Ammatillinen opettaja yhteisöllisyyden rakentajana

Millaisia merkityksiä yhteisöllisyydellä on ammatillisen opettajan työn kannalta? Ammatillisen koulutuksen reformi ja oppivelvollisuusiän nostaminen ovat korostaneet ammatillisen opettajan tehtäviä henkilökohtaistamisessa ja yksilöllistämisessä. Päämääränä on, että jokainen opiskelija voi hankkia ammatillista osaamista omien yksilöllisten tarpeidensa ja tavoitteidensa kannalta parhailla mahdollisilla tavoilla. Yksilöllisyyden korostaminen ei kuitenkaan vähennä sen merkitystä, että opintoihin kiinnittyminen, opiskelijan hyvinvointi, uusien asioiden oppiminen ja ammatillinen kasvu edellyttävät muita ihmisiä. Siksi ammatillisella opettajalla on tärkeä tehtävä toimia myös yhteisöissä ja tuottaa yhteisöllisyyttä.

Kirjoittajien kiinnostus tämän kirjoituksen aihepiiriin nousee lehtori-kirjoittaja Hanna Laitisen aiemmasta taustasta yhteisöpedagogikoulutuksissa sekä ammatillisen opettajankoulutuksen opiskelijatiimin havaitsemista tarpeista rakentaa uusille ammatillisille opiskelijoille hyvä alku opintoihin. Tarkastelemme yhteisöllisyyden merkityksiä ammatillisen opettajan työssä sekä tuomme esille ammatillisen opettajankoulutuksen opiskelijatiimin Tutkiva ja kehittävä opettajuus -opintojakson kehittämistyöhön pohjautuvia ajatuksia ja vinkkejä yhteisöllisyyden edistämiseen. Rajaamme tarkastelumme ensisijaisesti siihen, mikä yhteisön merkitys on opiskelijan kiinnittymiselle opintoihin sekä opiskelijoiden hyvinvoinnille.

Opintoihin kiinnittyminen

Siirtymä peruskoulusta ammatilliseen koulutukseen on nuorelle ihmiselle suuri muutos. Oppilaitosympäristö on uusi, koulukaverit ja opettajat ennestään tuntemattomia, opiskelutavat aiemmasta poikkeavia. Samalla nuori on keskellä kasvuprosessiaan kohti aikuisuutta ottaen asteittain enemmän vastuuta omista valinnoistaan ja rakentaen henkilökohtaista identiteettiään. Ammatilliset valinnat ja ammatti-identiteetin rakentaminen ovat osa tätä itsenäistymisen prosessia. Prosessiin kuuluu luonnollisena osana aiempien itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen ja valintojen epävarmuus, mikä voi näkyä myös oman ammattialan valintaa koskevina pohdintoina. Samalla ihmissuhteiden merkitykset rakentuvat uudelleen, kun nuori siirtyy lapsuusiän lähiyhteisöistä enenevästi itse valittujen kaverisuhteiden piiriin. (Honkatukia, Kallio, Lähde & Mölkänen 2020, 13-15; Niittylahti 2021, 24-26.) Näiden muutosten keskellä uuteen opiskeluympäristöön ja opiskelijayhteisöön kiinnittyminen näyttäytyykin keskeisenä asiana sekä opiskelijan opintojen etenemisen että hyvinvoinnin kannalta.

Opiskelijan kiinnittymistä opintoihin voidaan eritellä osallistumisen ja samastumisen käsitteiden kautta. Osallistuminen kiinnittää huomiota opiskelijan toimintaan opinnoissa – hän tulee paikalle, noudattaa ohjeita, tekee tehtäviä jne. Samastumisessa olennaisia ovat kuulumisen tunne ja opintojen arvostaminen. (Niittylahti 2021, 31.) Samastumisen kautta nuori opiskelija rakentaa sosiaalista identiteettiään, jonka perustana ovat toivotut ja myönteiset ryhmäkuuluvuudet – ja toisaalta erottuminen sellaisista ryhmistä, joihin ei halua tulla lasketuksi. Kolmannen, näitä laajemman näkökulman opintoihin ja oppilaitokseen kiinnittymiseen tuo kysymys osallisuudesta. Osallisuuden keskeisiä ulottuvuuksia ovat kuulumisen tunne sekä mahdollisuus vaikuttaa monenlaisen osallistumisen kautta oppilaitosyhteisön arkeen. Koulun toimintakulttuurin kehittämistä sekä opiskelijoiden että henkilökunnan osallisuutta vahvistavaan suuntaan on pohdittu erityisesti sosiaalipedagogiikan alalla. (Nivala & Ryynänen 2019, 240-241.)

Opintojen alkuvaiheen tutustumiset, ryhmäyttämiset ja muut opiskelijayhteisöä sekä opiskelijoita ja oppilaitoksen henkilökuntaa yhdistävät ja oppilaitoskulttuurin yhteistä kehittämistä edistävät toiminnot ovat siis olennaisia asioita luotaessa uusille opiskelijoille tunnetta siitä, että heidän toivotaan tuntevan yhteenkuuluvuutta osana oppilaitosyhteisöä, heistä ja heidän ajatuksistaan ollaan kiinnostuneita ja että oppilaitos on heidän oma paikkansa, jossa on kiva olla.

Kuulumisen tunteesta ja yhteisöllisyyden ylläpitämisestä on tietenkin syytä pitää huolta myös alkuvaiheen jälkeen. Pääosin tässä onkin onnistuttu kohtuullisen hyvin: ammatillisen koulutuksen opiskelijat olivat vuoden 2020 lopulla keskimäärin ”melko samaa mieltä” väitteestä, että oppilaitoksessa vallitsee hyvä ilmapiiri opiskelijoiden kesken, ja kolme neljästä opiskelijasta tunsi kuuluvansa osaksi oppilaitosyhteisöä (Hakamäki-Stylman, Huhtanen, Kilpeläinen ym. 2021, 49). Huolestuttavaa kuitenkin on, että 11 prosenttia opiskelijoista koki, että ei kuulu oppilaitosyhteisöön (emt. 50).

Opintoihin kiinnittyminen on luonnollisesti tärkeää myös muiden kuin nuorten opiskelijoiden kannalta. Oppivelvollisuusiän nostamisen myötä oppilaitoksista on kuitenkin kantautunut tietoja siitä, että ammatilliseen koulutukseen on tullut aiempaa enemmän sellaisia opiskelijoita, jotka ovat joutuneet hakemaan ”vain jonnekin” ilman tietoista motivaatiota juuri kyseiselle ammattialalle (AllYouth 2023). Tämä asettaa lisähaasteita opintoihin kiinnittymiselle ja opinnoissa pysymiselle.

Yhteisöllisyys ja hyvinvointi

Yhteisöllisyyden merkitystä oppilaitostyössä voidaan tarkastella myös opiskelijoiden hyvinvoinnin näkökulmasta. Yleisesti voidaan todeta, että kaikki vallitsevat hyvinvointi- ja tarveteoriat korostavat ihmisen olevan yhteisöllinen olento, joka tarvitsee yhteenkuuluvuutta toisten ihmisten kanssa (ks. Martela 2022). Erityisesti nuorten näkökulmasta olennaista on, että ystävyyssuhteiden ja yksinäisyyden kokemusten on todettu olevan nuorille keskeinen, ellei jopa kaikkein tärkein koetun hyvinvoinnin tekijä (Kivijärvi & Myllyniemi 2022, 55-58). Samalla kun yleisesti ollaan huolissaan nuorten pahoinvoinnista, Nuorisobarometrin seurantatutkimukset kertovat, että nuoret tapaavat kavereitaan vähemmän kuin ennen. Näyttääkin siltä, että vuosien 2020-2021 korona-ajan rajoitusten jälkeen nuorten vertaissosiaalisuus on jäänyt aiempaa alhaisemmalle tasolle. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelevista jopa 16 prosenttia kokee itsensä usein yksinäiseksi (emt. 60).

Vaikkei ammatillisen opettajan tehtäviin varsinaisesti kuulu opiskelijoiden ystävyyssuhteiden järjestäminen, yhteys yksinäisyyden kokemusten ja koetun hyvinvoinnin välillä osoittaa, että panostukset opiskelijoiden yhteisöllisyyden kokemuksiin voivat olla olennaisia myös opintojen etenemisen näkökulmasta. Vain hyvinvoivalla opiskelijalla riittää voimavaroja keskittyä oppimiseen.
Samalla lukuisat oppimisteoriat korostavat oppimisyhteisön merkitystä oppimisen kannalta. Hyvissä olosuhteissa yhteisöllinen oppiminen tukee opittavan asian käsittelyä monista näkökulmista, mahdollistaa yhteisen tiedon rakentamista ja edistää myös opiskelijan itsearviointitaitojen kehittymistä. Toisaalta huonossa tapauksessa oppimisyhteisö voi olla myös oppimisen este. Riitaisat ryhmät, väheksyvä ja turvaton oppimisilmapiiri tai suoranainen kiusaaminen tai häirintä saattavat johtaa tilanteeseen, jossa yksilö pyrkii suojelemaan itseään osallistumalla mahdollisimman niukasti tai pahimmassa tapauksessa pysymällä kokonaan poissa. Turvallisen yhteisön ja ryhmän rakentaminen edellyttävät tuekseen yhteisöllisyyttä edistäviä työtapoja ja luottamuksen rakentamista, saavutettavien ja yhdenvertaisten opiskelumahdollisuuksien luomista sekä viime kädessä tiedon siitä, miten mahdollisiin häirintätapauksiin puututaan. Kaiken taustalla on luonnollisesti jokaisen yksilön arvostava kohtaaminen. (Ks. Sosiaalinen turvallisuus 2023.)

Ryhmän rakentaminen

Tutkiva ja kehittävä opettajuus (TUTKE) -opintojakson kehittämistehtävää tehdessä tarkastelimme toiselle asteelle siirtyvien opiskelijoiden opiskelujen alkua. Uudelle toisen asteen opiskelijalle ensimmäiset viikot opiskelun alkaessa ovat erityisen tärkeitä. Ihminen selviytyy parhaiten, kun tuntee kuuluvansa johonkin ryhmään. Siksi opintojen alussa on ryhmäyttämisen kautta olennaista tukea ryhmän me-hengen syntymistä. Ryhmään kuuluminen auttaa myös oman identiteetin muodostamisessa ja tarjoaa sosiaalisen perustan opiskelijalle. (Saastamoinen 2007, 72–73.)

Opiskelijaryhmää vastaanottavan ja ryhmän rakentamista tukevan opettajan tulee toimia omalla persoonallaan ja olla aidosti läsnä. Opettajalla on oltava aikaa ryhmälle. Lisäksi opettajan on olennaista ymmärtää roolinsa innostajana, turvallisen ilmapiirin luojana ja esimerkkinä opiskelijoille. Kiinnitimme huomiota myös siihen, että onnistumisen kokemukset ovat opiskelumotivaation muodostumisen kannalta olennaisia. Opettajan tuleekin luoda mielekkäitä ja sopivan haastavia harjoitteita niin, että ne tarjoavat kaikille onnistumisen kokemuksia.

Ryhmäytymisen edistämiseksi ja onnistumisen kokemusten tuottamiseksi tuotimme osana TUTKE-opintojakson kehittämistehtävää pienen Startti toiselle asteelle -oppaan. Se sisältää malliesimerkit ryhmäyttämistunneista toteutettavaksi ulkona ja sisätiloissa. Opettaja voi tukea ryhmäytymistä varaamalla aikaa ryhmän jäsenten tutustumiseen, muokkaamalla luokkahuoneen muotoa välillä vaikkapa piiriksi, järjestämällä hauskoja, toiminnallisia ja sitä kautta yhteistä naurua tuottavia hetkiä, rohkaisemalla opiskelijoita tuomaan esiin mielipiteitään ja tunteitaan esimerkiksi kuvia hyväksi käyttäen sekä sopimalla ryhmän kanssa sellaisista teoista, joilla jokainen sitoutuu toimimaan ryhmässä.

Tämän artikkelin lopussa on opiskelijatiimimme valitsemat linkit sivustoille, joista löytää menetelmäohjeita sovellettavaksi.

Lopuksi

Opiskeluyhteisöllä on olennainen merkitys opiskelijoiden opintoihin kiinnittymisen, hyvinvoinnin, opintojen etenemisen ja oppimisen kannalta. Oppilaitosten yhteisten toimintojen lisäksi jokaisella ammatillisella opettajalla on hyviä mahdollisuuksia edistää opiskelijoiden tunnetta yhteisöön kuulumisesta ja oppimista edistävän ryhmähengen muodostumista. ”Yhdessä tehden” on myös yksi Jamkin ammatillisen opettajakorkeakoulun pedagogisista periaatteista (Pedagogiset periaatteet 2023) ja näyttäytyy keskeisenä toimintatapana ammatillisessa opettajankoulutuksessa.

Tässä kirjoituksessa keskityimme tarkastelemaan yhteisöllisyyden kysymyksiä opiskelijayhteisön näkökulmasta, painotuksena oli erityisesti nuorten opiskelijoiden kiinnittyminen opintoihin ja hyvinvointi. Monia olennaisia yhteisöllisyyden kysymyksiä jäi kirjoituksen ulkopuolelle, muun muassa työyhteisön yhteisöllisyyden kysymykset sekä yhteisöllisyyden erityisyys verkkovuorovaikutuksessa. Näihin voi halutessa tutustua esimerkiksi työyhteisöjen hyvinvointia kehittävän HyPe-hankkeen sivuilla.

Kirjoittajat:

Hanna Laitinen, ammatillinen opettajakorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Henna Kallio
Jari Kulku
Kati Lähetkangas
Kati Mäntylä

Hanna Laitinen toimii lehtorina ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.

Kallio, Kulku, Lähetkangas ja Mäntylä opiskelivat ammatilliseksi opettajaksi lukuvuonna 2022 – 2023 Jamkin ammatillisen opettajakorkeakoulussa.

Startti toiselle asteelle -oppaan linkkivinkkejä ryhmäyttämiseen:

Ryhmärenki: www.ryhmarenki.fi

Ryhmäytyminen, Tilapioneerit-oppaan materiaaleissa

Tutustumisleikkejä Pinskupakissa

Lähteet:

Hakamäki-Stylman Veera, Huhtanen Mari, Kilpeläinen Paula, Pusa Aino-Maria, Rumpu Niina, Venäläinen Salla, Huhtala Osmo, Multasuo Sari, Mustonen Tiina, Viljanen Virva & Wahsltröm Niklas 2021. Osallisuus tehdään yhdessä. Opiskelijoiden kasvu aktiivisiksi ja kriittisiksi kansalaisiksi toisella asteella. Kansallinen Koulutuksen Arviointikeskus. Julkaisut 28:2021.

Honkatukia Päivi, Kallio Jenni, Lähde Miia, Mölkänen Jenni 2020. Omana itsenä osa yhteiskuntaa. – Itsenäistyvät nuoret kansalaisina. All-Youth-tutkimushanke. Punaisen Ristin Nuorten turvatalo.

Kivijärvi Antti & Myllyniemi Sami 2022. Tilasto-osio. Nuorisobarometri 2022, s. 9-89.

Martela Frank 2022. Hyvinvoinnin mittaus edellyttää hyvinvoinnin teoriaa: Erik Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuudet päivitettynä nykyaikaan. Yhteiskuntapolitiikka 87: 5-6, 565-572.

Niittylahti Satu 2021. ”Mä olen saanut mahdollisuudet oppia”. Opintoihin kiinnittyminen ammatillisessa koulutuksessa. Tampereen yliopiston väitöskirjat 436.

Nivala Elina & Ryynänen Sanna 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus.

Pedagogiset periaatteet ja käytänteet. 2023. Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. https://www.jamk.fi/fi/opiskelijalle/ammatillisen-opettajakorkeakoulun-opiskelija/ammatillisen-opettajankoulutuksen-opiskelijalle/pedagogiset-periaatteet-ja-kaytanteet

Saastamoinen Mikko 2007. Ryhmätutkimuksen suuntia sosiaalipsykologiassa. Teoksessa Kuusela, Pekka (toim.) Sosiaalipsykologia – Yksilöstä yhteiskuntaan. Kuopio: Unipress, 67–109.

Sosiaalinen turvallisuus. 2023. Opetushallitus. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/sosiaalinen-turvallisuus

Kallio Henna, Kulku Jari, Lähetkangas Kati & Mäntylä Kati 2023. Startti toiselle asteelle. Ryhmäyttämisen pieni käsikirja. Julkaisematon.

Kuva:

Mikko Vähäniitty, Medianiitty