Saarijärven reitillä asukkaat pitivät vesistöjen tilan parantamista tärkeämpänä kuin valtateiden ja muun liikenneverkon perusparantamista

Tutkimuksessa arvioitiin vesienhoidon taloudellisia hyötyjä

Biotalousinstituutissa vajaa puolitoista vuotta sitten etsittiin opiskelijaa opinnäytetyölle, jossa selvitettäisiin kyselytutkimuksella Saarijärven vesireitin asukkaiden näkemyksiä muun muassa vesienhoidosta ja vesienhoitotoimenpiteiden rahoituksesta sekä heidän omasta maksuhalukkuudestaan vesienhoitotöitä kohtaan. Heti alussa oli selvää, että aihe on haastava ja työläs. Tartuin haasteeseen ja yhdessä monipuolisen ja asiantuntevan ohjausryhmän kanssa aloimme työstämään tutkimusta. Vuosi ja joitain kuukausia myöhemmin opinnäytetyötutkimus oli valmis. Seuraavaksi pintaraapaisu kyseiseen tutkimukseen.

Yleensä eri hyödykkeiden arvo määräytyy markkinataloudessa kysynnän ja tarjonnan suhteesta. Kun kysyntä kasvaa, tarjonta harvemmin pysyy mukana, jolloin hyödykkeen hinta nousee. Sama tapahtuu päinvastoin, kysynnän vähentyessä syntyy ylitarjontaa, jolloin hyödykkeen hinta laskee. Hyvin yksinkertaista. Kuinka voimme sitten määrittää arvon sellaiselle hyödykkeelle, jonka arvoa emme voi markkinoilla mitata? Tällaisesta voidaan esimerkkinä mainita vesienhoitotoimenpiteet, joiden tuottamaa hyötyä ei voida suoraan markkinataloudessa mitata.

Tällaisissa tapauksissa voidaan kuitenkin käyttää apuna taloudellisen arvottamisen menetelmiä, joita on olemassa useampia erilaisia. Vesienhoitotöillä saavutettujen hyötyjen arviointiin voidaan käyttää esimerkiksi ehdollisen arvottamisen menetelmää. Menetelmä perustuu kyselytutkimukseen, jolla selvitetään tässä tapauksessa kyseisen alueen ihmisten maksuhalukkuutta vesientilan paranemista kohtaan.  Kyselylomake on laadittava huolella ja siinä on tarkoin kuvattava vastaajille vesistön nykytila, suunnitellut vesienhoidontoimenpiteet ja niillä saavutettava vesientilan paraneminen sekä skenaario tilanteesta, jos vesienhoidontoimenpiteitä ei toteuteta. Näillä perusteilla voidaan ihmisiltä kysyä heidän maksuhalukkuuttaan vesientilan paranemista kohtaan. Saaduista vastauksista lasketaan keskiarvo, joka tiettyjen kriteerien täyttyessä voidaan yleistää koko perusjoukkoon eli siihen ihmisryhmään, josta otanta on tehty. Toisin sanoen maksuhalukkuuden keskiarvo kerrotaan perusjoukon ihmisten määrällä. Tästä saadaan johdettua arvio vesienhoidon taloudellisesta hyödystä alueella. Eli yksinkertaisesti sanottuna, jos alueen ihmiset olisivat keskimäärin valmiita maksamaan vesienhoidosta 20 euroa vuodessa ja perusjoukon koko olisi 10 000 ihmistä niin kymmenen vuoden ajalta vesienhoidon taloudellinen hyöty olisi 2 miljoonaa euroa (20€ x 10 000 ihmistä x 10 vuotta). Taloudellisesta arvottamisesta voi lukea lisää esimerkiksi muutaman vuoden takaisesta Vesitalous -lehdestä.

Saarijärven vesireitille tehdyn opinnäytetyötutkimuksen perusteella arvio vesienhoitotoimenpiteiden taloudellisesta arvosta vuosien 2018 – 2027 ajalta on noin 3,46 – 4,49 miljoonaa euroa. Vuosikorkokannalla 5 %, rahamäärän nykyarvo olisi 2,92 – 3,79 miljoonaa euroa. Arvio perustuu olettamukseen, jossa otos edustaa riittävästi perusjoukkoa ja että kyselyyn vastaamattomat ovat maksuhalukkuudeltaan vastaajien kaltaisia.

Tutkimuksen otanta oli 2000 vakituisesti Saarijärven reitillä asuvaa henkilöä ja vastausprosentiksi saatiin 23,4 %. Puolet vastaajista olivat valmiita tai mahdollisesti valmiita maksamaan vapaaehtoista vesienhoitomaksua. Keskimäärin asukkaat olivat valmiita maksamaan varmasti 19,16 euroa vuodessa ja mahdollisesti 24,87 euroa vuodessa. Yleisin syy maksuhalukkuudelle oli vastaajan oma vesistöjen käyttö sekä halu turvata vesien hyvä tila jatkossa. Maksuhaluttomuutta taas perusteltiin useimmiten sillä, että vesistöjen pilaajien tulisi maksaa kustannukset. Kysyttäessä yleisesti vesienhoidon kustannusten jakamisesta eri tahojen kesken, nousi vastauksissa useimmiten esille toiveet valtion, kuntien sekä toiminnanharjoittajien keskeisestä roolista vesienhoidon maksajina.

Tutkimuksessa selvisi myös, että 70 – 80 % asukkaista pitää lähivesistönsä tilaa tyydyttävänä tai sitä huonompana ja vain reilu kaksi prosenttia piti lähivesistönsä tilaa erinomaisena. Eniten vastaajat syyttivät vesientilan heikkenemisestä maa- ja metsätaloutta sekä turvetuotantoa. Aihe todella koettiin alueella tärkeäksi, sillä vesistöjen tilan parantamista pidettiin tärkeämpänä kuin vaikkapa valtateiden ja muun liikenneverkon perusparantamista. Vastaavanlaista arvottamistutkimusta ei oltu aiemmin Suomessa tehty reittivesistölle ja nyt tehty tutkimus toimii pilottitutkimuksena, jota myöhemmin voitaisiin hyödyntää mahdollisesti myös muualla Suomessa.

Tutkimus toteutettiin opinnäytetyönä Jyväskylän ammattikorkeakoulussa yhteistyössä Metsähallituksen Luontopalvelujen, Suomen ympäristökeskuksen sekä Keski-Suomen ELY-keskuksen kanssa. Tutkimuksen rahoittajana ja tilaajana toimi Metsähallituksen Luontopalvelujen koordinoima Freshabit LIFE IP –hanke. Opinnäytetyön kokonaisuudessaan näet tästä linkistä.