Maatilamuovien kierrättämiseen tarvitaan selkeitä pelisääntöjä

Maatilojen muovit kiertoon (MuKi) -hanke kartoitti loka-marraskuussa 2022 maatiloille kertyvän muovin määrää ja koostumusta, sekä tilallisten ajatuksia muovien kierrättämiseen liittyen. Asia koettiin ilmeisen tärkeäksi, sillä parin viikon aikana kyselyyn kertyi lähes 270 vastausta. Vastaajat olivat pääosin naudanlihan tuotantoa harjoittavia, mutta mukana oli myös kasvinviljelijöitä, lammas-, hevos- ja puutarhatilallisia sekä muutama sika- ja broileritilallinen. Vastanneiden tilakoko oli keskimäärin 92,5 peltohehtaaria ja viljely keskittyi enimmäkseen säilörehun tai viljan tuottamiseen. Kyselyn vastaukset vahvistavat jo hankevalmistelussa esiin nousseita haasteita.

Muovia siellä, muovia täällä, muovia joka säällä

Maatiloilla käytetään vuosittain paljon muovia. Kyselyyn vastanneiden mukaan lineaarista pientiheyspolyeteeniä (PE-LLD) eli tutummin paalimuovia, käytettiin keskimäärin 65 rullaa vuodessa. Yhdestä muovirullasta riittää muovia keskimäärin 14-16 pyöröpaaliin, joten tällä määrällä muovitetaan vuodessa keskimäärin noin tuhat pyöröpaalia/tila.

Toki maatiloilla muutakin muovia käytetään. Pientiheyspolyeteeniä (PE-LD) eli aumamuovia tai katekalvoa käytetään tilallisten arvion mukaan 325 kg, suuritiheyspolyeteeniä (PE-HD) eli kanistereita ja kasteluletkuja 240 kg ja Polypropeeniä (PP) suursäkkien, paalinarujen, katekankaiden ja -harsojen muodossa 162 kg vuosittain. Puutarhatiloilla ja erikoiskasvien tuotannossa muovien käyttö keskittyy enimmäkseen aumamuoveihin ja katekalvoihin (PE-LD), joita käytetään arviolta 508 kg. Lisäksi suursäkkejä, katekangasta ja -harsoa (PP) käytetään 36 kg ja kanistereita ja kasteluletkuja (PE-HD) 4kg.

Maatilalliset halukkaita kierrättämään, mutta…

Maatilamuovien kierrättämisen haasteena ovat perinteisesti muovien likaisuus ja muoveihin jäävät orgaanisen aineksen jäämät. Realistisesti ajateltuna kaikki muovijäte ei sovellu kierrätettäväksi. Tilallisten arvioiden mukaan kuitenkin 70-80 % tiloilla syntyneestä jätemuovista soveltuisi kierrätettäväksi, hieman laadusta riippuen. Tällä hetkellä noin 90 % jätemuoveista kuitenkin päätyy energiajätteeksi. Parempi sekin, kuin muovien luontoon jättäminen tai ”kotipoltto”, mutta olisihan tuossa aika paljon materiaalia uusiokäyttöä ajatellen.

Jokainen omassa kotitaloudessaan muoveja kierrättävä tietää, että muovijätteen säilyttäminen vie tilaa. Kun mittakaava muutetaan kotitalouksien muutamasta kilosta maatilojen tuhansiin kiloihin, vaatii se tilusrakenteelta suunnittelua. Jätteiden kierrättäminen kannattaa huomioida uusia tuotantotiloja rakennettaessa, mutta vanhemmilla tiloilla jätemuovin varastoiminen muodostuu usein haasteeksi. Muovijätteen säilytyspaikan tulisi nimittäin sijaita lähellä jätteiden syntypaikkaa, olla koneellisesti täytettävissä ja tyhjennettävissä sekä suojata jätteet sateelta, lumelta ja auringon paahteelta. Tällaista varastotilaa harvalla tilalla on liiaksi asti, joten viljelijät säilyttävät jätemuovinsa edelleen usein taivasalla. Eipä siinä, ei se muovi sitä sadetta pelkää, mutta kierrättämisen kannalta tämä ei kuitenkaan ole optimaalinen tilanne. Muovijätettä varastoidessa on myös muistettava turvallisuusriskit. Jyrsijäongelman lisäksi on huomioitava, että muovikasa sisältää melkoisen määrän energiaa ja syttyessään se saa äkkiä suuret vahingot aikaan.

Muovin uusiokäyttöä ajatellen muovin laatu alkaa kärsiä auringon paahteesta, eikä pakkanenkaan sille hyvää tee. Vesi tuo myös ikävän yllätyksen viljelijälle, sillä kierrätysmaksut maksetaan usein jätekuorman painon mukaan. MTK Pohjois-Savon alueella järjestettyjen muovikeräysten tulosten perusteella, vesi saattaa kattaa kuorman painosta jopa 40 %. Tämä tarkoittaa sitä, että tilallinen maksaa vedestä (=turhasta), joka lisäksi vaikeuttaa muovien vastaanottajan prosesseja. Kierrättämisestä tilalliselle koituvat kustannukset nousevat muutenkin korkeiksi, tuhansiin euroihin vuodessa, joten ei siinä enää tee mieli vedestä maksaa. Etenkään, jos kerätty materiaali menee toisen yrittäjän raaka-aineeksi esimerkiksi energian tuotantoon. On ymmärrettävää, että tilallinen kokee kohtuuttomaksi maksaa materiaalista, josta toinen yrittäjä ottaa myyntituotot itselleen, oli välissä prosessointia tai ei. Jokaisen tulee toki kustantaa jätteensä itse, sitä ei käy kieltäminen. Mutta harvalle yrittäjälle raaka-aineesta kuitenkaan maksetaan – on se viljelijäkin ne muovit sieltä kaupasta kertaalleen ostanut.

Hinnan lisäksi logistiikka kismittää viljelijöitä. Tilallisten mukaan hakuaikataulut eivät pidä, tai kuljetuksia ei saada lainkaan järjestymään. Useilla alueilla muoveja ei myöskään saa sijoitettua minnekään: jäteyhtiöt eivät niitä ota vastaan, vaikka siitä maksettaisiin ja kierrätyksen kannalta vastaanottajat ovat niin kaukana, että kuljetusten hinta nousee usein kohtuuttoman korkeaksi. Muovien vastaanottajilta tilalliset toivoisivat pysyviä vastaanottokriteerejä. Tällä hetkellä kriteerit muuttuvat usein, joten pitkäjänteistä kierrättämistä on haastava toteuttaa käytännössä. Tilallisen näkökulmasta kierrättämisen tulisi olla helppoa ja edullista. Puhutaanhan nyt kuitenkin jätteistä; tilalla on paljon muutakin tekemistä kuin huolehtia jätteiden käsittelystä. Ja mitä enemmän työtä jätteiden eteen tehdään, sen kohtuullisempaan hintaan niistä tulisi päästä eroon. Kiertotalouden näkökulmasta olisi ainoastaan järkevää, että kierrättäminen olisi edullisempaa, kuin energiajätteen hävittäminen.

Yhteiset käytännöt ja hinta avainasemassa

Yhteenvetona: tilalliset kaipaavat helppoa, halpaa ja toimivaa keinoa kierrättää muovijätettä. Muoveja ollaan yleisesti ottaen halukkaita lajittelemaan, jopa innokkaita, kunhan vastaanottajien käytänteet saataisiin selkeämmiksi. Tällä hetkellä lajitteluun ja muovien puhtauteen panostetaan jo paljon aikaa ja vaivaa, sillä asia nähdään viljelijöiden keskuudessa todella tärkeäksi. Työ tuntuu ymmärrettävästi kuitenkin turhalta, mikäli kuljetukset eivät tule ajallaan tai loppusijoituskohde on energiajäte, joka lähtökohtaisesti ei näin suurta lajittelua vaadi.

Kierrättämistä ajatellen tarvitaan lisäksi muitakin maksumiehiä kuin viljelijä. Mitä kalliimpaa kierrättäminen on, sitä varmemmin se jätetään tekemättä. Tämän hetken maatalouden kustannuskriisin tietäen, ei tilallisia oikein syyttääkään voi. Muoviongelma alkaa kuitenkin levitä tiloilla kestämättömäksi ja riskinä on, että muoveista hankkiudutaan eroon hieman kyseenalaisilla keinoilla. Tämä ei ole hyväksi kiertotaloudelle sen enempää kuin ympäristöllekään.

Jos siis sinulla on intoa tai keinoja edellä mainittujen ongelmien ratkaisuun, ota yhteyttä Maatilojen muovit kiertoon (MuKi) -hankkeen tiimiläisiin ja tule ratkomaan ongelmia yhdessä! Lisää tietoa hankkeen verkkosivuilta www.aitomaaseutu.fi/muki. MuKi-hanke toteutetaan tiiviissä yhteistyössä eMuovi-hankkeen kanssa. eMuovi-hankkeen tarkoituksena on kehittää alustaekosysteemi, joka kokoaa maatalousmuovien toimitusketjun toimijat yhteen, jotta muovien kierto jätteestä uudeksi tuotteeksi saadaan suljettua. Hankkeesta saat lisää tietoa verkkosivuilta www.jamk.fi/emuovi.

MuKi-hanketta hallinnoi Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja se toteutetaan yhteistyössä LAB-ammattikorkeakoulun sekä MTK Pohjois-Savon kanssa. Hanketta rahoittavat Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma (JÄSMY), Keski-Suomen, Etelä-Savon, Kaakkois-Suomen, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon Ely-keskukset sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja LAB-ammattikorkeakoulu.

Projektipäällikkö Aija Hytönen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti