Otsikoita Maaseudun tulevaisuudessa: Kotimainen liha ei kata kulutusta – hinnoissa se ei näy. Uusi maitokriisi odottaa puhkeamista Euroopassa.
Kotimainen liha ei kata kulutusta – hinnoissa se ei näy. Uusi maitokriisi odottaa puhkeamista Euroopassa. Otsikoita Maaseudun tulevaisuus -lehdissä 3. ja 8. tammi-kuuta 2018.
Suomessa maataloustuottajat ovat ahdingossa. Samanaikaisesti keskustelu sosiaalisessa mediassa mm. lakiluonnoksesta eläinten hyvinvoinnista ja maatalouden aiheuttamista ravinnevalumista käy kuumana. Miten maataloustuottajat jaksavat tuottaa ravintoa tulevaisuudessa yhä kasvavan vastakkainasettelun paineessa?
Tässä kirjoituksessa pohditaan lypsykarjatalouden tulevaisuutta. Sysäyksen kirjoitukselle antaa Eläinten hyvinvointikeskuksen (EHK) syksyllä 2014 laatima selvitys nautojen parressa ja pihatossa pidon hyvinvointi- ja talousvaikutuksista. Kyseinen selvitys on laadittu tilaustyönä valmisteilla olevan eläinsuojelulain uudistamiseen liittyen. Tavoitteena tässä kirjoituksessa ei ole ottaa kantaa lakiluonnoksen sisältöön vaan pohtia sitä, mitä vaikutuksia mm. uudella lailla eläinten hyvinvoinnista ja siitä käytävästä keskustelusta on maataloustuottajien jaksamiseen.
Eläinten hyvinvointikeskuksen laatiman selvityksen ensimmäisessä osassa vertaillaan nautojen liikkumista rajoittavien pitomuotojen hyvinvointivaikutuksia. Selvityksessä todetaan selkeästi, että lehmien hyvinvoinnin kannalta pihatto on parsinavettaa parempi vaihtoehto.
Selvityksen toisessa osassa tarkastellaan parsinavettojen taloudellista merkitystä nautasektorilla. Selvityksessä arvioidaan, että mikäli lypsylehmämäärä ja pihattoinvestointien määrä (7000 pihattopaikkaa vuosittain) säilyisivät nykyisillä tasoilla, parsinavetoita tarvitaan jopa vuoteen 2034 saakka. Jos tätä varsin hitaasti tapahtuvaa muutosta halutaan nopeuttaa, se aiheuttaa välittömästi kustannuksia ja tuotonmenetyksiä maataloustuottajille ja myös edelleen maidonjalostusteollisuudelle ja koko elintarvikeketjuille. Yhden lehmäpaikan rakennuskustannus vuonna 2013 oli maa- ja metsätalousministeriön rakentamisinvestointien hyväksyttävien yksikkökustannusten mukaan 7989 euroa. Selvityksen mukaan vuonna 2013 parsinavettojen lukumäärä oli 5852 ja lehmäpaikkojen lukumäärä 138401. Pelkästään em. parsipaikkojen muuttaminen pihattopaikoiksi aiheuttaisi noin 1 miljardin investointikustannukset maataloustuottajille.
Nykyinen eläinsuojelulaki (247/1996) tuli voimaan vuonna 1996. Lakia on muutettu tämän jälkeen 21 kertaa ensisijaisesti Euroopan unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuen. Lain voimaantulon jälkeen käsitykset eläinten asemasta ja suojelutarpeesta ovat muuttuneet yhteiskunnassa voimakkaasti. Valmisteilla olevalla uudella lailla pyritään parantamaan eläinten hyvinvoinnin tilaa sekä tehostamaan eläinsuojelun valvontaa ja viranomaisten keinoja puuttua epäkohtiin. Suomessa kotieläintuotannon valvonta on ollut tarkkaa tähänkin saakka. Sen sijaan esimerkiksi lemmikkieläinten valvonta on ollut olematonta.
Uusi luonnos laista eläinten hyvinvoinnista on parhaillaan lausuntokierroksella. Lausuntoaikaa on helmikuun 2018 loppuun saakka. Tavoitteena on saada uusi laki voimaan 1.1.2020 samanaikaisesti maakuntauudistuksen kanssa. Samanaikaisuustavoite johtuu mm. viranomaisvelvollisuuksien siirtymisestä maakuntauudistuksen yhteydessä kunnilta maakunnalle.
Maidontuotanto on Suomen maatalouden tärkein tuotantosuunta. Maidontuotannosta suoraan riippuva kotimainen naudanlihantuotanto perustuu yli 80-prosenttisesti maitotilojen tuottamiin maito- ja risteysrotuisiin sonnivasikoihin. Lakimuutokset aiheuttavat aina kustannuksia ja jonkun ne on maksettava. Mikäli lakimuutoksella kiellettäisiin välittömästi parsinavetat, lypsylehmien määrä ja myös lihantuotanto romahtaisivat ja ne aiheuttaisivat merkittävät seurannaisvaikutukset koko elintarvikesektorille Suomessa.
Vihreiden kansanedustaja ja eduskunnan eläinsuojeluryhmän puheenjohtajan Emma Kari lyttää sujuvasti eri eläinasiantuntijoiden lausunnot: ”hallituksen lakiesitys on pettymys …. jatkossakin lehmiä voi pitää parsinavetoissa…”. Eri eläinsuojelujärjestöt ovat ottaneet voimakkaasti kantaa lakiluonnoksen puutteista ja tuotantoeläinten olosuhteista. Sosiaalisessa mediassa keskustelu lain puutteista käy kuumana. Niissä pyritään vetoamaan tunteisiin eikä kiinnitetä huomiota lypsylehmien pidon hyvään tilaan Suomessa eikä lakimuutoksesta aiheutuviin kustannuksiin tuottajille eikä vaikutuksia tuottajien asemaan. Lain voimaantulovuonna 2020 arvioidaan parsinavettoja olevan vielä noin 3000 kappaletta. Emma Karin ja muiden vertaisten haluamilla lakimuutoksilla tehtäisiin yhdessä yössä noin 3000 tilaa rikollista maataloutta harjoittavaksi tai ne pakotettaisiin lopettamaan tuotanto.
Tunteisiin vetoavilla kannanotoilla vaikutetaan ihmisten mielikuviin ja siten äänestyskäyttäytymiseen. Kokonaisuuksien hahmottaminen on vaikeaa ja työlästä. Asioita yksinkertaistamalla ja vääristelemällä saa ainakin some-huomiota ja todennäköisesti myöskin äänestäjiä seuraavissa vaaleissa.
Sipilän hallitus on luvannut kompensoida uuden lain vaatimuksista aiheutuvia investointeja maataloustuottajille. Seuraavan hallituksen osalta kompensointien jatkuvuudesta ei ole mitään takeita. Riskit kannattavan maatalouden harjoittamiselle kasvavat entisestään. Mistä ja miten saadaan riittävästi maatalouden jatkajia Suomessa? Miten taataan kansallisen turvallisuuden kannalta erittäin tärkeän ravinnontuotannon omavaraisuuden ylläpitäminen? Miten lisätään ymmärrystä maatalouteen kriittisesti suhtautuvien kansalaispiirien keskuudessa?
Edellä mainitut kysymykset ovat kriittisiä? Maataloustuotannon vastustajat ja arvostelijat ovat aktiivisia sosiaalisessa mediassa. Onko myös tuottajien ja etujärjestöjen aktivoiduttava sosiaalisessa mediassa vai jäädäänkö ajopuuna valtavirtaan odottamaan Helsingin metropolissa asuvien city-kansalaisten päätöksiä?
Martti Martinmäki
Kirjoittaja on agrologi amk-opiskelija