Teknologia ja koulutus – uusia tuulia opetukseen oppimisanalytiikasta
Huhtikuun alussa Hämeenlinnassa oli opetusteknologian Kohtio-konferenssi, jossa tuotiin yhteen henkilöstö, oppijat ja teknologia. Konferenssissa pohdimme oppimisen luonnetta, ja mitä verkossa oppiminen tarkoittaa: olimme verkko-opetuksen perusasioiden äärellä. Sessioita löytyi perusopetuksesta korkeakoulujen digistarttipaketteihin. Konferenssissa pohdimme tapoja seurata oppimista opintojaksoilla, ja vaatiiko tämä opettajalta kokonaan uudenlaista suhtautumista opetukseen?
Pienessä elokuvasalissa oppimisanalytiikan sessiossa kevään 2019 Kohtio –konferenssissa erikoissuunnittelija Minna Rokkila Karelia ammattikorkeakoulusta kertoi kokemuksiaan automatisoitujen oppimispolkujen luomisesta oppimisympäristöön. Kuulijajoukko seurasi hiljaa uuden ja mielenkiintoisen äärellä; yksilöityjä oppimispolkuja ja kokemustietoa oppimisanalytiikasta! Entä miten niitä voidaan hyödyntää uudessa verkko-opetuksessa siten että ne edistävät opiskelijan oppimista?
Läsnäolo verkossa
Jyväskylän ammattikorkeakoululla viedään opetusta yhä enemmän verkkoon, jolloin opettajien teknologinen osaaminen ja valmiudet käyttää erilaisia alustoja sekä niiden suomia mahdollisuuksia, korostuvat. Oppilailta verkko-opiskelu vaatii itsenäistä orientoitumista ja kiinnostusta käyttää erilaisia oppimisympäristöjä. Toisaalta verkko-opintojaksoilla opettajan mahdollisuudet sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja läsnäoloon toteutuvat eri tavoin kuin luokkahuoneessa.
Ajattelu kehittyy ja oppiminen syntyy vuorovaikutuksessa niin opettajan, toisten oppijoiden kuin opittavan sisällönkin kanssa. Sosiaalisten kontaktien tarve ja verkkototeutusten asynkronisuus yhdessä luovatkin haasteita verkko-opetukselle (Dawson 2008). Riippumatta oppimisteoreettisista lähtökohdista, jää ilmaan kysymys, kuinka mitata oppimista verkossa, jos oppi saavutetaan kanssakäymisessä? Mikäli haluaisimme tietoa oppimisesta ja etenemisestä jo opintojakson kuluessa?
Jyväskylän ammattikorkeakoululla toimiva verkkopedagogiikan suunnittelija Sisko Minkkinen korostaa opiskelijanäkökulmaa verkko-opetuksessa:
”Opiskelijapalautteissa toivotaan opettajan näkymistä verkko-opintojaksoilla ja monipuolisia mahdollisuuksia vuorovaikutukseen. Opiskelijoiden motivaatio verkko-opintoihin on vahva; kyse on nykypäivän työelämätaitojen päivittämisestä, sillä esimerkiksi aktiivinen osallistuminen verkkopalavereihin, materiaalien jakaminen pilvipalveluissa, ja oman osaamisen näkyväksi tekeminen digitaalisin keinoin ovat keskeisiä taitoja. ”
Läsnäolo voi olla siis epäsynkronista vuorovaikutusta ja opettajan läsnäolon illuusion ylläpitämistä, jonka seurauksena opiskelijalle muodostuu tunne siitä, että opettaja on läsnä, tukena ja tavoitettavissa. Läsnäolo tai illuusio siitä voi toteutua siinä hetkessä webinaareissa tai muodostua esimerkiksi automaattisista viesteistä. Opettajan näkyminen verkko-opintojaksoilla voisi toteutua myös esimerkiksi videoilla. Läsnäolo vaatii kuitenkin henkilökohtaista tai sellaiseksi koettua huomioimista, joka voi olla yhteisten jaettujen hetkien lisäksi kommentteja keskustelupalstalla tai vaikkapa ajoitettua palautetta tehtävistä.
Oppimisanalytiikka ja uudenlainen suhtautuminen opetukseen
Mutta mitä on oppimisanalytiikka? Oppimisanalytiikassa (eng. Learning analytics) hyödynnetään opiskelijoista kerättyä tai mitattua aineistoa oppimisen tai koulutuksen kehittämiseksi. Se voi olla erilaista mittavaa numeerista aineistoa, esimerkiksi opiskelijoiden toimintaa verkko-opintojaksolla, opintorekisteritietoja tai tietoja oppimista mittaavien tehtävien suoriutumisesta (Ferguson 2012). Oppimisanalytiikan tavoite on mahdollistaa hyvä oppiminen ja mm. tunnistaa kehittämiskohteita opintojaksoilla. Kuten Ferguson (2012) kysyi: “How can we optimise opportunities for online learning?”
Kohtio -konferenssissa pääsimme Minna Rokkilan mukana sukeltamaan verkkokurssille, jossa opiskelijoilla on yksilölliset tasonsa mukaiset oppimispolut, jotka muotoutuvat tehtävistä suoriutumisen mukaan. Kurssin oppimisalusta mahdollisti yksilöllisen etenemistahdin ja osaamisen mukaan aukeavat polut. Etenemistä pystyttiin seuraamaan, ja opiskelijoille lähti automatisoituja viestejä kurssilla etenemisen mukaan. Entä, jos toteutukseen voitaisiin liittää vielä tietoa opiskelijan oppimismotivaatiosta tai hallinnantunteesta opintojaksolla? Voitaisiinko opiskelijaryhmästä tunnistaa eri tyyppisiä oppimispolkuja jo opintojakson alkuvaiheessa?
Analytiikassa voidaan keskittyä toisaalta tekniikan luomiin mahdollisuuksiin seurata käyttäytymistä verkko-alustalla. Toisaalta voidaan ottaa lähtökohdaksi opiskelijan osittain aikaisemman elämänkulun tuloksena muovautunut kiinnittyminen, oppimiskokemukset ja motivaatio (Deakin Crick 2004), joilla on osaltaan yhteys oppijakeskeiseen oppimiseen (Ferguson 2012). Opiskelijoilla on kuitenkin erilaiset lähtökohdat oppimiseen, ja niiden tunnistamisen kautta voi olla mahdollista tarjota erilaisia oppimispolkuja. Verkko-oppimisympäristössä oppimispolut voivat olla myös automatisoituja, jolloin opettaja rakentaa ne esimerkiksi aiemmin havaittujen tyypillisten polkujen ja opiskelijaprofiilien varaan. Opettaja voi myös tukea opintojakson haastaviksi koetuissa kohdissa opiskelijan toimintaa ja oppimista, kuten Rokkilan esimerkissä.
Tutkimalla opiskelijoiden kokemuksia ja oppimista voidaan opintojaksoilla löytää tyypilliset tuen tarpeen erityiskohdat, kuten hankalaksi koetut tehtävänannot tai esimerkiksi tunnistaa oppijat joilla on haasteita oppimisessa (Deakin Crick 2004). Opintojaksokohtaisesti on myös kehitetty kyselyitä ja mittaristoja, joiden avulla voidaan hahmotella opintojaksolle mm. osallistuneiden opiskelijoiden toimijuutta (Jääskelä 2017).
On siis olemassa tapoja seurata oppimista opintojaksoilla, mutta niiden käyttöönotto vaatii opettajalta kokonaan uudenlaista suhtautumista opetukseen. Tämän ohessa oppijakeskeisessä ajattelussa ei voida ohittaa opiskelijan kokemuksia opitun sisällön lisäksi, ja monesti nämä kokemukset kietoutuvat sosiaalisiin verkostoihin ja mahdollisesti koettuun tukeen verkko-opintojaksoilla. Näin ollen Sisko Minkkisen esiin nostama toive opettajan näkymisestä verkko-opintojaksoilla nousee erittäin tähdelliseksi.
Elina Vaara
Elina Vaara toimii Jyväskylän ammattikorkeakoululla tilastotieteen ja tietotekniikan lehtorina, ja pohtii verkko-pedagogiikan mahdollisuuksia ja oppimisanalytiikan käyttämistä.
Sisko Minkkinen työskentelee JAMKilla verkkopedagogiikan suunnittelijana ja tukee opettajia verkossa tapahtuvasta opetuksessa.
Lähteet:
Ferguson, Rebecca (2012). Learning analytics: drivers, developments and challenges. International Journal of Technology Enhanced Learning, 4(5/6) pp. 304–317.
Deakin Crick, Ruth; Broadfoot, Patricia and Claxton, Guy (2004). Developing an effective lifelong learning inventory: the ELLI project. Assessment in Education: Principles, Policy & Practice, Vol. 11, No. 3, pp.247–272.
Jääskelä, Päivikki; Poikkeus, Anna-Maija; Vasalampi, Kati; Valleala, Ulla Maija & Rasku-Puttonen, Helena (2017). Assessing agency of university students: validation of the AUS Scale. Studies in Higher Education, 42 (11), 2061-2079.
Dawson, S. (2008) ‘A study of the relationship between student social networks and sense of community’, Educational Technology and Society, Vol. 11, No. 3, pp.224–238.