rientää näin äkkiä?! Pitäisikö tässä alkaa jo jotain ymmärtääkin alasta. Välillä tuntuu, ettei osaa yhtään mitään, mutta kyllä sitä jotain lienee jo taskun pohjalle tarttunut. Opintojen myötä on alkanut seurata enemmän maa- ja metsätalouden uutisointia, ja on alkanut kiinnittää huomiota myös esimerkiksi EU-tukipäätöksiin, jotka ei aiemmin kiinnostaneet juuri ollenkaan.
Kun työskentelin vielä aiemmassa ammatissani, mietin aika ajoin, mitä sitä isona tekisi. Opiskelu tuntui silloin kovin kaukaa haetulta, ja tuntui vielä pari vuotta sittenkin siltä, että mitenhän sitä osaa ja jaksaa. Mutta kun opinnot sitten alkoivat, siihen sujahtikin nopeasti kiinni, koronarajoituksista huolimatta. Meidän monimuotoryhmä hitsautui yllättävän nopeasti yhteen, vaikkei nähtykään kuin pari kertaa ensimmäisen lukukauden aikana. Samanhenkisiä, eri ikäisiä ihmisiä luokka täynnä. Oli kiva saada äänille kasvot. Tuntui myös hassulta nähdä livenä ne ihmiset, joiden kanssa oli jo tehnyt useammankin ryhmätyön.
Metsäopinnot ovat olleet yksi innostavimmista alueista. Tehtävienannot ovat laajoja, mutta niitä tehdessä oppiminen tapahtuu kuin itsestään. Tämä opiskelutapa sopii itselleni hyvin. Etsin tietoa, pähkäilen, tutkailen, kysyn neuvoa niin opettajalta kuin opiskelijakavereiltanikin, kiroan, hymyilen ja tadaa – yksi tehtävä on taas tehty. Omaa pientä metsätilkkuakin on alkanut katselemaan ihan eri näkökulmasta ja eri mielenkiinnolla kuin ennen. Olenkin valinnut koulutukseen kuuluvat kaikki metsäopinnot, koska ne ovat olleet itselleni kaikkein mielekkäimpiä.
Toinen osa-alue, joka on selkeimmin noussut niin sanotusti tarkempaan tarkasteluun, ovat tuotantoeläimet, ja niistä erityisesti lampaat. Koska Jamkin tarjonnassa ei ollut itselleni sopivaa lammastalouskurssia, pystyin valitsemaan sellaisen Oulun AMK:sta. Ristiinopiskelun mahdollisuus on mielestäni hieno asia. Näin saan koostettua itselleni sopivan ja mielekkään opintosisällön, joka palvelee minua myös opintojen jälkeen. Esimerkiksi tätä lammastalouskurssia pystyn hyödyntämään ensimmäisessä pitkässä harjoittelupaikassani, jonka suoritan pienellä lammastilalla. Myös harjoittelupaikka hyötyy siitä, koska teen kurssiin sisältyvät laidunnus- ja ruokintasuunnitelmat heille.
Tulevalla kevätlukukaudella aloitamme jo suunnan kohti opinnäytetyön tekemistäkin. Tuntuu kyllä hurjalta. Askel kohti agrologin ammattia on jo puolessa välissä!
Agrologiopiskelijat Eeva Värriö ja Sanna Patosalmi, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti
Lue Eevan ja Sannan edellinen blogi siitä, kuinka he päätyivät agrologiopintojen pariin.