Yltääkö maailman kuohunta kylille ja yrityksiin? Riskienhallinta kuntoon!
Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalousinstituutin hankkeissa on tänä syksynä puhuttu erilaisiin tilanteisiin ja muutoksiin varautumisesta, mikä ei nykyisessä maailmantilanteessa ole lainkaan yliampuvaa. Kuohunnan odotetaan yltävän omille nurkillemme vähintään energianpuutteen muodossa, toisaalta koronapandemia näytti jo aiemmin, kuinka ennalta odottamattoman laajalti muutokset voivat toimintaamme ohjata. Miten kyläyhteisöt ja maaseudun toimijat sitten voivat varautua erilaisiin elin- ja toimintaympäristön haasteisiin tai yllättäviin muutoksiin? Ja miten maaseudun toimijat voivat paremmin vaikuttaa oman toimintaympäristönsä kestävyyteen?
Näitä teemoja käsiteltiin marraskuussa kolmessa Polku 2.0 –hankkeen järjestämässä Eloa Maaseudulle –tapahtumasarjan päivässä. Erityisesti 19.11. Vehniän Himmassa järjestetyssä tapahtumassa tultiin lähelle varautumisen ja kriisinhallinnan teemoja, kun kylätoimijat esittelivät muun muassa kyliensä sydäniskuri- ja VAPEPA-ryhmiä (vapaaehtoinen pelastuspalvelutoiminta).
Reena Laukkanen-Abbey (kyläasiamies, Keski-Suomen kylät ry.) toi esille kylien turvallisuussuunnitelman työkaluna esimerkiksi kuntien ja pelastustoimen suuntaan. Nimetyt vastuuhenkilöt ja heidän kauttaan kulkeva viestintä ovat hyödyksi nopeaa toiminnan organisointia vaativissa tilanteissa. Toisaalta kylän turvallisuussuunnitelma ottaa huomioon ympäristössä mahdollisesti vaaraa aiheuttavat tekijät ja toimijat sekä auttaa pohtimaan yhdessä riskienhallinnan toimenpiteitä turvallisen toimintaympäristön varmistamiseksi. Tuottajan näkökulmasta kylän turvallisuussuunnitelma helpottaa viestimistä yhteisöön päin ja voi tarjota myös turvaverkoston mahdollisessa kriisitilanteessa.
Kestävyys on yritystoiminnan ja varautumisen kulmakivi
Maaseudun yritykset ja toimijat ovat usein tekemisissä kaikkien kestävyyden eri osa-alueiden kanssa. Omalla toiminnallaan he voivat tukea ympäristön ekologista kestävyyttä, muun muassa hiiliviljelyn käytäntein. Taloudellinen kestävyys on kaiken yritystoiminnan kulmakivi ja erityisesti maatalousyrittäjien yritystoiminta on viime aikoina ollut erityisen ahtaalla nousevien tuotantokustannusten ja hintapaineen välissä. Usein tuottajalla ei edes ole sananvaltaa tuotteensa myyntihinnan määräytymiseen, jolloin tasavertaiset työnteon ja ansainnan mahdollisuudet itseasiassa eivät tunnu kattavan heitä.
Näillä tekijöillä on vahva yhtymäkohta sosiaaliseen kestävyyteen: yrittäjien hyvinvointiin ja työssäjaksamiseen. Kyläpäivän puheenvuorossaan Aapeli Piesala (Jamk) muistutti pk-yrittäjien edelleen turhankin usein pyrkivän pärjäämään itsekseen. Sosiaalinen kestävyys korostuu ekologisen kestävyyden ohella myös esimerkiksi energiahankkeissa, joissa uuden, usein laajan liiketoiminnan aloittaminen alueella vaatii myös niin kutsutun sosiaalisen toimiluvan. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu vahvana osana maaseutumaisema, jonka säilyttämisestä meidän kannattaisi olla ylpeitä ja huolehtia maaseudun elinvoimaisuudesta. Se on aiempinakin haasteellisina aikoina toiminut kaupungistuneen Suomen turvana ja hyvinvoinnin takaajana.
Entä mitä hyötyä kestävyydestä on varautumisen kannalta? Kestävät toimintatavat auttavat muun muassa luonnon monimuotoisuuden ja elinvoiman ylläpitämisessä, ja vakauttavat siten esimerkiksi ruokaturvaa ja huoltovarmuutta. Taloudellista kestävyyttä voidaan tukea niin omilla, kuin eri palveluntarjoajien toimilla: toimivat sähkö- ja tietoliikenneverkot sekä häiriötilanteisiin varautuminen turvaavat oman yrityksen ydintoimintoja tuoden varmuutta ja resilienssiä. Resilienssillä tarkoitetaan kykyä mukauttaa toimintaa ja selviytyä haasteista toimintakykyisenä. Mahdollisessa kriisitilanteessa on ennakoinnin seurauksena aikaa miettiä järkeviä ratkaisuja paniikinomaisen toiminnan sijaan.
Yrittäjien hyvinvointi kietoutuu kaikkiin kestävyyden näkökulmiin, hyvinvoiva yrittäjä jaksaa kantaa huolta toimintansa kestävyydestä, mutta äärirajoilleen ajetulta yksilöltä tätä ei voida vaatia. Suomen elinvoima ja resilienssi nousee yksilöistä osana yhteiskuntaa. Sen vuoksi maaseudun toimijoiden näkökulmasta sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys usein nousevat päällimmäisiksi huolenaiheiksi.
Maatiloilla kannattaa panostaa kyberturvallisuuteen
Osaava Farmari -hankkeen koulutussarjassa on syksyn aikana käyty läpi useita erilaisia maatilan riskienhallinnan teemoja, viimeisimmäksi 21.11.2022 käsiteltiin kyberturvallisuutta ja kriisinhallintaa mm. kriisiviestinnän näkökulmasta.
Maatiloilla toimitaan nykyisin pitkälti erilaisten verkkopalveluiden varassa ja kyberturvallisuusriskien tunnistaminen ja hallinta on tilojen toimintakyvyn kannalta tärkeää. Osaava Farmari -hankkeen koulutuspäivässä Jyrki Kataja ja Annemari Sinikorpi Jamkin Biotalousinstituutista kertoivat tilojen kyberturvallisuudesta ja kriisiviestinnästä.
Maatilan varautumisen tulee lähteä jokapäiväisistä toimista, alkaen esimerkiksi salasanojen hallinnasta sekä tärkeiden tietojen varastoinnin käytännöistä. ”Tunnistautumisissa täytyy käyttää eri salasanoja ja niitä tulee vaihtaa säännöllisin väliajoin. Yrittäjän omia salasanoja ei saa antaa työntekijöille tai harjoittelijoille, vaan heille tulee ehdottomasti tehdä omat tunnukset esim. peltokartta- tai eläinohjelmistoihin ja ne on poistettava heti, kun työsuhde päättyy. Varmuuskopiointi on myös todella tärkeää. Yrittäjällä on mm. kirjanpidon varmuuskopiot omalla koneella, pilvessä, kovalevyllä ja kirjanpitäjän tiedostoissa. Myös lypsykoneesta otetaan muistitikulle säännöllisesti kopioita”, sanoi Toni Haapakoski.
Maatilan laadukas sähkösuunnittelu kannattaa
Maatilojen sijainti sanelee usein erilaisten palveluiden saatavuutta, maaseutualueilla sähkölinjat voivat olla iäkkäitä ja sähkökatkot koettelevat usein juuri haja-asutusalueita. Samoin langattomien internet-verkkojen toiminta on usein kaupunkialueita heikompaa ja valokuituyhteyksien saaminen saattaa olla mahdotonta tai äärimmäisen kallista. Nämä muodostavat yrittäjän mielestä suurimman riskin tilojen toimintakyvylle. Toinen merkittävä toimintakyvyn ylläpitoon vaikuttava seikka ovat omassa varastossa olevat komponentit.
”Rakennusvaiheessa kannattaa teetättää laadukas sähkösuunnittelu, vaikka sen kustannus saattaa tuntua kovalta”, Toni Haapakoski vinkkasi. ”Kun teetättää sähkösuunnitelmat tulevaisuutta ajatellen, sen jälkeen tuotannon laajentaminen, kehittäminen tai tilojen korjaaminen on huomattavasti helpompaa. Näin syntyy osoitekartta, josta löytyvät kaikki sähköpisteet. Investoitaessa kannattaa laittaa riittävän paksuja kaapeleita eri kohteisiin ja lisäksi kannattaa varata muutama vapaa piuha tai putki, josta saa syötettyä tarvittaessa uuden kaapelin. Samoin keskeisiä antureita kannattaa pitää varastossa, olipa se metsäkone, pyöröpaalain tai lypsyrobotti. Halvemmaksi ja tehokkaammaksi tulee, kun niitä löytyy omasta takaa eikä tarvitse odottaa huoltomiestä, joka saattaa olla eri puolella Suomea. Aina kun lypsyrobotissa on häiriö, yrittäjä tekee muistiinpanot kirjanpitoon vikakoodista ja mikä vika robotissa oli sekä millainen ratkaisu vikaan löytyi. Jatkossa robotin esittäessä vikakoodia, yrittäjä tai työntekijä voi katsoa muistivihkosta, löytyykö samaa vikakoodia ja mahdollisesti löytää ohjeet, miten asia on aiemmalla kerralla saatu korjattua. Tällä tavoin on vuosien saatossa vähennetty monia huoltomiehen käyntejä tilalla ja säästetty paljon rahaa.”
Maatilan viestinnässä tarvitaan lehmän hermoja
Maatilan viestinnässä tuottajilta vaaditaan lehmän hermoja, koska asenneilmapiiri ja yhteiskunnalliset toimintamallit voivat olla haasteellisia. On halpuuttamista, syyllistämistä ja ilmastoahdistusta. Ennen viestintää kannattaa harkita, mitä asioita haluaa kertoa tilasta ulospäin. Tuottajan näkökulmasta positiivinen asia voi median myllytyksessä keikahtaa aivan päälaelleen. Yrityskuvan muodostamiseen kannattaa panostaa ja kertoa varsinkin omille sidosryhmille säännöllisesti niin haasteista kuin positiivisista asioista maatalouden saralla. Sidosryhmätapaamiset tarjoavat hyvän foorumin realistisen kuvan välittämiseen, samoin omaa tuottajakuvaa voi rakentaa muun muassa sosiaalisessa mediassa jaettujen työvideoiden muodossa. Ne tarjoavat hyvän keinon kertoa tilan arjesta, mutta varovaisuutta kannattaa noudattaa.
”Myös sosiaalisen median kanssa kannattaa olla tarkkana. Mitään tunnistetietoja, kuten koneiden rekisterinumeroita, eläinten korvamerkkejä eikä paikkatietoja kannata laittaa someen”, Toni Haapakoski muistutti.
Kriisiviestintä on laji, johon kannattaa varautua, vaikka erityisiä haasteita ei näkyvillä olisikaan. Suuri osa tiloista on yhden tai kahden henkilön vastuulla ja esimerkiksi äkillinen sairastuminen voi aiheuttaa kriisitilanteen. Osan kriisiviestintään varautumisesta muodostavatkin esimerkiksi tukiverkoston ja vastuullisten sijaisten nimeäminen. Heidän kauttaan ensisijaisia tukitoimia päästään kartoittamaan ja viestimään sidosryhmille tarpeellisista asioista. Mahdollisista onnettomuuksista tai muuten yleisöä hämmentävistä tilanteista saattaa olla tarpeellista viestiä mahdollisimman pian, jotta väärä tieto ei lähde leviämään. ”Kriisiviestinnän alkeet kannattaa opetella! Jos mikrofoni tulee nenän eteen, pystyy vastaamaan järkevästi eikä asia mene ihan päälaelleen.”
Hankekoulutukset jatkuvat keväällä 2023, tutustu hankkeiden sivuilta koulutusten teemoihin ja ilmoittaudu mukaan!
Projektiasiantuntija Anna-Stina Kuula, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti
Projektipäällikkö Hanna Kaihlajärvi, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti
POLKU 2.0 on Jyväskylän yliopiston, Jyväskylän ammattikorkeakoulun, Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian ja Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto POKEn toteuttama ESR-rahoitteinen hanke (rahoittavana viranomaisena Keski-Suomen ELY), joka järjestää kestävyyskoulutusta eri teemoilla. Hankkeen toteutusaika on 1.8.2021-31.8.2023.
Osaava farmari on Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama kehittämishanke. Hankkeen toimijoina ovat Hämeen, Jyväskylän, Lapin, Oulun ja Seinäjoen ammattikorkeakoulut sekä Savonia-ammattikorkeakoulu. Hankeaikaa on vuoden 2024 kevääseen saakka.