Tutkittu tieto käytäntöön – kuntoutuskentän vuoropuhelua edistämässä

Kuntoutuksen tulisi olla näyttöön perustuvaa, tutkittua tietoa hyödyntävää toimintaa. Tiedon tarpeet kuitenkin muuttuvat nopeasti, nopeammin kuin tutkimus pystyy tarpeeseen vastaamaan. Samaan aikaan tutkittua tietoa on myös määrällisesti paljon saatavilla, mutta haasteena on tiedon hidas käytäntöön siirtyminen sekä vaikeus soveltaa tutkimuksen tuottamaa tietoa erilaisissa potilas- ja asiakastilanteissa (Ohtake, Strasser & Needham 2013; Bérubé, Poitras, Batien, Laliberté, Lacharité & Gross 2018). Jotta kuntoutuskäytännöt ja -menetelmät kehittyvät ajantasaisesti, täytyy tutkittu tieto saada paremmin ja nopeammin käytännön ammattilaisten saataville ja hyödynnettäväksi. Tätä samaa asiaa on pohdittu usein aiemmin, mutta silti tiedon soveltamisessa käytäntöön on haasteita (Westfall, Mold & Fagnan 2007).

Kesäkuussa 2020 järjestimme REcoRDI-hankkeessa (Rantakokko, Sipari, Paltamaa, Malinen, Korniloff, Harra, Vänskä, Lehtonen 2019) webinaarin teemalla ”Tutkitulla tiedolla kuntoutuksen tulevaisuuteen”, jossa kerroimme kuntoutuksen tutkijoille suunnatun kyselyn tuloksista. Kysely toteutettiin vuodenvaihteessa 2019–2020 ja sen tavoitteena oli selvittää kuntoutuksen tutkimuksen nykytilaa ja tietotarpeita. Webinaariin osallistui kaikkiaan yli 170 kuntoutusalan asiantuntijaa (tutkijoita, kehittäjiä, käytännön kuntoutustyötä tekeviä, järjestötyöntekijöitä, ym.) ympäri Suomen.

Osana webinaaria toteutimme vuorovaikutteisen osuuden hyödyntäen Jamboard-alustaa, jossa jokaisella osallistujalla oli mahdollisuus reflektoida kyselyn tuloksia sekä tuoda esiin omia näkemyksiään siitä, mikä edistäisi tutkitun tiedon hyödyntämistä kuntoutuksessa ja kuntoutumisessa. Erilaisia ehdotuksia tuli reilusti yli 100. Näiden pohjalta jaottelimme ehdotukset teemoihin.

Mitä siis pitää huomioida, jotta tutkittu tieto siirtyy osaksi käytännön työtä?

Asiakasnäkökulma. Osallistujat toivat esille asiakasnäkökulman huomioimisen tutkimuksen eri vaiheissa: kun asiakkaat otetaan mukaan tutkimuksen suunnitteluun ja toteutukseen, myös kertyvä tieto olisi helpommin siirrettävissä asiakkaan hyödyksi. Asiakkaat voisivat niin ikään itse olla jakamassa tutkimustietoa yhdessä tutkijoiden kanssa. Nykyisin kuntoutujat osaavat itse vaatia tutkimustietoon perustuvaa kuntoutusosaamista, joka haastaa kuntoutuksen ammattilaisia etsimään luotettavaa tietoa.

Selkeä ja ymmärrettävä viestintä. Tutkimustiedon hyödyntämisen näkökulmasta viestintä, ja erityisesti kuntoutujille itselleen suunnattu viestintä nähtiin tärkeänä. Tutkittu tieto tulisi tuoda esille käyttäen sellaisia käsitteitä, jotka ovat selkeitä ja ymmärrettäviä kaikille osapuolille (asiakkaat, ammattilaiset, tutkijat, ym.). Tutkimuksen tuloksista pitäisi viestiä selkeästi, suomen kielellä, ja suoraan käytäntöön soveltuvalla tavalla. Tutkimustiedon popularisointi, eli tiedon jakaminen siten, että on helposti ymmärrettävissä mitä käytännön hyötyä tutkimustuloksista on, ketä asia oikeasti koskee, ja mitkä ovat tutkimuksen rajoitteet, nähtiin oleellisena osana tiedon hyödyntämistä.

Viestinnän kanavat. Tutkitun tiedon hyödyntämisen haasteena on se, että tutkimustulosten välittäminen hajautuu eri viestintäkanaviin ja paikkoihin. Tietoa löytyy useista eri lähteistä ja etenkin kansainväliset tutkimusartikkelit ovat usein hankalasti saavutettavissa ja ymmärrettävissä. Niin ikään tunnistettiin tarve sille, että tarvittaessa saisi apua tutkimustulosten ymmärtämiseen sekä selventämiseen ja, että olisi paikka, jossa tutkimustuloksista voisi keskustella. Suuri tarve olisi myös yhteiselle alustalle, josta luotettava tieto olisi helposti, nopeasti ja yksinkertaisesti saavutettavissa.

Nopeasti hyödynnettävä tieto. Koska tietoa kertyy jatkuvasti ja tieto myös muuttuu nopeasti, myös tuotetun tiedon tulee olla luonteeltaan sellaista, että se on nopeasti hyödynnettävissä. Jotta tieto olisi nopeasti hyödynnettävissä, sen tulisi olla yksinkertaista ja helposti käytäntöön vietävässä muodossa. Tässä auttaa se, että tutkimus on suunniteltu siten, että siitä saatava tieto on valmiiksi käytännönläheistä, lähtien kysymyksen asettelusta tiedon jakamiseen. Myös erilaiset suositukset, kuten Käypä hoito -suositus, nähtiin tärkeänä tutkimustietoa kasaavana ja siten helposti hyödynnettävänä tapana/keinona välittää tutkittua tietoa. Toisaalta tiedon ”liian nopea” hyödyntäminen nähtiin myös uhkana. Tämä tuotiin esiin pelkona siitä, että toimitaan yksittäisen tutkimuksen tuloksen perusteella, vaikka näyttö olisi muutoin vähäistä.

Koulutukseen panostaminen. Tutkimusosaamista tulisi kehittää läpi opintojen, mutta myös jatkuvana osana oman työn kehittämistä. Korkeakoulutasoinen kuntoutuksen opiskelu nähtiin tärkeäksi, riippumatta ammatista, tiedekunnasta tai tieteenalasta. Koulutuksessa tulisi pyrkiä monitieteisyyteen ja monialaisuuteen, eikä takertua pelkästään lääkinnälliseen kuntoutukseen, kuten fysioterapiaan. Toisaalta toivottiin myös sitä, että tutkimusosaamista opetettaisiin enemmän myös ammatillisessa koulutuksessa. Ei siis riitä, että tutkimusta opetetaan yliopistossa, käytännön työtekijöillä pitäisi myös olla tutkimusosaamista, sillä se on edellytys tutkimustulosten ymmärtämiselle.

Yhtenä tärkeänä kokonaisuutena tutkijakoulutukseen liittyen mainittiin viestintätaitojen kehittäminen. Tutkijan tulisi osata kertoa omista tuloksista ymmärrettävästi ja pyrkiä dialogiin käytännön toimijoiden kanssa.

Verkostoituminen ja yhdessä tekeminen. Osallistujat toivoivat tiiviimpää vuorovaikutusta tutkijoiden, opettajien ja käytännön työntekijöiden kesken, ja enemmän aitoa verkostomaista toimintaa. Tämä vaatii myös resurssien varaamista verkostoitumiseen ja aitoa kiinnostuneisuutta toisten verkoston toimijoiden tekemisestä. Yhtenäinen vuorovaikutus palvelisi tiedon siirtymistä sekä tutkijalta käytäntöön, että käytännöstä tutkijalle.

Havainnoista muutoksen käynnistämiseen

Kuntoutuskentällä tapahtuu tällä hetkellä paljon ja tutkitun tiedon tarve on kasvava. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomen akatemia ja Tieteellisten Seurain valtuuskunta on nimennyt vuoden 2021 tutkitun tiedon teemavuodeksi (tutkittutieto.fi), joka korostaa tutkitun tiedon roolia yksilön hyvinvoinnin ja yhteiskunnan toiminnan tukemisessa. Tärkeää onkin löytää ne keinot, miten tutkittua tietoa saadaan parhaiten hyödynnettyä. Nämä keinot saattavat vaihdella eri tilanteissa ja eri kuntoutuksen aloilla (Jones, Roop, Pohar, Albrecht & Scott 2014).

REcoRDI-hankkeen webinaariaineiston pohjalta saatujen tulosten perusteella näyttäisi siltä, että tutkitun tiedon hyödyntämistä ja siirtämistä käytäntöön palvelisi ennen kaikkea selkeä verkostomainen toimintamalli, eli niin sanottu ekosysteemi. REcoRDI-hankkeessa pyritäänkin seuraavaksi edistämään kuntoutuksen ekosysteemitoimintaa aluksi alueellisina toimina Keski-Suomessa sekä pääkaupunkiseudulla. Lisäksi vuoden 2021 alussa avataan alusta, tulevaisuudenkuntoutus.fi -verkkosivusto, mikä edistää vuoropuhelua valtakunnallisesti koko kuntoutuskentän toimijoiden välillä. Tavoitteena on luoda paikka, missä tutkijat, ammattilaiset, kouluttajat/opettajat, opiskelijat, ja yrittäjät kohtaavat mahdollistaen uudenlaisen verkostomaisen toiminnan. Samalla hankkeessa laaditaan kuntoutuksen soveltavaan tutkimukseen tiekarttaa, missä kuuluu vahvasti myös käytännön kuntoutustyötä tekevien sekä tutkijoiden ääni hankkeessa kerätyn aineiston kautta. Tiekartta antaa suuntaviivoja tulevaisuuden kuntoutuksen tutkimukseen.

Kirjoittajat:

Merja Rantakokko, johtava tutkija, REcoRDI-hankkeen projektipäällikkö

Katariina Korniloff, vanhempi tutkija,

Emmi Matikainen, tutkija,

Mia Tammelin, vanhempi tutkija

Kuntoutusinstituutti, Hyvinvointiyksikkö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

REcoRDI-hanke

REcoRDI (Platform ecosystem for strengthening of RDI activities in multidisciplinary rehabilitation) -hanke tuottaa tietoa kuntoutuksen soveltavasta tutkimustoiminnasta eri näkökulmin. Hankkeessa kartoitetaan tutkijoiden, asiakastyötä tekevien, kehittäjien ja muiden asiantuntijoiden sekä kuntoutujien käsityksiä monialaisen kuntoutuksen tutkimuksesta sekä tietotarpeista. Lisäksi hankkeessa vahvistetaan kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen toimijaverkostoa ja yhteistyötä. Hanke toteutetaan yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa.

Lähteitä:

Bérubé, M.-E., Poitras, S., Bastien, M, Laliberté, L.-A., Lacharité, A. & Gross, D.P. 2018. Strategies to translate knowledge related to common musculoskeletal conditions into physiotherapy practice: a systematic review. Physiotherapy, 104, 1, 1-8. https://doi.org/10.1016/j.physio.2017.05.002

Jones, C.A., Roop, S.C., Pohar, S.L., Albrecht, L. & Scott, S.D. 2014. Translating knowledge in Rehabilitation: Systematic review. Physical Therapy, 95, 4, 663-677. https://doi.org/10.2522/ptj.20130512

Ohtake, P.J., Strasser, D.C. & Needham, D.M. 2013. Translating Research Into Clinical Practice: The Role of Quality Improvement in Providing Rehabilitation for People With Critical Illness. Physical Therapy, 93, 2, 128–133.  https://doi.org/10.2522/ptj.2013.93.2.128

Rantakokko, M., Sipari, S., Paltamaa J., Malinen, K., Korniloff, K., Harra, T., Vänskä, N. & Lehtonen, K. 2019. Monialaisen kuntoutuksen soveltavan tutkimustoiminnan vahvistaminen ekosysteemissä – RECORDI. Kuntoutus 3, 44-48.

Westfall, J.M., Mold, J. & Fagnan, L. 2007. Practice-based research – “Blue Highways” on the NIH roadmap. JAMA, 297, 403–406. https://doi:10.1001/jama.297.4.403