Paikallisesti tuotettu ruoka on viisas valinta

Lähiruoka on trendikästä, Keski-Suomessa se on monille kuluttajille normaalia arkipäivää. Marjat ja sienet poimitaan itse metsistä, kalat pyydetään lähivesistä. Erityisesti varttuneempi väki leipoo usein leipänsä ja pullansa. Keskisuomalaisten tuotteiden tarjonta on jo suhteellisen runsasta, mutta lisää kaivataan. Suurimpienkin kaupparyhmien hyllyiltä löytyvät jo monet paikalliset hunajat, marja-, leipomo- ja viljatuotteet. Kasviksien, kalan ja lihatuotteiden saatavuus vaihtelee suuresti. Suurin osa Keski-Suomessa tuotettavasta maidosta jalostetaan isoissa meijereissä Äänekoskella ja Jyväskylässä. Pienimuotoisten meijerien tuotteille olisi kysyntää.

 Syyssadon kypsyessä on luonnollista, että paikallisesti tuotettua ja jalostettua ruokaa hankitaan ja käytetään runsaammin. Tätä todistavat useat seutukuntien ruokamarkkinat, kuten Ween Maan Wiljaa ja Konneveden syystori. Pro Ruokakulttuuri huolehtii Keski-Suomen osalta www.aitojamakuja.fi -sivuston päivittämisestä. Tämän kansallisen hankkeen ylläpitämältä sivustolta löytyvät paikalliset pienet yritykset tuotteineen. Sivusto on tarkoitettu sekä kuluttajille että ammattikeittiöille. Keskisuomalaisten kuluttajien ruokailutottumuksista ja ruokakulttuurista tehty selvitys, joka on luettavissa osoitteessa www.ruokacentria.com (ajankohtaista).

Hyvinvointimme kannalta ei ole yhdentekevää mitä syömme. Suomalainen elintarvikelainsäädäntö ja yhteiskuntajärjestys mahdollistavat ruokapöytiimme turvallista, hygieenisesti korkeatasoista, ympäristöystävällistä, eettisten ja moraalisten arvojen mukaan tuotettua ruokaa. Ylilyöntejä suuntaan ja toiseenkin toki tapahtuu – tiukat säädökset ja valvonta koetaan paikoin hyvinkin haasteelliseksi. Toisaalta on tärkeää, että esimerkiksi eläinten hyvinvoinnista huolehditaan ja toiminta on läpinäkyvää. Voimme olla varmoja, että paikallisten tuotteiden osalta lapsityövoimaa ei ole käytetty ja työstä maksetaan asiallinen korvaus – vierailta tuntuvia asioita, mutta todellisuutta jo monissa Euroopankin maissa, joissa siirtolaiset työskentelevät esimerkiksi kasvinviljelytiloilla alle minimipalkan, työaikalakien ulkopuolella ja jopa vailla asiallisia suojavarusteita.

Lähi- ja luomuruoasta puhuttaessa korostuvat erityisesti tuotteiden alkuperä ja tuotantotapa. Loppukäyttäjän kannalta, on se sitten kuluttaja tai ammattikeittiö, ovat vähintään yhtä tärkeitä tuotteiden laatuominaisuudet – ennen kaikkea maku. Lisäksi hyvälaatuisten, käyttäjien tarpeisiin vastaavien tuotteiden saatavuuden tulee olla kunnossa. Erottuminen kaupan hyllyiltä niin pakkausten, esille panon kuin hyllypuhujienkin osalta on tärkeää. Ammattikeittiöihin ja marketteihin pääsemiseksi on paikallisilla tuottajilla ja jalostajilla lisäksi ratkaistavana monta haastetta logistiikan ja tuotantomäärien osalta. Toivottavaa olisi, että muun Euroopan tapaan myös meillä huomioitaisiin ruokalistasuunnittelussa ja esillepanoissa kausituotteet ja pienetkin erikoiserät. Näin tarjonta olisi kuluttajillekin monipuolisempaa ja kiinnostavampaa. Samalla tuetaan pienimuotoista yrittäjyyttä ja parannetaan vuorovaikutusta – sopimusviljely ja private label- tuotteet voivat hyvinkin olla ratkaisuja vakaampaa yritystoimintaan.

Lähiruoka terminä hakee vielä muotoaan ja värittynee jatkossakin sitä tarkastelevan tahon näkökulmasta. Lähialueen, on se sitten kunta tai maakunta, talouden kannalta paikallisen alkutuotannon ja jalostustoiminnan työllistävyys ja muut myönteiset vaikutukset ovat kuitenkin tärkeitä. Isojen yritysten rinnalla mikro- ja pk-yritykset työllistävät useissa kunnissa merkittävän osan työvoimasta. Kouvola 2020 -aluekehitysprojektin yhteydessä Helsingin yliopiston Ruralia instituutti selvitti, että yksi elintarvikealan työpaikka työllistää välillisesti yhteensä 2,4 henkeä. Myös Keski-Suomessa ollaan lähdössä selvittämään ruokaketjun vaikuttavuutta aluetalouteen Pro Ruokakulttuurin toimeksiannosta.

Maakuntamme yrittäjät tekevät tänä päivänä aitoa yhteistyötä muun muassa kuljetusten ja tuotekehitystyön osalta. Pienen yrityksen resurssit ovat useinkin hyvin tarkkaan kiinni perustuotannossa ja aika markkinointityöhön on rajallista. Pro Ruokakulttuurin Pikatreffit on yksi vastaus tähän haasteeseen. Viime vuoden tapaan koolle kutsutaan ruokaketjun toimijat tapamaan toisiaan, tutustumaan tarjontaan ja luomaan asiakas- ja yhteistyösuhteita. Kuluttajille tämä näkyy parantuneena lähiruoan tarjontana niin ammattikeittiöissä kuin kaupoissakin. Ammattikeittiöille, tuottajille, jalostajille ja logistiikan ja kaupan toimijoille tarkoitettu tilaisuus järjestetään 21.3. Lisätietoja www.ruokacentria.com -sivustolta, ilmoittautumiset: minna.valipirtti@jamk.fi.

Ruoan hinta on tekijä, johon suhtautuminen vaihtelee paljonkin. On kuluttajia, joille halvin hinta on ruoan tärkein valintakriteeri. Toista ääripäätä edustavat tahot, joille on tärkeää, että ruoan tuottaja saa tuotteistaan reilun hinnan. Tutkimusten mukaan kaupan osuus ruoan hinnanmuodostuksesta on edelleen kasvanut. Osa kuluttajista haluaakin hankkia ruokansa mahdollisimman suoraan tuottajilta ja jalostajilta tai heitä edustavista suoramyyntipisteistä. Kuluttajien kiinnostuksesta ja aktivoitumisesta kertovat osaltaan lukuisat lähiruokapiirit, joita maakunnassamme on jo useita. Uusimmat ovat syntymässä Äänekoskelle ja Palokkaan. Nämä vapaaehtoistoimintaan perustuvat piirit paitsi tukevat osaltaan lähiruoan saatavuutta, vahvistavat myös sitä olettamusta, että paikallinen ruokatuote koetaan kiinnostavaksi ja sitä halutaan käyttää.

Ammattikeittiöissä hinta on hankintalakienkin mukaan merkittävä tekijä, mutta myös niissä on mahdollista huomioida laadullisia ja tuotantotavasta nousevia valintakriteereitä. Tiukan taloustilanteen takia kunnissa säästetään myös ruoassa. On kuitenkin syytä pohtia vakavasti ovatko säästöt todellisia pitkällä aikavälillä. Paikallisesti tuotetun ruoan vaikuttavuus alueen talouteen, kuntalaisten hyvinvointiin ja maaseudun säilymiseen elinvoimaisena tulisi huomioida päätösten teossa. Panostaminen ruokaan ja ruokakulttuuriin myös julkisella sektorilla on osa tasa-arvoa. On tosiasia, että kunnallisen puolen toimijat kohtaavat työssään lapsia, jotka eivät vielä kouluiän kynnyksellä ole eläessään maistaneet esimerkiksi tuoreita marjoja.Hyvien makumuistojen ja yhteisten ruokahetkien tulisi olla kaikkien lasten perusoikeuksia. Keski-Suomen sairaanhoitopiirin Sapere-hanke tekee lasten ruokakasvatustyössä kansainvälisestikin uraauurtavaa työtä, jossa lapsille tulevat tutuiksi aidot perusraaka-aineet ja niiden alkuperä. Toisaalta myös vanhusten hyvinvointiin liittyvät oleellisesti tutut maut, ruoat, jotka maistuvat ja tulevat syödyiksi. Ruoka on arvottamisen väline. Paikallisesti tuotettu ruoka ja siihen liittyvät paikalliset tuotantopanokset ovat kuntalaisilta ja päättäjiltä viisaita valintoja.

Leena Pölkki, projektipäällikkö, 
Pro Ruokakulttuuri -kehittämishanke
leena.polkki@jamk.fi, 050 4011 894
www.ruokacentria.com

(Artikkeli on jukaistu Pikkukaupunkilainen-lehdessä 15.2.2012)