Hiilijalanjäljen laskennasta

Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Ilmastolaki tuli voimaan vuonna 2015 ja se uudistettiin viime kesänä. Myös monet yritykset ovat ilmoittaneet omia hiilineutraaliustavoitteitaan. Hiilineutraalius tarkoittaa, että hiilidioksidipäästöjä tuotetaan korkeintaan sen verran kuin niitä voidaan sitoa ilmakehästä hiilinieluihin. Globaalisti ihmiskunta tuottaa tällä hetkellä noin kolme kertaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin luonnon hiilinielut eli maaperä, metsät ja valtameret pystyvät niitä sitomaan. Ylenmääräinen hiilidioksidi ilmakehässä on peräisin fossiilisten polttoaineiden sisältämän hiilen vapautumisesta ilmakehään.

Hiilijalanjäljellä tarkoitetaan jonkin kokonaisuuden, esim. tuotteen, palvelun tai yrityksen aiheuttamaa ilmastovaikutusta, jota mitataan kasvihuonekaasujen määrällä. Kasvihuonekaasupäästöt huomioidaan koko elinkaaren ajalta. Yksikkönä on CO2e, joka tarkoittaa kaikkien kasvihuonekaasujen yhteenlaskettua ilmastovaikutusta.

Hiilijalanjälkilaskennassa yrityksen kasvihuonekaasupäätöt jaetaan GHG-protokollan mukaisesti kolmeen ryhmään. Scope 1 tarkoittaa yrityksen suoria kasvihuonekaasupäästöjä (oma energiantuotanto ja ajoneuvot). Scope 2 kuvaa yrityksen epäsuoria kasvihuonekaasupäästöjä (ostoenergia) ja scope 3 sisältää muut kasvihuonekaasupäästöt, jotka jaetaan edelleen 15 eri kategoriaan, joita ovat esim. hankinnat ja jätteet.

Hiilijalanjäljen laskentaa ohjaavat GHG-protokollan periaatteet, joita ovat mm. tarkoituksenmukaisuus, johdonmukaisuus ja läpinäkyvyys. Teknisesti hiilijalanjäljen laskenta on yksinkertaista kertolaskua, jossa päästöjen määrä kerrotaan päästökertoimella. Päästökertoimet perustuvat tutkimustietoon ja niitä on usein jo valmiina esimerkiksi hiilijalanjälkilaskureissa. Luotettavan päästökertoimen tunnistaa siitä, että sen lähde on avoimesti saatavilla. Hiilijalanjäljen laskentaan on kehitetty lukuisia erilaisia laskureita, myös laskentapalvelua tarjoavia yrityksiä on useita. Meillä JAMKissa hiilijalanjäljen laskentaa on toteutettu opinnäytetyönä.

Laskennan vaiheita ovat tavoitteiden määrittäminen ja rajaus, aineiston keruu, laskennan toteutus sekä tulosten tulkinta ja raportointi. Aineiston keruu on yleensä laskennan työläin vaihe varsinkin ensimmäisenä laskentavuonna.  Laskenta tehdään kalenterivuosittain ja se tulee toistaa vuosittain samalla tavalla, jotta vuosien välisiä tuloksia voidaan verrata keskenään. Eri laskureilla tehtyjä tuloksia ei voida suoraan verrata keskenään. Myös laskennan rajaus ja käytetyt päästökertoimet vaikuttavat siihen, että eri laskentoja ei voida verrata keskenään. On myös huomattava, että laskureiden antamat tulokset ovat aina arvioita eivät absoluuttisia totuuksia.

Hiilijalanjäljen laskennan avulla yritys saa selville mitkä sen toiminnat aiheuttavat eniten kasvihuonekaasupäästöjä ja yritys voi keskittyä merkittävimpien päästöjensä vähentämiseen. Vuosittain toistuvan laskennan avulla yritys voi seurata omien päästöjensä suuruutta. Suurimmat kasvihuonekaasupäästöt muodostuvat fossiilisia polttoaineita käyttävässä energiantuotannossa eli pelkästään jo uusiutuvaan energiaan vaihtaminen on ilmastoteko eikä välttämättä edes sen kummempia laskelmia tarvita. Myös esimerkiksi lentomatkustamisen välttäminen sekä etäkokousten suosiminen pienentävät yrityksen hiilijalanjälkeä. Ilmastotoimia voi siis tehdä myös ilman hiilijalanjäljen laskentaakin ja viestiä tehdyistä toimista sidosryhmille.