Asiat ovat harvoin mustavalkoisia – metsässäkään

Metsät ovat puhuttaneet suomalaisia viime vuosina. Keskustelua on käyty metsien hakkuutavoista ja -tasosta, hiilinieluista sekä monimuotoisuuden tilasta. Myös EU:n päätösten vaikutuksista metsäalaan on keskusteltu meillä paljon.

Vilkkaan keskustelun ymmärtää, koska metsä on monessa mielessä arvokas: metsästä löytyy niin elonkirjoa, elämyksiä, estetiikkaa kuin euroja. Erilaisten näkökulmien yhteensovittaminen ei ole aina helppoa. Metsänomistajia on Suomessa reilu 600 000. Heillä kaikilla on omanlaiset tavoitteet metsilleen. Metsää omistamattomilla suomalaisilla on myös oma näkökulma metsään. Se voi olla perua esim. lapsuuden mökkilomista tai leiritulilta.  Tai aikuisiän sienimetsistä tai metsävaelluksilta.

Jaksollisesta kasvatuksesta paljon tutkimustietoa

Jaksollinen kasvatus (tasaikäismetsätalous) otettiin laajaan käyttöön Suomessa 1950-luvulla, kun maan hyvinvointia alettiin rakentamaan metsien varaan. Sitä ennen puuston määrä ja laatu olivat alentuneet pitkään jatkuneiden harsintahakkuiden seurauksena. Jaksollista kasvatusta on tutkittu ja kehitetty pitkään. Menetelmästä on myös kokemusperäistä tietoa jo 70 vuoden ajalta.

Jaksollinen kasvatus on menetelmä, jossa metsässä on eri ikä- ja kehitysvaiheessa olevia metsäkuvioita. On aukeita alueita, eri ikävaiheessa olevia taimikoita ja kasvatusmetsiä sekä uudistuskypsiä metsiä. Ja niiden mukaisia hoito- ja hakkuutapoja.

Jatkuvaa kasvatusta tutkitaan ja kehitetään paljon

Jatkuvassa kasvatuksessa (eri-ikäismetsätalous) metsää ei kasvateta yhtenä tasaikäisenä puusukupolvena, vaan metsä koostuu eri ikä- ja kehitysvaiheessa olevista puista. Samassa kehitysvaiheessa olevia metsäkuvioita ei juurikaan ole. Poistettavat puut valitaan poimintahakkuissa niin, että kasvamaan jää riittävästi elinvoimaisia puita ja uusia taimia syntyisi. Tavoitteena on, että uudistamishakkuita ei tarvittaisi tai ainakin niitä siirrettäisiin myöhemmäksi.

Tutkimusten mukaan osa metsänomistajista (noin 30 %) haluaa hyödyntää jatkuvaa kasvatusta paljon ja osa (noin 20 %) ainakin kokeilla sitä. Jatkuvan kasvatuksen hakkuita tehdään kuitenkin edelleen hyvin vähän Suomen metsäkeskuksen tilastojen mukaan. Metsänomistaja on saanut valita vapaasti hakkuutavan metsälain muutoksen myötä vuodesta 2014 alkaen.

Metsänomistaja voi hyödyntää erilaisia metsänkäsittelymenetelmiä limittäin ja päällekkäin aikojen saatossa. Menetelmän valintaan vaikuttaa kasvupaikka, puusto ja niiden erityispiirteet, käsittelyhistoria sekä metsänomistajan tavoitteet. Toki myös puun kysyntä tai metsänhoitotöiden tarjonta. 

Eri menetelmien parhaat puolet hyödyntämällä parempaan lopputulokseen

Jaksollisen metsänkasvatuksen vahvuutena on hyvä puuntuotos kivennäismaalla. Runsaat metsävarat mahdollistavat työtä ja toimeentuloa monelle. Metsätyöt on myös helppo toteuttaa kuvioittain.

Jatkuvan kasvatuksen etuina on, että metsä säilyy peitteisenä pitkään ja metsänhoidon kulut ovat pienet.

Metsänkäsittelymenetelmillä on myös haittansa: Jaksollisessa kasvatuksessa metsän uudistamisvaihe aiheuttaa ison muutoksen luontoon ja maisemaan. Jatkuvassa kasvatuksessa haitat liittyvät puuntuotantoon: korjuun ja metsän uudistumisen haasteisiin sekä vähäiseen peruspuustoon. Säästöpuista, lahopuista ja arvokkaista elinympäristöistä on huolehdittava kaikissa menetelmissä.

Metsänkäsittelymenetelmien hiilivaikutusten vertailu on vaikeaa. Rehevillä soilla jatkuva kasvatus vaikuttaa lupaavalta tavalta turvata soiden hiilivarastoja tai ainakin hidastaa maaperän hiilipäästöjä. Toisaalta jaksollinen kasvatus kivennäismailla ja parempi puuston kasvu sekä fossiilisten raaka-aineiden korvausvaikutukset ovat tärkeitä tekijöitä hiilitaseen kannalta. Myös erilaisten metsien tuhoherkkyys ja tarkastelun aikaulottuvuus vaikuttaa vertailuun. Onneksi käynnissä oleva metsäntutkimus tulee tuottamaan hiiliteemaan paljon lisää tietoa tulevaisuudessa.

Metsänkäsittelymenetelmiä kannattaa monipuolistaa

Suomessa on toimivat metsänkäsittelymenetelmät. Mielestäni niihin ei tarvita isoja muutoksia. Metsänkäsittelymenetelmiä kannattaisi kuitenkin monipuolistaa erilaisten metsien, metsänomistajien ja heidän tavoitteiden takia.

Toivoisin, että useammat metsänomistajat kokeilisivat jatkuvaa kasvatusta omassa metsässään. Näin siitä saataisiin lisää käytännön kokemusta ja käytäntöön perustuvaa tutkimustietoa. Hyviä jatkuvan kasvatuksen kohteita voi etsiä esimerkiksi suo- ja rantametsistä, arvokkaiden luontokohteiden läheisyydestä tai heikkotuottoisilta mailta.

Jaksollista kasvatusta käyttäisin edelleen etenkin hyväkasvusilla kivennäismailla. Siellä metsänhoidon panostuksille saadaan paras vastine niin metsänomistajan kuin yhteiskunnan kannalta. Onneksi meillä on valveutuneet metsänomistajat ja osaavat metsäammattilaiset.

Jos jatkuva kasvatus kiinnostaa, Luonnonvarakeskuksen jatkuvapeitteisen kasvatuksen synteesiraportista 40/2022 löytyy paljon lisätietoja.  Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus: Synteesiraportti – Jukuri (luke.fi)

Yläkuva: Potentiaalisen jatkuvan kohteen tunnusmerkkinä on useammat latvuskerrokset ja sekapuustoisuus. Kuva: Juha Tuononen, Suomen metsäkeskus.

Vanhempi asiantuntija Helena Reiman, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti