Kestävää, kotimaista lammasta lautaselle

Lampaanlihan tuotantoketjun kehittäminen (Lammasketju) -hankkeen kevät on ollut kiireinen. On tuotettu videoita, rotutauluja, tietokortteja, pidetty koulutuksia, osallistuttu BioPaavon DataSpaceHackathoniin ja toteutettu Lammastilatutkimus 2023. Hankkeen tähänastisia tuloksia esiteltiin toukokuun puolessa välissä Seinäjoella järjestetyssä lammasalan sidosryhmätapaamisessa, jossa saman pöydän ääreen kokoontui edustajia koko lampaanlihan tuotantoketjusta joko livenä tai etäyhteyksien välityksellä. Hanketulosten lisäksi tapaamisessa kuultiin katsaus lampaanlihan tuotannon tulevaisuuden näkymistä, sekä kahden eri kaupparyhmän edustajien puheenvuorot lampaanlihan menekkiin liittyen.

Kantar TNS Agri Oy:n maatilojen kehitysnäkymät -tutkimuksen mukaan yli 10 uuhen lammastilojen määrän ennustetaan laskevan Suomessa lähivuosien aikana. Vuonna 2022 näitä tiloja oli noin 790 kappaletta, joista ammattimaisesti lammastuotantoa harjoittavia on asiantuntija-arvioiden mukaan noin 550-600 kappaletta. Määrän odotetaan laskevan tulevaisuudessa reippaasti.

Tilojen määrä ei kuitenkaan kerro kaikkea, sillä tilojen keskikoko on myös kasvamaan päin. Keskikoon kasvamisesta huolimatta Kantar ennustaa kokonaisuuhimäärän pienenevän Suomessa 60 000 uuhesta 44 000 uuheen vuoteen 2030 mennessä. Se laskeeko karitsojen määrä, riippuu siitä, kuinka suunnitelmallisesti ja tehokkaasti uuhia käytetään jalostuksessa. ProAgria Etelä-Pohjanmaan arvioiden mukaan uuhikapasiteetti ei ole tällä hetkellä tehokkaassa käytössä. Ammattimaisella ja suunnitelmallisella tuotannolla karitsanlihan tuotantomäärä voitaisiin pitää lähes ennallaan tai jopa lisätä.

Inflaatio vaikuttaa tuotantoon ja kulutustottumuksiin

Karitsanlihan tuotannon näkökulmastakin kehitettävää riittää, sillä Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan teurastettujen karitsojen keskimääräinen ruhopaino on pienentynyt. Syitä tähän on monia, mutta kallistuneet tuotantopanokset etenkin rehujen tuotannossa ovat yksi merkittävimmistä tekijöistä. Haasteita asettavat myös vaihtelevat olosuhteet, tukikauden muutoksen aiheuttama epävarmuus, sekä heikko tuotannon kannattavuus. Tukikauden muutokset vaikuttavat lammastilojen arkeen paljon, sillä tukien osuus lammas- ja vuohitilojen kokonaistuotoista on Luonnonvarakeskuksen mukaan tällä hetkellä jopa 58 %. Lammastilojen kannattavuuskerroin näyttää tällä hetkellä surullista lukemaa -0,2.

Lampureiden lisäksi myös kuluttajat kärsivät inflaation vaikutuksista. Kulutustottumuksia on ollut pakko sopeuttaa. Nyt kuluttajat esimerkiksi ostavat tarjoustuotteita enemmän pakkaseen ja vaihtavat totutuista tuotteista halvempiin vastaaviin. Myös ravintoloissa käyntiä on selkeästi vähennetty ja uusia investointeja kotiin mietitään yhä tarkemmin. Kulutustottumukset ovat samalla hieman huolestuttavalla tavalla muuttuneet terveellisemmistä epäterveellisempään suuntaan, sillä esimerkiksi makeiden herkkujen kulutus on lisääntynyt ja kasvisten vähentynyt.

Miksi kotimaista tuotantoa tulisi suosia?

Onko kotimaisessa lammastuotannossa nykyään mitään järkeä? Miksi kotimaista lammastuotantoa tulisi jatkaa, jos se ei ole tuottajalle kannattavaa eikä kuluttajalla ole varaa lampaanlihaa ostaa? Näitä kysymyksiä on moni suomalainen lampuri joutunut viime aikoina pohtimaan. Talouden haastavuuden lisäksi painetta luodaan vihreän siirtymän, eläinten hyvinvoinnin, sekä jopa ravitsemussuositusten kautta, luetaanhan lampaanliha punaiseksi lihaksi, jonka käyttöä uusissa ravitsemussuosituksissa suositellaan vähentämään. Uuden tukikauden tuomat muutoksetkaan eivät välttämättä kannusta jatkamaan ainakaan luomutuotantoa tai perinnebiotooppien hoitamista.

Haasteista huolimatta suomalaisella lammastaloudella on paljon potentiaalia. Yleisesti ottaen suomalainen lihantuotanto on tarkkaan lainsäädännöllä valvottua ja näin ollen tuotteet laadukkaita ja turvallisia. Käytännössä tämä tarkoittaa lammastilan arjessa sitä, että kasvuhormonien käyttäminen lampaanlihantuotannossa, häntien typistäminen sekä mulesing (kärpästen pesiytymisen lampaan peräaukon seudulle estävä kirurginen toimenpide) on lailla kiellettyä, eikä pässikaritsoja saa kastroida kuin eläinlääkärin toimesta ja kivunlievitystä käyttäen. Lampaat tulee lain mukaan keriä säännöllisesti, eikä ulkoloisten häätöön saa käyttää kemikaaliyhdisteitä niin sanotusti lampaita dippaamalla. Edellä mainitut asiat kuulostavat itsestään selviltä asioilta, mutta ikävä kyllä lainsäädäntö ei ole sama kaikissa lampaanlihaa tuottavissa maissa.

Lisäksi elintarvikelaki tuo omat vaatimuksensa tuotantoon. Lakipykälien asettamat raamit ja elintarvikeketjun toimijoiden tunnollisuus takaavat sen, että meidän ei tarvitse olla Suomessa huolissamme elintarvikkeisiin jääneistä torjunta-ainejäämistä, salmonellalle altistumisesta, elintarvikkeiden kylmäketjun katkeamisesta tai siitä, voidaanko tuote vahingon sattuessa jäljittää tuotantotilalle. Suomalainen ruoka on nimittäin Euroopan elintarviketurvallisuusviraston selvityksen mukaan ylivoimaisesti maailman puhtainta.

Kestävästi tuotettu kotimainen ruoka kiinnostaa kuluttajia

Kestävä ruoantuotanto mielletään usein vain ekologiseksi kestävyydeksi. Kestävyyteen kuuluu kuitenkin muitakin tekijöitä ja nämä onneksi myös kiinnostavat kuluttajia. Kestävä ruoantuotanto on kokonaisuus, joka pitää sisällään ekologisen puolen eli ympäristöön koituvien vaikutusten minimoimisen, mutta myös ruoantuotantoketjuun kuuluvien tahojen sosiaaliskulttuuriset tekijät sekä talouden. Kestävyys ei ole sama asia kuin hiilineutraalisuus, joka lähtökohtaisesti keskittyy ekologisten vaikutusten mittaamiseen.

Kotimaisessa lampaanlihan tuotannossa kestävyys näkyy monin eri tavoin. Ekologiselta näkökannalta lammas märehtijänä käyttää ravinnokseen nurmea, jonka tuottaminen on Suomen olosuhteissa järkevää. Maa pysyy kasvipeitteisenä ympäri vuoden ja märehtijät lisäävät luonnon monimuotoisuutta laiduntamalla. Lampaiden avulla hoidetaan usein harvinaisia ja tärkeitä perinnebiotooppialueita, joita on Suomessa jäljellä enää hyvin vähän.

Sosiaaliskulttuurillisesti lammastalous on merkittävässä osassa suomalaisia perinteitä niin ruoantuotannossa kuin käsitöissä. Kotieläimiä on alun perin otettu, jotta ruoantuotantoon on saatu ravinnekierto hyvän sadon varmistamiseksi, eli käytännössä sontaa pelloille. Lammas tarjoaa lannan ja virtsan lisäksi myös villaa, mistä valmistaa lämpimiä vaatteita sekä proteiini- ja rautapitoista lihaa ravinnoksi ihmisille. Lammastalouden avulla moni pystyy edelleen saamaan elinkeinonsa pienemmilläkin peltoaloilla, kuin esimerkiksi nautakarjataloudessa ja näin ollen elävöittämään maaseutua. Lampailla on nykyään myös tärkeä rooli Green Care -toiminnassa, joka antaa aivan uuden ulottuvuuden sosiaaliseen kestävyyteen.

Talouden näkökulma on tällä hetkellä varmasti lammastalouden haastavin puoli. Jokaisella kuluttajalla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa siihen, onko suomalainen lammastuotanto myös taloudellisesti kestävää. Ravitsemussuosituksia mukaillen voisimme ehkä panostaa laatuun määrän sijaan ja suosia sitä kotimaista, puhdasta lampaanlihaa, kun etsimme proteiinipitoista ruokaa. Kaupparyhmien galluppien mukaan hinta kiinnostaa kuluttajia, mutta uutuus- ja premium-tuotteille on edelleen kysyntää. Ilahduttavaa on myös se, että kotimaisuus kiinnostaa kuluttajia yhä enemmän. Tästä näkökulmasta katsottuna kotimaisella lammastuotannolla on hyvät mahdollisuudet tulevaisuudessa, sillä kotimainen karitsan- ja lampaanliha jos mikä, voidaan lukea premium-tuotteeksi.

Kestävään lammastalouteen voit vaikuttaa kuluttajan roolissa sinäkin ostamalla kotimaisia lammastuotteita ja jalosteita. Toivo siis kotimaista lammasta paikallisen kaupan valikoimiin ja valitse lammastuote grilliin tai helpoksi pataruoaksi. Reseptejä on moneen lähtöön tarjolla esimerkiksi Suomen lammasyhdistyksen verkkosivuilla ja videoiden muodossa myös YouTube-kanavalla. Toiveita erilaisista lammastuotteista voit esittää myös Lammasketju-hankkeen tiimiläisille, jotka välittävät viestiä eteenpäin ketjun eri toimijoille. Yhteystiedot sekä lisää tietoa hankkeesta saat verkkosivuilta: www.aitomaaseutu.fi/lammasketju.

Panosta sinäkin kestävään kotimaiseen, laadukkaaseen ja turvalliseen, osta Suomi-lammasta lautaselle! Lampaanlihan tuotantoketjun kehittäminen -hanke kehittää yhteistyötä, tehokkuutta, imagoa ja vastuullisuutta kotimaisessa lampaanlihan tuotantoketjussa. Hanke saa rahoituksensa Manner-Suomen maaseudun kehittämisrahastosta ja toimii Varsinais-Suomen, Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan sekä Keski-Suomen alueella 1.1.2022-31.12.2023. Toteutus tehdään yhteistyössä Jyväskylän ammattikorkeakoulun, ProAgria Etelä-Pohjanmaan sekä Suomen Lammasyhdistys ry:n kanssa.

Projektipäällikkö Aija Hytönen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti