Hyvää vai huonoa metsänhoitoa?

Ovatko nykyiset metsänkäsittelyjärjestelmät hyviä vai niin huonoja, että nykymuotoisen metsätalouden toimilupa pitää kyseenalaistaa? Erilaiset näkemykset ovat perusteltuja, koska metsää voidaan arvioida monesta näkökulmasta. Metsästähän löytyy niin elonkirjoa, elämyksiä, estetiikkaa kuin euroja.

Metsäalalla kestävyys ymmärretään niin, että tuleville sukupolville turvataan yhtä hyvät tai paremmat toimintamahdollisuudet kuin nykyisille. Kestävyyden sisältö on arvovalinta. 1950-luvulla se oli puuntuotanto. Silloin tehtyjen päätösten takia meillä on hyvät metsävarat tänään, mutta paljon eripuraista keskustelua metsäalan kestävyydestä.

Metsäalan suunnanmuutoksia on arvosteltu liian hitaiksi ja loiviksi. Metsäpolitiikka ei kuitenkaan voi olla tempoilevaa, vaan vakaata, ennustettavaa, ja päätösten pitää pohjautua tietoon.

Kaikkea hyvää ei voi saada kerralla

Jokaista kestävyyden ulottuvuutta – ekologista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista – voidaan arvioida monen kriteerin pohjalta. Ekologista kestävyyttä voidaan arvioida esim. vesien laadun, luontokadon tai uhanalaisten elinympäristöjen avulla. Vastaavasti metsien taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä voidaan arvioida eri näkökulmista. Kokonaiskestävyydessä joudutaan sitten huomioimaan kaikki kestävyyden ulottuvuudet yhtä aikaa.

Jotta riitelyn sijaan päästään toimiin, tarvitaan tietoa, tavoitteita ja seurantaa, sekä niiden pohjaksi yhdessä sovitut mittarit ja indikaattorit.

Metsien käsittelyyn tuovat vaihtelevuutta yli 600 000 metsänomistajaa omine tavoitteineen metsiensä käytölle. Tukenaan heillä on koulutettu metsäammattikunta sekä jatkuvasti päivitettävät Hyvän metsänhoidon suositukset. Suomen metsien monikäyttöperinteet ja jokamiehenoikeudet puolestaan tukevat avointa keskustelua metsien tilasta.

Valtion aktiivinen metsäpolitiikka eli alaan liittyvä tutkimus, kehittäminen, koulutus, edistämisorganisaatiot ja ohjelmatyö sekä monipuolinen metsälainsäädäntö luovat puolestaan hyvät puitteet kestävälle metsäalalle Suomessa.

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon osalta tarvitaan toimia

Metsät Suomessa ovat todella hyvässä kunnossa. Tiedämme myös, missä metsäalan pitää parantaa: esimerkiksi luonnonhoidossa lisäämällä sekapuustoisuutta ja lahopuuta sekä säilyttämällä vanhat metsät. Myös suojelualueiden määrää pitää lisätä ja niiden laatua parantaa. Ilmastonmuutoksen torjunnassa metsillä on haastava kaksoisrooli: metsät ovat hiilinieluja, mutta ne myös korvaavat fossiilisista raaka-aineista valmistettuja tuotteita.

Ilmastonmuutos osataan jo nyt huomioida paremmin metsienhoidossa: puuston kasvukunnosta ja terveydestä huolehtiminen varmistaa hiilen sidonnan nyt ja tulevaisuudessa. Jatkuva kasvatus tai pidemmät kiertoajat suometsissä vähentävät suometsien päästöjä. Monimuotoinen ekosysteemi sopeutuu paremmin muuttuviin ympäristöoloihin. Puun hyödyntäminen korkean jalostusasteen tuotteissa sekä hiiltä pitkäksi aikaa sitovissa tuotteissa, kuten puurakentamisessa, on järkevää.

Metsäalan kestävyydestä kiinnostuneille lisätietoa:
Kohti yhteisymmärrystä metsien käytön kestävyysmuutoksista 2021-2023, Jyväskylän yliopisto
Kestävyyden kehykset – Luonnonvaratutkimus kestävyysmuutoksessa. Synteesiraportti.

Blogiteksti on pidempi versio Keskisuomalaisessa 8.1.2023 julkaistusta kirjoituksesta.

Vanhempi asiantuntija Helena Reiman, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Jätä kommentti