Koiraharrastelua lomalla :)
Syksy ja koulun alku se vaan lähenee huimaa vauhtia. Koko kesä on mennyt oikeastaan töitä tehdessä ja vähäisin viikonloppuvapain. Onneksi kuitenkin pari viikkoa sitten ehdittiin vielä koiraharrastusporukan kanssa leireilemään ihanalle maaseudulle, Jakolan tilalle (Pääjärvi). Käymme sekarotuisen koiramme kanssa kaksi kertaa viikossa SJKK:n treeneissä tokoilemassa ja nyt olikin oikein tehoreeniviikonloppu kera monipuolisen lajikattauksen!
Perjantai-iltana aloitettiin Pylkönmäen koulun nurmikentältä tokoilun parissa. Seuraamista, paikkamakuuta, luoksetuloa, kapulan noutoa, eteenmenoa ja vaikka mitä! Sitten kurvailtiinkin kaposia mutkasia hiekkateitä päämääräämme, Rentola-nimiseen isoon mökkiin. Suurin osa koirista pääsi vapaana yhteiselle iltalenkille ja kylläpä ne nauttivatkin. Muutama oja tuli kahlattua, pientare piehtaroitua ja pellollakin kirmattua. Lääniä riitti vaikka muille jaettavaksi.
Lauantaina emäntämme tuli tekemään tuhdin aamupalan, jotta jaksetaan metsässä ja pellolla pyöriä iltapäivän ruokailuun asti. Osa porukasta jakaantui jäljestämisharjoituksiin ja toinen osa taas hakumetsään. Jodan kanssa teimme ihan lyhyen jäljen n. 15m, sillä se on vain muutaman kerran kokeillut jäljestämistä. Ihan hyvin se seurasi alkujäljelle tiputettuja nakinpalasia, mutta välillä meinasi keskittyminen herpaantua ja viereisen jäljen ilmavainu taisi hiukan häiritä malttamatonta otustamme. Osa nakinpaloista jäi syömättä, mutta onneksi hakumetsällä ollut pentukoira Hippa teki pienen ylläri kunniakierroksen meidän luona ja huolehti nakit parempiin suihin! Sää oli lämmin ja parille muulle koirakolle tehtiin vaikeammat jäljet. Esim. yksi oli suunnilleen 200 metriä pitkä ja välille tehtiin uudempi jälki varsinaisen jäljen poikki kävelemällä, ja lisäksi ennen koirakon lähtöä meni kaksi ”marjastajaa” jäljen ylitse ja jäi poimimaan marjoja metsään. Jälki meni todella hyvin muuten, mutta marjastajia oli Pikin pakko käydä tsekkaamassa ennen kuin hoiti jäljestyksensä maaliin.
Hakumetsässä oli sen verran monta osallistujaa, että ehdimme sinne seuraamaan miten koirat löytävät piiloissa odottelevat maalimiehet. 🙂 Se olikin hauskaa seurattavaa, ötököitäkin oli mutta ei mitenkään älyttömästi. Lopuksi hakuiltiin vielä pellollakin ja kaikilta onnistui maalimiesten ilmaisut hyvin. Nälkä olikin jo kova ja suunnattiin seuraavaksi mökille takaisin. Ruoka oli ihan mahtavaa, uunilohta, pottuja ja pari eri salaattia. Nam. Syönnin jälkeen lähdettiin vielä tekemään esineruutua! Ruutu on 50x50m lipuilla reunoilta merkattu, ja ihmisten sekä koirien tallaama alue, josta on tarkoitus etsiä sinne pudotettuja esineitä. Koira lähetetään ruudun rajalta käskyllä etsimään ja se tuo kerralla aina yhden lelun. Koirat tekivät kaikki hyvää työtä. Joda haki vain yhden esineen ja hieman helpotettuna niin, että sille vietiin tuttu lelu sinne, mutta avustaja heilutteli toisessa kohti ollutta esinettä että ”täällä oon”. Joda poukkoilikin hihnassa aivan malttamattomana, kun olisi jo halunnut päästä esinettä hakemaan. On mukavaa seurata kun koirat ovat niin tohkeissaan!
Illalla koirat saivat levätä ja me keskityimme grillaamiseen ja saunomiseen. 😉 Myöhemmin tuli ilmoille idea lähteä käymään Kipinässä Pylkönmäellä, joten tilattiin sitten taksi meitä hakemaan ja siellähän oli bändikin soittamassa. Hauska pikkupaikka ja viihdyttiin yli puolen yön mainiosti! Sunnuntai-aamuna hiukan väsytti mutta aamupalan jälkeen lähdettiin ajelemaan Karankajärven rannalle vepeilemään (vesipelastus). Vepekokeisiin kuuluu monta erilaista osiota, on veneestä hyppäämistä ja esineen tuomista veneeseen, veneen hinaamista jne.. Suurin osa koirista tykkäsi puljata vedessä, vaikka osalla olikin hiukan vaikeuksia hypätä veneestä. Kaikki kuitenkin uskalsivat hypätä, osa rannemmassa ja osa kauempaa.
Vepeilyn jälkeen käytiin vielä Pylkön nurtsilla tokoilemassa ja yllättävän hyvin koko viikonlopun touhunneet koirat jaksoivat vielä kuunnella ja työskennellä! Kerrassaan mainio viikonloppuleiri ja loistavassa säässäkin vielä. Seuraavaa kesää odotellessa jatkuvat Saarijärven Käyttökoirat Ry:n tokotreenit Kusiaismäessä keskiviikkoisin ja sunnuntaisin, ja talvikaudella Tehovastus areenalla!
Koiraharrastus on tuonut nyt vajaan parin vuoden aikana paljon iloa, onnistumisen hetkiä (ja epäonnistumisia), sekä uutta tietoa ja niksejä koiran koulutukseen ja motivintiin liittyen. Jodan varsinainen ohjaaja on mieheni, mutta itse käyn treeneissä mukana seuraamassa ja oppimassa kokeneemmilta. Porukassamme on kisaavia ja menestyneitä koirakkoja, ja he ovat osanneet omien treeniensä ohessa myös auttaa meitä hunsvottimme kanssa. Porukassa treenaaminen toimii hyvin, aina on henkilöryhmä tai sopivanlaista häiriötä koiran suorituksen ajaksi saatavilla tai monta silmäparia seuraamassa istuuko koira ohjaajan sivulla pylly suorassa vaiko ei. Kontakti koiraan ja monet muutkin asiat ovat parantuneet verrattuna aikaan, jolloin aloitimme SJKK:n pitämältä Hihna solmussa-kurssilta. Todella antoisa harrastus ja erityisen kovasti odotan sitä, että voimme ottaa toisenkin koiran. Jospas sitä sitten osais pikkuisen paremmin jo kouluttaa. 🙂
